Poikani täyttää 8v.
Aikanaan hän sai kummiksi parhaan ystäväni (serkkuni) ja tämän miehen.
Kummit kävivät meillä vierailulla ja me heillä, kummitäti muisti nimi- ja syntymäpäivät, joulun jne...
Kummitäti kuoli pari vuotta sitten. Kummisetä ei enää noteeraa kuulumisiamme juuri mitenkään. Soittelen välillä, kutsun kylään jne. Viimeksi soitin eilen ja kutsuin pojan synttäreille ensi viikolla, tai joulukylään, ehdotin että voimme itsekin ajella heille tms. Kummisetä syytteli kiireitään, ei ehdi.
Kerroin, että meillä tyttöjen elämässä kummit ovat läsnä, ja poika kaipaa kummiaan myös. Pyysin, että laittaisi edes kortin syntymäpäiväksi, en muuten halua painostaa. Ja sitten minua alkoi hävettää itseni ja pojan puolesta.
Olemme olleet kummisedän ystäviä reilut 10v.
Surettaa todella poikani puolesta, enkä enää tiedä, mitä vastaan, kun hän ihmettelee, miksei kummisedästä koskaan kuulu. "Kiireisiin" olen vedonnut nyt pari vuotta.
Onko muita kohtalotovereita? Ottakaa kantaa muutkin ...
Aikanaan hän sai kummiksi parhaan ystäväni (serkkuni) ja tämän miehen.
Kummit kävivät meillä vierailulla ja me heillä, kummitäti muisti nimi- ja syntymäpäivät, joulun jne...
Kummitäti kuoli pari vuotta sitten. Kummisetä ei enää noteeraa kuulumisiamme juuri mitenkään. Soittelen välillä, kutsun kylään jne. Viimeksi soitin eilen ja kutsuin pojan synttäreille ensi viikolla, tai joulukylään, ehdotin että voimme itsekin ajella heille tms. Kummisetä syytteli kiireitään, ei ehdi.
Kerroin, että meillä tyttöjen elämässä kummit ovat läsnä, ja poika kaipaa kummiaan myös. Pyysin, että laittaisi edes kortin syntymäpäiväksi, en muuten halua painostaa. Ja sitten minua alkoi hävettää itseni ja pojan puolesta.
Olemme olleet kummisedän ystäviä reilut 10v.
Surettaa todella poikani puolesta, enkä enää tiedä, mitä vastaan, kun hän ihmettelee, miksei kummisedästä koskaan kuulu. "Kiireisiin" olen vedonnut nyt pari vuotta.
Onko muita kohtalotovereita? Ottakaa kantaa muutkin ...