kummeista...

Olen ihan hukassa kummien valinnassa. Sovimme miehen kanssa että molemmat saavat valita yhden kummin tulevalle lapsellemme.

Noh, minä valitsin parhaimman kaverini, koska hän itse pyysi ja ajattelin että ok. Nyt kuitenkin välimme ovat hieman viilenneet, eikä edes nähdä niin usein kuin ennen. Alkuraskaudesta hän oli todella innoissaan vauvasta, mutta nyt ei ole edes kuulumisia kysellyt pitkiin aikoihin. Jos nyt valitsisin jonkun toisen kummiksi, niin kaverini varmasti suuttuisi ikihyviksi, enkä sitä halua. Miten siis teen?

Mies valitsi isoveljensä, koska on niin suuri fani hänelle . Veljensä kuitenkin on ollut alusta asti sitä mieltä, että mieheni teki virheen tehdessään lapsen minun kanssa ja näin nuorena (veli inhoaa minua ja minä häntä). Veljellä ei ole omia lapsia vaikka kaikki odottavat ja toivovat sitä. Olisikohan veljen puheet kateellisuutta meidän lapsesta?

Auttakee meitä (siis minua)!

 

Miten olisi jos istuisitte yhdessä miehesi kanssa miettimään ketkä kummeiksi haluatte. Näin ollen saatte sellaset mitkä molemmille sopii eikä tule riita asiasta. Kummeiksi mielestäni pitäisi valita siksi että nuo ihmiset hoitavat kummin tehtävän hyvin eikä siksi että tuo on mun paras kaveri. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.

 

Joo munkin mielestä kummin tulee olla sellanen, joka aidosti on lapsesta kiinnostunut ja haluaa olla lapsen kanssa!
Yhdessä miehen kanssa kannattaa keskustella ja voit myös kaverillesi kertoa miksi haluaisit vaihtaa kummia! Ei tosi ystävyys sellaseen kuole.....

 

Mä kans sanoisin, että valitkaa sellaiset kummit, joiden tiedätte pysyvän vierellänne - ja ennen kaikkea lapsenne vierellä. Sellaista kummia lapsi juuri tarvitsee. Jos sinusta tuntuu, että nykyinen PARAS kaverisi ei mahdolliseti ole sitä enää muutaman vuoden päästä, niin tuskin hän jaksaa olla kiinnostunut lapsestasikaan vain kummiuden takia. Miettikää sellaisia henkilöitä, joiden kanssa teillä on aina ollut hyvät välit ja joiden kanssa olette pitäneet yhteyttä eri elämänmuutoksista huolimatta. Jos ketään muita ei tule mieleen, niin mun mielestä ei ole yhtään hullumpaa pyytää kummeiksi omia vanhempia! Niinhän muutama kymmenen vuotta sitten paljon tehtiin. Se varmasti olisi heille suuri kunnia, varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi.

 

Pyytäkää vaan nuo 'sopimattomat' ja pyytäkää vielä 2 sellaista kummia, jotka sopii paremmin. Sitten ei ole lapsellekaan niin katastrofaalista, jos joku kummi huomioi vähän vähemmän

 

\

Pyytäkää vaan nuo 'sopimattomat' ja pyytäkää vielä 2 sellaista kummia, jotka sopii paremmin. Sitten ei ole lapsellekaan niin katastrofaalista, jos joku kummi huomioi vähän vähemmän

Mutta vähän tuntuu että katoo kummina olemisesta se merkitys, jos niitä on sata muuta siinä myös. Mun kaverin muksulla on 6 kummia, minuakin vielä pyysivät mutta onneksi pystyin hyvällä verukkeella kieltäytyyn, ei tullut kummallekaan paha mieli. Ei olisi kiva ollut olla vain yksi muiden joukossa. Toisaalta ilmeisesti olisin ollut paras niistä, kukaan muu ei lapsesta välitä. Kaveri on myöhemmin sanonut että olisi pitänyt tarkemmin valita, eikä vaan siksi että tuo on paras kaveri, tuo sen poikaystävä ja pakko ottaa myös. Ja tuolta tuo miehen lapsuuden ystävä (joka ei sitten pelkkä ystävä ollutkaan). Paha paikka. :/

 

Mulle kävi tän 4- vuotiaan tyttäremme kummien kohdalla näin: Sylikummi + hänen miehensä on "uusia" kavereitamme, eli tapasimme heidät esikoisen odotusaikana ja ollaan pidetty siitä asti yhteyttä, välittävät kummitytöstään ja tänään tyttö lähtee kummitätinsä kanssa kaupungille!!
Valittiin vielä mieheni paras ystävä, minun paras ystäväni ja yksi lapsuuden ystäväni (itse halusi vaikka tiesi, että kummeja oli jo 4). Nämä parhaat ystävämme ovat edelleen ystäviämme ja pitävät yhteyttä meihin ja tyttöömme.

Mutta sitten tämä lapsuuden/nuoruuden ystäväni, joka oli monta vuotta läheinen ja oltiin koulussakin kuin peppu ja paita. Luulin todella, että olemme ikuisesti ystäviä, mutta toisin kävi. Kun tyttäremme täytti 1 vuoden. Hän laittoi tekstiviestin, ettei pääse juhliin. Tuli kuitenkin toisena päivänä, kun oli selvinnyt krapulastansa. Tiesi 2 viikkoa aikaisemmin, koska juhlat pidetään ja tietää jos lähtee ryyppäämään, että seuraavana päivänä ei pääse ylös sängystä.
Pahoitteli kovasti ettei tullut tyttäremme juhliin krapulansa takia......plaah.....annoin anteeksi ja unohdin koko jutun!!!!
Sit alko tulla ihme selityksiä miksi ei käynyt kyläilemässä, mutta yritin itse käydä hänen luonaan. Lähetteli kortteja tytöllemme, mutta ei tullut häntä katsomaan. Satuttiin sitten yhtäaikaan yhteiselle ystävällemme kyläilemään ja tyttömme oli silloin vajaa 2.
Huomioi heti tyttöämme ja lupasi tulla käymään....ei ole näkynyt!!!!
Soittelin muutaman kerran, mutta sitten en enää jaksanut kuunnella hänen selityksiään. Jos ei kerran kiinnosta niin ei väkisin. Harmittaa vaan niin tyttömme puolesta, että tulikin otettua kummiksi. Onneksi hänellä on 2 muuta naiskummia, jotka välittävät.
Että tällainen tapaus...............

 

Onko lapsella pakko olla kummit, jos hänet kastetaan? Ja jos on, niin montako?

 

taidampa yhtyä neitinasun kommenttiin.jutelkaa asiasta yhdessä ja kummin pitäis olla sellanen jota kiinnostaa lapsen vointi ja joka tulee vanhempien kans toimeen.

 

Kummeja pitää olla vähintään kaksi, enintään kuusi, muistaakseni. Meidän lapsista kahdeksalla on neljä kummia ja yhdellä kolme. Joukkoon mahtuu niitä, jotka muistaa ja niitä jotka laittaa joulupaketin joskus... Mutta kaikilla on ainakin yksi, joka muistaa AINA.
Musta tuntuisi jotenkin nololta mennä sanomaan jo pyydetylle kummille, että ei kummiskaan. Ja itsetäni tuntuisi tosi pahalta, jos mulle tehtäisi sellainen temppu. Mielestäni kummius on luottamustehtävä ja kunnia-asia =)

 

Kummeja pitää olla vähintään 2, mutta ylärajaa ei ole. Yhdellä tutun lapsella on 8 kummia. Minusta se on jo aika paljon, mutta jos ovat esim. 4 pariskuntaa, niin sittenhän se ei ole niin paljon.

Minusta ap:n kannattaisi pyytää kuitenkin se, jota on jo pyytänyt, mutta lisäksi vielä vaikka pari muuta. Niin joku taisi jo ehdottaakin.

 

Taidetaanpa tehdä niinkuin on ehdotettukin: otetaan pari kummia lisää. En ole sitä sorttia joka "kehtaa" perua tällaisen lupauksen. Kiitos kommenteista!!

 

Olen nuorempana ryhtynyt kummiksi, kun omia lapsia ei vielä ollut ja omakin kasvu vielä kesken . En oikein ymmärtänyt silloin että siinä sitoudutaan siihen lapsen kasvun tukemiseen ja että minun olisi täytynyt olla se turvallinen aikuissuhde sille lapselle. Nyt huomattavasti vanhempana harmittaa, kun kukaan ei oikein valistanut minua asiassa. Kummilapsi on etäinen edelleen ja en osaa enää tutustua häneen, vaikka haluaisinkin. Kanssakäyminen on muodollista, ei luontevaa.
Omien lapsien myötä asenne asiaan on järkevöitynyt. Osaa miettiä asioita useammista näkökulmista. Olennaista ei mielestäni kummille ole ne lahjat ja syntymäpäivät, vaan turvallinen ja hyvä aikuissuhde, ihminen jonka kanssa voi jakaa niitä asioita mitkä ei luonnistu vanhempien kanssa.

 

teinä yhdessä valitsisin kummit lapsellenne, ja itse pitäisin hyvänä kriteerinä sitä että kenet haluaisin kasvattavan lastani, jos minulle tai miehelleni tapahtuisi jotain ja kuolisimme.

 

Itselläni on kaksi lasta..molemmilla on kaksi kummia. Kriteereinä valinnassa mulla on sellanen että ainoastaa kaksi kummia, molempia sukupuolia sekä toinen sukulainen ja toinen ystävä.

Nooh ensimmäisen muksuni kummeina on hyvä ystäväni (naispuoleinen) ja mieheni veli. Kumpikaan ei muista kun ehkä kerran kolmessa vuodessa (poika nyt 7) Mieheni veli muisti äitinsä eli mummon kautta. Mummo muisti ostaa synttärilahjat, joululahjat ja muistaa kortilla mutta laitto ne kummin nimellä. Ny mummi on kuollu ja en tiedä kuka nyt muistaa. Toisesta ei ole kuulunu taas vuoteen mitään.

Toisen kanssa valinta kriteerit olivat samat. Toistaiseksi nämä kummit on pysyneet "tehtävässään" ja jopa kyselee miten prinsessamme voi. Eihän sitä joka päivä tartte olla kyselemässä mutta kuhan edes joskus.

Nyt sitten kolmannen kohdalla..kohtapuolin on aika keksiä että ketkä ne onnelliset kummit on. Hyvä ystäväni on itse pyytäny kummeutta..mikä mun mielestä on aika törkeetä. Enhän mä voi sille sanoo että et voi tulla. No nyt kuitenkin ennen lapsen syntymää on meidän välit viilenneet ja en varmasti pyydä kummiksi vaikka välit parantuisikin. Itse haluan valita kummit omalla perusteella enkä silleen että joku pyytää itse itsensä.

Omalla kokemuksella voin sanoo että mulle kerran sanottiin että mä olen sen perheen seuraavan muksun kummi..nooh lapsi syntyi ja kuinka ollakkaan enpä saanu ollakkaan. Mitään selityksiä ei tullu..ei mitään. Oli vähän sellanen olo että kiitos paljon. Olin nimittäin todella odottanu että saisin ihan oman kummilapsen..nooh se jäi haaveeksi ja on sitä edelleen.

Ehkä tänä päivänä ei tartte kovin paljoo satsata niihin kummeihin..ne joko pitää yhteyttä tai sitten ei. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ihmissuhteissa tai perhesuhteissa. Kummiksi voi pyytää pariskunnasta vaan toisen..En koskaan pyydä pariskuntia.
No täytyy lähtee miettimään hyviä vaihtoehtoja.. =)

 

Mun mielestä vanhemmat saa päättää ketä haluu lapsensa kummiksi - ois aika törkeetä tulla sanoo 'hei mä haluun sit teidän muksun kummiksi'.
Meillä näin: yhteensä 5 kummia
Molempien veljet ja toisen vaimo ja lisäksi pari kaveria (sinkkuja)
Mun veli käy useita kertoja vuodessa ja muistaa merkkipäivinä, joskus jopa hoitanut.
Miehen veli ja sen vaimo kävivät alkuun katsomassa 3-4 krt vuodessa, kortteja tuli joka kk ekan vuoden ajan, mutta sitten ei enää kiinnostanut. Asuvat isovanhempien lähellä mutta eivät tule käymään siellä tai liiemmin kutsu meitä sinne kun olemme sielläpäin. Lahjan laittavat isovanhempien mukana. Odottelevat sitten että kummilapsi soittelisi heille - kun ei raukka tiedä edes kenelle olisi soittamassa.
Toinen kavereista muistaa merkkipäivinä ja käy satunnaisesti kylässä.
Mutta YKSI ainut näistä viidestä, hyvä ystäväni, käy säännöllisesti joka viikko nimenomaan katsomassa kummilastaan. Ja myös lapsi tuntee hänet hyvin vaikka kyse ei ole sukulaisesta.
Hänen esimerkkiään aion noudattaa jos minulle kunnia kummiuteen joskus suodaan!

Tosiaan kannattaa harkita kuka osaa ottaa kummiuden kunniana, kuka on valmis tutustumaan lapseen oikeasti.
Ja olisihan tietysti mieluista että kummit olisivat 'ikuisia' ystäviä, eivätkä ensimmäisestä vastoinkäymisestä pistäisi välejä poikki.

 

Eikös se "kummien" määrä käytännössä vaihtele lapsella, kun kummit menee naimisiin ja eroaa ja sen sellaista.

Eihän se nyt niin vakavaa ole, vaikka kummit ei pitäisi yhteyttä. Mulla ei ole ollut yhtään kummia, enkä ole sitä puutteena pitänyt . Itse en varmaan jaksaisi kiinnostua toisen ihmisen lapsesta tarpeeksi ollakseni hyvä kummi, ainakaan, jos siitä ei kasvaisikaan sellasta hauskaa tyyppiä... :$

(Jooh, myönnän, en ole kovin lapsirakas... Lohduttaudun sillä, ettei ole äitinikään, mutta kuulema omat neljä lastaan olivat kuitenkin ihan kivoja...)

 

me olemme yhdessä miehen kanssa miettineet kenet haluamme pyytää tulevan lapsemme kummeiksi.
itse en varmaan haluisi lapseni kummiksi sellaista mieheni kaveria, jota itse inhoaisin.. onneksi meille ei ede tullut kinaa kummeista vaan saatiin sovittua ihmeen helposti ketä pyydämme
halusimme sellaiset kummit, joiden tiedämme olevan aina lapsemme elämässä.. vaikka mistäs sitä tietää millaisia riitoja tulevaisuus voi tuoda tullessaan :/
itselläni on kaksi kummia, hyvä ja huono.
toinen kummeistani oli sellainen, ettei edes korttia ole synttärinä tms. vaivautunut laittamaan. ja toinen muistaa vieläkin

 

Meillä oli tuo sama tilanne kaverini kanssa,,
Eli hän työnsi itsensä väkisin kummiksi ja minä sitten suostuin..
Noh,välit viileni ennen ristiäisiä ja sanoinkin hänelle että pyydän jonkun toisen kummiksi kun haluan tehtävään sellaisen joka sen pystyy hoitamaan..
Noh,hetki oltiin ns.riidoissa mutta ystäväni ymmärsi kuitenkin,ja on nyt meidän toisen lapsen kummi!
Tähän nyt kyllä liittyy muutakin mutta kannattaa oikeasti nuo kummit huolella valita,meillä on molemmille lapsille sattunut yhdet huonot kummit :/

 

Kummeudesta.. Itselläni on kahdet kummit. Toiset pitivät aikansa yhteyttä, nyt en ole kuullut pariinvuoteen mitään. Toiset kummit ovat olleet aina elämässä mukana, hoidin paljon nuorena heidän poikiaan, nyt he haluavat tyttöämme yökylään ym. ovat siis hänellekin tärkeitä. Itse olen yhden tytön kummi (13v), joka käy meillä säännöllisesti, jota tyttömme palvoo ja kaipaa, ja jolta tulee jokaisen käynnin jälkeen " Olet maailman paras kummitäti"- tekstari. Tuntuu kieltämättä mukavalta! Valitsimme tytöllemme aikanaan molempien sisarukset kummeiksi. Molemmat näkevät lastamme säännöllisesti, ja ovat tärkeitä tytölle. Nytpä onkin meilläkin ongelma, ketä pyydämme heinäkuussa syntyvän lapsemme kummeiksi. Lähipiiri kun on jo käytössä ja tuntuu, että kaverit ei ehkä ota asiaa niin vakavana kunnia-asiana, kuin mitä itse aiheesta ajattelemme. Ja toisaalta, olisi ikävää, jos toisen lapsen kummit ovat kovin aktiivisia ja toisella ei olisi ketään. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta ainahan voi pyytää virallisten kummien lisäksi ns. haltijakummeja, kuten siskoni teki, kun huomasi, ettei oikeita kummeja homma kiinnostanut.

 

Juu mieti tarkkaan sitä kummi asiaa.Itselläni on sekä hyviä että ikävämpiä kokemuksia.Eli pojalla on oikein mukava sylikummi jonka kanssa pidetään yhteyttä usein kun asutaankin lähekkäin.Mutta sitten on pidemmällä asuva kummi joka ei ole edes nähnyt poikaa.Ei päässyt ristiäisiin,oli kyllä melko pätevä syy mutta hänelle on sitten muuten tosi vaikea tulla tapaamaan poikaa,aina joku syy.Enää en jaksa edes kuunnlla noita syitä enää.Yksinäinen ihminen vielä,ei lapsia ja ajateltiin että hän olisi innostunut tästä kummi asiasta mutta toisin kävi.Nyt suorastaan harmittaa tuo kummiksi pyytäminen.Eli valitse sellaisia ihmisiä joista olet varma että ovat sydämestään kiinnostuneita pienen lapsen kehityksen kulusta ja tukemisesta.

 

Kummeja on moneen lähtöön. Edesmenneen veljeni kummi ei tullut veljeni hautajaisiin eikä laittanut adressia. Kun tuo apina joskus itse kuolee, laitan hänen omaisilleen onnittelusähkeen!

 

En nyt koko ketjua lukenut, mutta tuli niin tuttu tunne kun kirjoitit että halusit parhaan kaverisi kummiksi, mutta nyt välit viilenneet ja et haluaisi häntä enää.
Mulla oli lähes sama tilanne..harvemmin pidettiin yhteyttä mitä pitemmälle raskaus eteni ja pari kertää kaverini teki minulle oharitkin..
Kun lapsi syntyi, voivottelin pitkään että "ärsyttää koko tyyppi, mutta hän suuttuu minulle ikihyväksi jos en pyydä kummiksi"..Pähkäilin ja pähkäilin ja lopulta ajattelin että pyydän kaverini käymään ja katon miten menee.. Kaveri tuli käymään ja kun siinä juteltiin niin muistin taas miten mukava tyyppi hän olikaan (kun ei nähnyt pitkään aikaan, niin muisti vain niitä ärsyttäviä piirteitä), pyysin kummiksi ja hän on ollut LOISTAVA kummi!

Eli pyydä kaverisi käymään ennen päätöstä..samoin miehesi veli voisi käydä ja kattokaa miten hän suhtautuu lapseen, sehän se on tärkeintä!
Jos hän pitää ja viihtyy lapsen kanssa, niin kummiainesta löytyy silloin..

 

Hmm.. Oma elämäntilanteeni valitettavasti on muuttumassa eikä ole mahdollisuutta omiin lapsiin, vielä.

Kummeista..
Itselläni on kummityttö, jonka sain sinä vuonna kun 16 täytin. Hän on enoni esikoinen. Mielestäni meillä on hyvät välit.. Häntä on ihana ottaa yökylään, käydä tallilla, viettää aikaa yhdessä.. Toivon hänen vanhempana muistavan myös oma olemassa oloni!