Kummassa tässä nyt onkaan vikaa? Miehessä vai minussa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kyllästynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kyllästynyt

Vieras
Miehessä, joka ei lintsaamisen vuoksi valmistunut ajallaan eikä nyt haluakaan tehdä alansa töitä koska se on liian sitä ja liian tätä vai minussa joka olen "liian vaativa" eikä mulle "mikään kelpaa"? Haluaisin vain, että mies menisi töihin niinkuin normaalit ihmiset. Ei ole tehnyt päivääkään töitä ja ikää 26.
 
Huh, mä kun luulin että mulla on surkean vähän työkokemusta. Ja olen kuitenkin vuoden miestäsi nuorempi.
Käske miehesi kasvaa aikuiseksi ja opetella ottamaan vastuu itsestään.
 
Kuulostaa kyllä laiskuudelta tai "mukavuudenhalulta", ei ihan aikuismaista.. Pitää miehen olla mies ja hoitaa aikuisen miehen velvollisuudet. Eli et oo liian vaativa!
 
Joo kyllä se munkin mielestä sellanen juttu on, että jos yhdessä asutaan niin on sillä puolisollakin oikeus olettaa että toinen kantaa kortensa kekoon jos mahdollisuus on.
 
Sekä että. Olet selkeästi hyväksynyt, että hän on sellainen. Eiköhän viitteitä ole jo ollut.

Mitä jos hän tekis sit jotain töitä? Voihan sitä tehdä vähän hanttihommia tms välillä, jotta tulee vähän perspektiiviä hommaan..
 
No et ole liian vaativa jos haluat aikuisen ihmisen ottavan aikuista vastuuta elämästään.
Mutta, haluaako sun mies opiskella jonkun toisen ammatin, mieluisemman, vaiko vaan elellä ilman töitä ja opiskeluja? Jos haluaa vaan olla ja ei tehdä mitään, on joko vastuuton ja laiska tai sitten ehkä masentunut?
Jos taas kokee oikeasti ettei halua tehdä koulutustaan vastaavaa työtä mutta olisi kiinnostunut opiskelemaan toista alaa niin sit yrittäisin ymmärtää varmaan ja tukea uuteen ammattiin opiskelussa. Kun voi olla et opiskelujen hitaasti eteneminen on johtunut kiinnostuksen puutteesta ja jos oikeasti kokee sit sen alan "ei-omaksi alaksi" voi motivaatio töihin menon olla täysin hukassa vaikkei olisi oikeasti laiska eikä lusmu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Olisiko ulkoruokinta ainut keino opettaa mies kantamaan vastuu itsestään? Olemme asuneet yhdessä 17-vuotiaasta.

Sit voit sanoa hellät hyvästit parisuhteelle.

Oletteko fiksusti keskustelleet asiasta? Mitä hän haluaa? Onko ala jota opiskella jne?

KOmppaan kyllä aiempaa, että jos on ala, jota ei tunne omakseen..niin ei sitä kiinnosta oikeesti opiskellakaan. Jos on ala, joka kiinnostaa..niin tuet sinne vaan.

Ite en akto, että ulos heittäminen on mikään fiksu ratkaisu..varsinkin jos toisella on haluja jotain tekemään. Koska sitten hän varmasti etsii jonkun toisen. Toisaalta se voi olla hyväkin juttu, jos teillä ei kerta synkkaa.
 
Ei hän mihinkään hanttihommiin suostu, kaikessa on jotain vikaa. Haluaisi opiskella tietyn ammatin jota varten joutuisi muuttamaan toiseen kaupunkiin ja sitä hän ei halua. Varmaan siinäkin olisi sitten jotain vikaa. Hoitaa tällähetkellä lapsia koska minulla on osa-aikatyö mutta senkin tekee niin rimaa hipoen. Ei esim. ulkoile ollenkaan eikä tee kotitöitä. Minulla on opiskelupaikka odottamassa ja lapsille hoitopaikka. En jätä heitä miehen hoidettavaksi, koska joutuisivat olemaan vaan sisällä keskenään kun iskä istuu koneella.
 
Jopas olet itselleni oikein Vuoden Miehen löytänyt.. Eipä kannata varmaan toivoa muutosta tilanteeseen. Itse piilottaisin piruuttani koneen verkkopiuhan, eipä ainakaan pääse isäntä lorvehtimaan netissä. Ja anteeksi nyt vaan, mutta itse en katsoisi kovinkaan pitkään tuollaista loisimista, jollei työt maistu, pitäisi miehellä sentään sen verran olla järkeä päässä, että tekisi sitten osuutensa kotona ja lasten kanssa.
 
Ellei miehestä ole edes isäkdi niin kyllä minä ainakin nostaisin kytkintä, meillä sentäs tuo perheeseen elannon vaikkei lastenhoito olekaan hänen suosikkilajinsa, vien lapset sitten tarvittaessa jollekin halukkaalle hoitoon.
 

Similar threads

H
Viestiä
0
Luettu
334
Aihe vapaa
Hennzuuuu83
H
L
Viestiä
2
Luettu
979
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L

Yhteistyössä