Kumman näistä valitsisit eli antaisit lapsen määräillä jotta ei huutaisi vai komentaisit josta koituu huutoa joka

[kerrostalon ihanuutta]

Kumman näistä valitsisit eli antaisit lapsen määräillä jotta ei huutaisi vai komentaisit josta koituu huutoa joka häiritsee naapuria?

Itse pidän tärkeämpänä sitä, että lapsi saa turvan tunteen sitä kautta, että hänellä on olemassa säännöt ja kiellot eikä saa tehdä mitä haluaa, eikä määräillä mitä minä teen. Pojalla on erittäin voimakas temperamentti ja taipumus voimakkaisiin raivokohtauksiin.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.


Ainakin paremmin, kuin kurittomia kakroita.

 

[Miuski harmailee]

Se, että lähtee lapsen vaatimuksiin mukaan on kyllä ihan loppumaton suo. Lapsi ei ymmärrä olla kiitollinen vanhempansa uhrauksista ja vaatii aina vaan lisää ja lisää ja lisää. Ja mitä sitten, kun alkaa vaatimaan omalle tai muiden terveydelle vaarallisia asioita... Lisäksi muut ihmiset maailmassa eivät tule pomppimaan lapsen pillin mukaan, joten hänen tulisi olemaan erittäin hankalaa elää muussa yhteiskunnassa.

Paras on vaan pitää kiinni turvallisista rajoista. Kuunnella lasta silloin, kun se on mahdollista, mutta tehdä lapselle tiettäväksi, että aikuinen on se, joka talossa viime kädessä määrää. Se on lapsen turva ja valitettavasti pettymysten kestämisen opettelu on yksi vanhemmuuden tärkeimmistä tehtävistä.

 

["-p-"]

no eiköhän tohon oo yks ihan selvä vastaus. antaa huutaa jokusen kerran, jolloin huomaa ettei huuto auta.

 

[a.p.]

[QUOTE="-p-";23431140]no eiköhän tohon oo yks ihan selvä vastaus. antaa huutaa jokusen kerran, jolloin huomaa ettei huuto auta.[/QUOTE]


"jokusen kerran" = kohta 5 vuotta. Kuten sanoin, erittäin voimakastempperamenttinen lapsi kyseessä.