V
vierailija
Vieras
Pikkusiskoni alkoi noin 2-3 vuotiaana puhumaan miehestä nimeltä Hirmu-Niilo. Aluksi hän hoki vain hermostuneena, että Hirmu-Niilo tulee tai että hän pelkää Hirmu-Niiloa. Vähitellen hän alkoi kertomaan enemmän kyseisestä miehestä, Hän oli siskoni kukaan ollut renkinä 1800-luvulla kaupungissa jossa meidän perheellä oli kesämökki. Hän oli ollut papin renki, mutta oli ollut kaikin tavoin epäpätevä renki ja todellinen lurjus, jolla oli häijy luonne ja joka teki kaikenlaisia kamalia tekoja. Siskoni kertoi niistä ja sitä pidettiin uskomattomana, että pieni tyttö keksi niin kamalia asioita mitä hän väitti Hirmu-Niilon tehneen. Sitten Hirmu-Niilo oli sisareni mukaan syksyisenä yönä murtautunut täydenkuun aikaan kirkkoon jossa hän oli keskiyön aikaan tappanut itsensä. Sen jälkeen hänen henkensä ei saanut rauhaa vaan kummitteli siellä seudulla yhä ja että hän oli tulossa hakemaan siskoa mukaansa. Siskon mukaan Hirmu-Niilo oli melko pitkä, harmaa mies jolla oli pelottavat kasvot.
Vaikka sisarelle yritettiin vannoa ja vakuuttaa, että mitään Hirmu-Niiloa ei ole olemassa, niin hän uskoi tähän silti vuodesta toiseen. Kerran sitten olimme loppukesällä mökillä ja oli jo hämärää kun siskon piti lähteä vessaan ja meillä oli ulkokäymälä. Sisko oli silloin 9-vuotias. Kun siskon vessareissu alkoi kestämään, niin isä lähti taskulamppu mukanaan ulos. Kun hän pääsi ulos, niin sisko sanoi hänelle erittäin pelokkaalla äänellä, että "Se on Hirmu-Niilo". Silloin isä näki pitkän, harmaan miehen lähestyvän hitaasti siskoa ja suuntasi taskulampun tähän. Silloin mies katosi savuna ilmaan mutta isä ehti nähdä sen kasvoilla olevan erittäin vihamielisen katseen jolla se katsoi siskoa. Isä toi siskon sisälle. Sisko oli erittäin pelokkaan näköinen, ei puhunut mitään eikä reagoinut puheeseen. Vanhemmat päättivät, että me lähdemme takaisin kaupunkiin vaikka oli jo myöhäinen ilta. Mukana olleet tavarat saivat jäädä mökille, ne haettiin sieltä myöhemmin. Sisko vain seisoi ja tuijotti eteensä kauhistuneen näköisenä eikä reagoinut puheeseen. Hänet oli pakko kantaa autoon, laittaa penkille istumaan ja laittaa hänet turvavöihin. Kotona sisko oli yhä reagoimaton ja puhumaton. Hän ei syönyt eikä juonut mitään eikä suostunut menemään nukkumaan. Välillä hän nukahteli sohvalla jolle hänet oli laitettu makaamaan. Hän myös teki tarpeet alleen.
Heti maanantaina hänet vietiin ensiapuun ja hän joutui jäämään sairaalaan. Häntä on nyt reilun 10 vuoden ajan hoidettu monilla ei keinoilla mutta mikään ei auta. Mitkään lääkkeet tai muutkaan hoidot eivät tehoa. Sisko on yhä täysin reagoimaton ympäristöönsä, ei puhu, ei liiku eikä osoita mitenkään että hän kuulisi mitä hänelle sanotaan tai että hän tuntisi meidät perheenjäsenet. Hän on nyt hoitokodissa, jossa hänelle kokeillaan kaikenlaisia voimakkaita psyykelääkkeittä ja muita hoitokeinoja mutta mikään ei auta. Hän joko makaa sängyssä tai istuu pyörätuolissa johon hänet on nostettava ja sidottava, että hän ei tipu siitä. Hän ei tee mitään itse muuta kuin hengittää. Ravinnon. nesteen ja nesteen hän saa ravintoliuoksena suoraan vatsapeitteiden läpi menevän letkun kautta mahalaukkuun koska hän ei syö, juo tai ota lääkkeitä. Lääkkeet menevät ravintoliuoksen mukana mahaan. Hänellä on vaipat koska hän ulostaa ja virtsaa alleen ja hän on täysin muiden hoidon tarpeessa. Kaikki pitää hänen puolestaan tehdä, pukemiset, riisumiset, peseytymiset, nukkumaan laittaminen, hänen säännöllinen kääntäminen yöllä sängyssä jne. Yötä varten hän tarvitsee voimakkaat rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet että hän nukkuisi mutta silti hän nukkuu huonosti, itkee usein öisin ja valittaa nukkuessaan ääneen, että "Hirmu-Niilo tulee". Se on ainoa mitä hän nykyään sanoo ja senkin hän sanoo nukkuessaan selvästi refleksinomaisesti.
Erityisen kummallista on se, että pe perheenjäsenet saimme tietää, että siellä missä sisko välitti rengin asuneen on todella ollut 1800-luvulla Niilo-niminen renki, joka oli todella huonotapainen ja teki asioita joita sisko kertoi hänen tehneen. Hän oli myös tehnyt itsemurhan samalla tavalla kuin sisko kertoi hänen sen tehneen.
Vaikka sisarelle yritettiin vannoa ja vakuuttaa, että mitään Hirmu-Niiloa ei ole olemassa, niin hän uskoi tähän silti vuodesta toiseen. Kerran sitten olimme loppukesällä mökillä ja oli jo hämärää kun siskon piti lähteä vessaan ja meillä oli ulkokäymälä. Sisko oli silloin 9-vuotias. Kun siskon vessareissu alkoi kestämään, niin isä lähti taskulamppu mukanaan ulos. Kun hän pääsi ulos, niin sisko sanoi hänelle erittäin pelokkaalla äänellä, että "Se on Hirmu-Niilo". Silloin isä näki pitkän, harmaan miehen lähestyvän hitaasti siskoa ja suuntasi taskulampun tähän. Silloin mies katosi savuna ilmaan mutta isä ehti nähdä sen kasvoilla olevan erittäin vihamielisen katseen jolla se katsoi siskoa. Isä toi siskon sisälle. Sisko oli erittäin pelokkaan näköinen, ei puhunut mitään eikä reagoinut puheeseen. Vanhemmat päättivät, että me lähdemme takaisin kaupunkiin vaikka oli jo myöhäinen ilta. Mukana olleet tavarat saivat jäädä mökille, ne haettiin sieltä myöhemmin. Sisko vain seisoi ja tuijotti eteensä kauhistuneen näköisenä eikä reagoinut puheeseen. Hänet oli pakko kantaa autoon, laittaa penkille istumaan ja laittaa hänet turvavöihin. Kotona sisko oli yhä reagoimaton ja puhumaton. Hän ei syönyt eikä juonut mitään eikä suostunut menemään nukkumaan. Välillä hän nukahteli sohvalla jolle hänet oli laitettu makaamaan. Hän myös teki tarpeet alleen.
Heti maanantaina hänet vietiin ensiapuun ja hän joutui jäämään sairaalaan. Häntä on nyt reilun 10 vuoden ajan hoidettu monilla ei keinoilla mutta mikään ei auta. Mitkään lääkkeet tai muutkaan hoidot eivät tehoa. Sisko on yhä täysin reagoimaton ympäristöönsä, ei puhu, ei liiku eikä osoita mitenkään että hän kuulisi mitä hänelle sanotaan tai että hän tuntisi meidät perheenjäsenet. Hän on nyt hoitokodissa, jossa hänelle kokeillaan kaikenlaisia voimakkaita psyykelääkkeittä ja muita hoitokeinoja mutta mikään ei auta. Hän joko makaa sängyssä tai istuu pyörätuolissa johon hänet on nostettava ja sidottava, että hän ei tipu siitä. Hän ei tee mitään itse muuta kuin hengittää. Ravinnon. nesteen ja nesteen hän saa ravintoliuoksena suoraan vatsapeitteiden läpi menevän letkun kautta mahalaukkuun koska hän ei syö, juo tai ota lääkkeitä. Lääkkeet menevät ravintoliuoksen mukana mahaan. Hänellä on vaipat koska hän ulostaa ja virtsaa alleen ja hän on täysin muiden hoidon tarpeessa. Kaikki pitää hänen puolestaan tehdä, pukemiset, riisumiset, peseytymiset, nukkumaan laittaminen, hänen säännöllinen kääntäminen yöllä sängyssä jne. Yötä varten hän tarvitsee voimakkaat rauhoittavat lääkkeet ja unilääkkeet että hän nukkuisi mutta silti hän nukkuu huonosti, itkee usein öisin ja valittaa nukkuessaan ääneen, että "Hirmu-Niilo tulee". Se on ainoa mitä hän nykyään sanoo ja senkin hän sanoo nukkuessaan selvästi refleksinomaisesti.
Erityisen kummallista on se, että pe perheenjäsenet saimme tietää, että siellä missä sisko välitti rengin asuneen on todella ollut 1800-luvulla Niilo-niminen renki, joka oli todella huonotapainen ja teki asioita joita sisko kertoi hänen tehneen. Hän oli myös tehnyt itsemurhan samalla tavalla kuin sisko kertoi hänen sen tehneen.
