Kuka teillä ajaa pitkillä matkoilla?

Pikkukaupunkilainen

Aktiivinen jäsen
28.06.2011
9 370
16
38
Tänään tuli huulille tällainen kysymys. Niin siis, kuka teidän perheessä ajaa pidemmillä matkoilla. Meillä ajan minä. Varmaankin siitä syystä, että suoraan sanoen minä ajan emäntää paremmin, varsinkin talvella. Toinen syy on se, että pidemmällä matkalla vaimo ei halua ajaa, eikä esim. Helsingissä ajaminen siltä oikein sujukkaan... Miten muilla?
 
Mies ajaa lähes aina pitkillä matkoilla. Mä ajan vain, jos hän on liian väsynyt ajamaan tai ei ole matkassa mukana. En tykkää ajamisesta ja koitan välttää sitä aina kun mahdollista :)
 
Minä olen enenevissä määrin ratin takana, niin kaupunkiajossa kuin pitkillä matkoillakin. Voisin sanoa, että tämän talouden ajoista 80% tapahtuu minun ajamana. Mies lykkää aika usein avaimet kouraan jo parkkipaikalla.

Vaikka mikäs siinä. Ilmainen kuski. Eilen tuli vedettyä taas 350 kilometriä niin että napsahti.
 
Minä ajan pääasiassa matka-ajoa, mies taas kaupungissa. Helsingissä en suostu ajamaan kirveellä uhattunakaan, muissa kaupungeissa ajan jos on pakko mutta en kovin mielelläni. Maantiellä/moottoritiellä ajan mielelläni, mies taas ei piittaa. Ulkomailla ajo kuuluu myös miehelle.
Työajoa minulle tulee reilusti enemmän kuin miehelle.

Lisäys, Helsingin matkoilla meillä on vakiopysähdyspaikka keimolan nesteellä (?), minä ajan siihen asti ja taas siitä kotiin. Keimolasta keimolaan väli kuuluu miehelle :D
 
Viimeksi muokattu:
Mies. Mä nautin ku saan vaan olla kyydissä. :) Sitäpaitsi pidemmät matkat mennään aina miehen autolla, joka farmari ja manuaali. Ja mä oon viimeks ajanu manuaalilla about 5-v. sitten, joten en sen auton rattiin mene. :) Tietty sit välillä kuljetaan jonnekin munkin autolla, mut yleensä sillonkin jätän kuskin hommat miehelle.
 
Ihan kumpi vaan ja pitkää ja lyhyttä matkaa ja maalla ja kaupungissa. Lotossako olette korttinne voittaneet, jos ette voi Helsingissä ajaa. Pitää sitä välillä ajaa muuallakin ja paljon suuremmissa paikoissa.
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
Puoliksi vedetään. Miehellä on tuore kortti ja se tarvitsee kokemusta, mutta silti mulle tulee aina jotenkin nolo olo istua pelkääjän paikalle. En itse pidä ihan viisaina naisia, jotka jättäytyvät aina vaan kyytiäisiksi miehen ajaessa, joten siksi tekisi mieli kiinnittää otsaan lappu "Mä ajoin jo menomatkan!"
 
Miehellä ei ole korttia, joten mä ajan. Aina. Maantiellä ja kaupungissa, isoissa ja pienissä paikoissa, moottoritiellä ja ahtaissa pihoissa. Isolla autolla, 5,5 m pitkä ja 2 leveä.
 
Aiemmin ajoimme puoliksi.

Nykyisin ajan minä. Mies kun omaksui hauskan tavan tehdä järjettömiä riskikiihdytyksiä, jos joku epämieluisa autoilija yrittää ohi. Annan miehen kuljettaa yhteistä jälkikasvuamme taas heti, kun järki palautuu päähän. (Muuten tuo on kyllä oikein fiksu ja kiva ihminen. En tiedä, mitkä ihmeen luolamiesvaistot tällä tulevat välillä esiin liikenteessä.)
 

Yhteistyössä