No joo... Ainahan sitä yksin tuossa tilanteessa ollaan, tavallaan... Minulla ei synnytyksissä ollut ketään tukihenkilöä. Ekaan pyysin siskoa. Hän lupasi tulla ja paljon asiasta keskusteltiin etukäteen. Vannoi tulevansa mukaan tueksi. No, eipä ehtinyt... Salista vielä soitin neljän aikaan aamuyöllä ja hän sanoi ehkä kerkeevänsä puoliltapäivin... Vauva syntyi yhdeksältä aamulla.
Toisessa synnytyksessä en edes pyytänyt ketään mukaan. Se olikin nopea, enkä olisi tod. halunnutkaan kenenkään näkevän minua siinä mielentilassa... Argh! Sanomattakin selvää, että siskoani en enää pyytänyt. :\| Kuitenkin... Olihan ne mahtavia kokemuksia/hetkiä, mutta väkisinkin mieleen hiipii paha olo siitä, etten ole voinut jakaa niitä kenenkään kanssa. Onko muita?
Toisessa synnytyksessä en edes pyytänyt ketään mukaan. Se olikin nopea, enkä olisi tod. halunnutkaan kenenkään näkevän minua siinä mielentilassa... Argh! Sanomattakin selvää, että siskoani en enää pyytänyt. :\| Kuitenkin... Olihan ne mahtavia kokemuksia/hetkiä, mutta väkisinkin mieleen hiipii paha olo siitä, etten ole voinut jakaa niitä kenenkään kanssa. Onko muita?