Kuka on sitä mieltä, että yhdessä ollaan loppuun asti?

[sekavaako]

Vaikka rakkaus loppuisi, vaikka hermot menisivät kuinka, vaikka tapahtuisi mitä?? Lähipiirissä on niin paljon nyt erottu..onko tämä joku kesän ilmiö??

Toisaalta olen jutellut niiden parien kanssa, jotka ovat sitä mieltä, ettei ikimaailmassa eroa, että se on turhaa...eikä vaihtamalla parane..

Jos ei nyt oteta hakkaamista ja alkoholismia huomioon, oletteko yhdessä kun on luvattu kerran olla loppuun asti?

Kun tässä on usko nyt koetuksella itsellä...

 

[4n äiti]

elämästä ei koskaan tiedä. päivä kerrallaan mennään.

 

[onni]

Mulla ei ole pakottavaa tarvetta olla yhdessä jos se ei tunnu hyvältä. Mielummin olen yksin kuin huonossa seurassa. En ole läheisriippuvainen.

 

[Eiköhän]

Alkoholi, huumeet, väkivalta,pettäminen jne. Siinäpä niitä syitä joiden vuoksi eroaisin. Yhdessähän sitä on luvattu taivaltaa loppuun asti.

 

[ap]

En ajattelisi, että se on läheisriippuvuutta, jos on päättänyt olla saman ihmisen kanssa aina, etenkin kun on lapsia. Ja lasten takiahan ei kuulu olla, mutta kyllähän he vaikuttavat.

 

[kyllästynyt]

minä en ainakaan tänään ole tuota mieltä, ukko prkl jättänyt eilen keitetyt uudet perunat kattilaan yöks ja ne on pilalla. Onko liikaa vaadittu kun olen nukahtanut jo kello 22 ja unohdin ne potaatit laittaa jääkaappiin et puoleen yöhön valvonut ukko olisi ne huomannut ja sen jälkeen viitsinyt laittaa jääkaappiin, MITÄ !?

 

[pitkään liitossa]

Vain hakkaaminen ja pettäminen olisivat asioita, jotka saisivat minut eroamaan. Vaihtamalla ei tosiaan parane, vaan asiat pitää selvittää.

 

[no]

tällä hetkellä kyllä olen sitä mieltä että ei meitä mikään erota. Tosin ollaan oltu vasta 6v yhdessä, ja tämä on vielä alkuhuumaa. Mitään vaikeuksia ei ole ollut vaan ollaan eletty kahden lapsen kanssa seesteistä elämää. Sitä en sitten tiedä miten käy jos tulee vastoinkäymisiä. Mutta ei me helpolla luovuteta ja kyllä luulen että selvitään vaikka mistä. Puhutaan tosi paljon ja muutenkin viihdytään yhdessä joten aika lukkoja sais tulla että eroa edes mietittäisiin. Vaikka olenhan minä kiukuspäissäni joskus uhannut lähteä, mutta katunut olen mitä sellaisia puhun vaikka kiukuttaiskin. Mutta mies tottunut että välillä räiskyy.

 

[vieras]

Ei nyt ihan niinkään, mutta jo 6 vuotta yhdessä, vaikeita aikoja kokeneena ei sitä ihan heti ole valmis luovuttamaan kun vähän tuntuu, että kaipaa jotain vaihtelua tai muutosta. Ne kyllä ovat menneet tähänkin asti ohi. Jos sitä joskus tuntuu siltä, että nyt tiet eroavat, niin sitten on tehtävä niin.

 

[:D]

minä en ainakaan tänään ole tuota mieltä, ukko prkl jättänyt eilen keitetyt uudet perunat kattilaan yöks ja ne on pilalla. Onko liikaa vaadittu kun olen nukahtanut jo kello 22 ja unohdin ne potaatit laittaa jääkaappiin et puoleen yöhön valvonut ukko olisi ne huomannut ja sen jälkeen viitsinyt laittaa jääkaappiin, MITÄ !?

Syö pois ne

 

[ev]

Kyllä minä olen ainakin sillä kannalla, että kun naimisiin on kerran menty, niin siinä sitten ollaan hamaan loppuun asti. Tietysti se romanttinen vaihe menee siinä kahdessa vuodessa ohitse, mutta sitten alkaa arki ja arjen sietokyky. Siihen on sitouduttava. Kun jos toinen on se itselle passeli ihminen, niin mitä sitä toiseksi vaihtamaan. Siinä ei minusta ole mitään järkeä, taatusti vain menee huonompaan suuntaan. Koska itsessäkin on taatusti vaikka mitä virheitä ja puutteita, niin toista ei saa mieleisekseen muuttaa ja on hyväksyttävä toinen sellaisena kuin hän on, niin hyvine kuin huonoine puolineen. Liitossa jaksamista auttaa myös muistot ja muisteleminen, että mitä hienoja ja hyviä hetkiä puolison kanssa on jo jakanut ja nekin kanssa myös sitouttavat tiiviimmin yhteen puolison kanssa. Yhteisen arjen jakaminen on myös minusta hieno asia, että sitä arkea ei tarvitse yksin kahlata, vaan saa sen jakaa yhdessä puolisonsa kanssa.

 

[onni]

En ajattelisi, että se on läheisriippuvuutta, jos on päättänyt olla saman ihmisen kanssa aina, etenkin kun on lapsia. Ja lasten takiahan ei kuulu olla, mutta kyllähän he vaikuttavat.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi pitäisi päättää että on saman ihmisen kanssa hamaan tappiin. Tilanteet voivat muuttua, ihmisistä voi löytyä yllättäviä piirteitä joita ei aikaisemmin ole huomannut, ajatusmaailmat voivat kehittyä eri suuntiin.

Mielestäni kaikista tärkeintä on olla onnellinen. Se on kaiken A ja O. Silloin voi olla myös paras mahdollinen vanhempi lapsilleen. Luulen että vain katkeroituisin jos joutuisin olemaan yhdessä henkilön kanssa joka jatkuvasti rassaisi minua. Samoin kävisi varmasti puolisollenikin. Miksi pitäisi olla väkisin yhdessä jotta voisimme molemmat ärsyttää toisiamme?

Pidän itseäni sen verran vahvana että voin antaa itselleni ja myös puolisolleni luvan onnellisuuteen ja siten tarvittaessa myös vapauteen. Oma äitini ei niin vahva ollut, vaan tarvitsi miehen rinnalleen. Vaikka huononkin. Kun kysyin miksi ei eroa huonosts liitosta niin sanoi ihan suoraan että ei halua olla ilman miestä!!! Kokemusteni perusteella kutsun tällaista "pakkoa" läheisriippuvuudeksi.

 

[Piika-äiti]

Ääh. Luulen, että jos olisimme olleet erotaksemme olisimme eronneet jo joitakin kertoja tämän 20 vuoden aikana. Nyt on jo liian mukavuudenhaluinen, laiska ja tottunut toisen omituisuuksiin, että todella kummia pitää sattua että erotaan.

Eli jotenkin oudosti tässä eteenpäin eletään nitkutellen, kiukutellen, toista tukien, väliin ymmärtäen ja väliin niin, ettei edes yritä ymmärtää.

 

[hoya bella]

Olen sitä mieltä että yhdessä pitäisi pysyä ellei ole mitään todellisia ongelmia kuten pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia tms vakavaa. Pitäisi hakea jotain ammattiapua jos tuntuu ettei suhde toimi ja muutenkin ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, joskus on tylsää arkea mutta sitäkin voi koittaa piristää ja muuttaa suhdetta paremmaksi, suhdekin tarvitsee aikaa ja hoitamista.

 

[Vähän eri asia]

En ajattelisi, että se on läheisriippuvuutta, jos on päättänyt olla saman ihmisen kanssa aina, etenkin kun on lapsia. Ja lasten takiahan ei kuulu olla, mutta kyllähän he vaikuttavat.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi pitäisi päättää että on saman ihmisen kanssa hamaan tappiin. Tilanteet voivat muuttua, ihmisistä voi löytyä yllättäviä piirteitä joita ei aikaisemmin ole huomannut, ajatusmaailmat voivat kehittyä eri suuntiin.

Mielestäni kaikista tärkeintä on olla onnellinen. Se on kaiken A ja O. Silloin voi olla myös paras mahdollinen vanhempi lapsilleen. Luulen että vain katkeroituisin jos joutuisin olemaan yhdessä henkilön kanssa joka jatkuvasti rassaisi minua. Samoin kävisi varmasti puolisollenikin. Miksi pitäisi olla väkisin yhdessä jotta voisimme molemmat ärsyttää toisiamme?

Pidän itseäni sen verran vahvana että voin antaa itselleni ja myös puolisolleni luvan onnellisuuteen ja siten tarvittaessa myös vapauteen. Oma äitini ei niin vahva ollut, vaan tarvitsi miehen rinnalleen. Vaikka huononkin. Kun kysyin miksi ei eroa huonosts liitosta niin sanoi ihan suoraan että ei halua olla ilman miestä!!! Kokemusteni perusteella kutsun tällaista "pakkoa" läheisriippuvuudeksi.

No ei tuo teksti kyllä mitenkään kuulostanut läheisriippuvalta(johon vastasit).

Ehkä ei sitten pidä luvata alun perinkään olla yhdessä hamaan loppuun. Eli minulle lupaus on lupaus ellei jotain ylitsepääsemätöntä tule eteen.