V
"vieras"
Vieras
Uskaltaako joku tunnustaa ja miten päädyitte tälläiseen ratkaisuun?
Minulla on poika jolla vaikeahko adhd ja takki alkaa olemaan tyhjä, emme jaksa kertakaikkiaan enään henkisesti.
Kokoperhe kärsii kaverit ja suku hylkii jopa oma äitini ei pidä pojastani ja myös sen näyttää koko ajan kyttäämällä ja komentelemalla lastani ihan turhastakin.
Pojalla on itsetunto nollassa häntä on haukuttu paskaksi,kehariksi,häiriköksi,idiootiksi, onnettomaksi luuseriksi jne...aikuisten sukulaisteni toimesta. Tuntuu pahalta että vielä oma äitikin hylkäisi mutta mitä hittoa sitten tekee jos ei erityislasta enään jaksa?
Minulla on poika jolla vaikeahko adhd ja takki alkaa olemaan tyhjä, emme jaksa kertakaikkiaan enään henkisesti.
Kokoperhe kärsii kaverit ja suku hylkii jopa oma äitini ei pidä pojastani ja myös sen näyttää koko ajan kyttäämällä ja komentelemalla lastani ihan turhastakin.
Pojalla on itsetunto nollassa häntä on haukuttu paskaksi,kehariksi,häiriköksi,idiootiksi, onnettomaksi luuseriksi jne...aikuisten sukulaisteni toimesta. Tuntuu pahalta että vielä oma äitikin hylkäisi mutta mitä hittoa sitten tekee jos ei erityislasta enään jaksa?