kuka korvaa, kun lapsi lyö?

Ei kai se nyt niin voi mennä, että joku 14-vuotias saa ihan rauhassa hajottaa toisten tavaroita, vaikka sytyttää jonkun talonkin palamaan, ja kukaan ei korvaa mitään, koska tekijä on alle 15 ja vanhemmat ei ole vastuussa?
 
Olet kovin jalo. Tosin turha noilla perusteilla on itseään pitää "parempana" kuin muita.
kunnoitan itseäni ja omaa koskemattomuutta sen verran, että sitä loukannut henkilö ei pääse kuin koira veräjästä. Saman opetan lapsilleni. Se on vähän niinkuin silmä silmästä...

Olen myös osittain sitä mieltä, että juuri sinunkaltaisesi ruokkii väkivaltaisen henkilön käytöstä. Se voi hakata ketä tahansa ilman, että siitä on sille mitään oikeita seurauksia. Yleensä nuokin tyypit oppii olemaan lyömättä, kun saa säännöllisesti sen jälkeen itse pataansa.
On se sun mielestä sitten miten moukkaa tahansa...

No on joo. Tässä on selvästi se ero, että sinusta se voittaa, joka lyö koviten. Minusta lyöjä häviää. Hän ei ole pystynyt hillitsemään itseään, hän ei ole pystynyt hoitamaan asioita sanallisesti. Yleensä väkivaltaan usein turvautuvat ovatkin vähän yksinkertaisia, eivät pärjää sanallisissa väittelyissä, joten purkavat turhautumistaan väkivallalla. Jos sinun ylpeytesi sanoo, "lyö kovaa takaisin", minun ylpeyteni sanoo "älä todellakaan alennu tuon tasolla, vaan säilytä henkinen yliote ja voita". Ei kyse ole jaloudesta, vaan siitä millä keinoin minun mielestäni siitä tilanteesta kävellään pois pää pystyssä, voittajana.

Ei tässä maailmassa menestytä voimalla, vaan älyllä. Emme elä mitään luolamiesten aikakautta. Sitä paitsi voimalla menestyminen on kovin sattumanvaraista, ethän sinä voita sillä kuitenkaan, jos toinen on aseistettu, vastassa on iso joukko tai hyökkääjä on tuplaten sinua suurempi ja vahvempi. Käsketkö sinä lastasi myös näissä tilanteissa hyökkäämään takaisin?

Jos tilanne on oikeasti vaarallinen, jokainen lapsestaan välittävä vanhempi neuvoo lastaan vaan pelastautumaan. Ja itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen myös itse pelastautuu, ei ala nyrkillä lyömään veitsi kädessä heiluvaa narkkia tai tappelemaan kymmentä vastaan. Näin itsekin tietysti teen. Jos taas tilanne on turvallinen, eli minua lyönyt ihminen ei ainakaan mitään hengenvaaraa voi minulle aiheuttaa, osoittaisin kyllä halveksuntani ja henkisen yliotteeni lyönnin jälkeen. Tästä hyökkääjä tosin todennäköisesti raivostuisi ja vastaisi ainoalla keinolla johon kykenee eli uudella väkivallalla. Puolustaisin itseäni tarpeellisin voimakeinoin, mutta itsehillintäni täysin säilyttäen ja osoittaisin uudestaan toisen heikommuuden. Koska heikkoutta se minusta on, älyllistä ja luonteen heikkoutta, jos ei kykene hillitsemään itseään ja voittamaan älyllä.

Vahva itsetunto on minusta paras lääke kiusaamista vastaan. Toimi minullakin, vaikka olin ala-asteella läski hikipinko. Jos nyt joku joskus näihin tarttui ja niistä huuteli, en välittänyt, joten mitään toistuvaa kiusaamista ei esiintynytkään. Kiusaamista yrittäneet kun eivät saaneet minusta mitään reaktiota. Ja reaktiotahan kiusaajat odottaa, ne haluaa saada kiusatun pois tolaltaan, itkemään tai raivostumaan, molemmat kannustaa jatkamaan. Välinpitämättömyys ei sen sijaan anna kiusaajille mitään, joten heillä ei ole syytä jatkaa.
 
  • Tykkää
Reactions: riiviöiden äiti
No on joo. Tässä on selvästi se ero, että sinusta se voittaa, joka lyö koviten. Minusta lyöjä häviää. Hän ei ole pystynyt hillitsemään itseään, hän ei ole pystynyt hoitamaan asioita sanallisesti. Yleensä väkivaltaan usein turvautuvat ovatkin vähän yksinkertaisia, eivät pärjää sanallisissa väittelyissä, joten purkavat turhautumistaan väkivallalla. Jos sinun ylpeytesi sanoo, "lyö kovaa takaisin", minun ylpeyteni sanoo "älä todellakaan alennu tuon tasolla, vaan säilytä henkinen yliote ja voita". Ei kyse ole jaloudesta, vaan siitä millä keinoin minun mielestäni siitä tilanteesta kävellään pois pää pystyssä, voittajana.

Ei tässä maailmassa menestytä voimalla, vaan älyllä. Emme elä mitään luolamiesten aikakautta. Sitä paitsi voimalla menestyminen on kovin sattumanvaraista, ethän sinä voita sillä kuitenkaan, jos toinen on aseistettu, vastassa on iso joukko tai hyökkääjä on tuplaten sinua suurempi ja vahvempi. Käsketkö sinä lastasi myös näissä tilanteissa hyökkäämään takaisin?

Jos tilanne on oikeasti vaarallinen, jokainen lapsestaan välittävä vanhempi neuvoo lastaan vaan pelastautumaan. Ja itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen myös itse pelastautuu, ei ala nyrkillä lyömään veitsi kädessä heiluvaa narkkia tai tappelemaan kymmentä vastaan. Näin itsekin tietysti teen. Jos taas tilanne on turvallinen, eli minua lyönyt ihminen ei ainakaan mitään hengenvaaraa voi minulle aiheuttaa, osoittaisin kyllä halveksuntani ja henkisen yliotteeni lyönnin jälkeen. Tästä hyökkääjä tosin todennäköisesti raivostuisi ja vastaisi ainoalla keinolla johon kykenee eli uudella väkivallalla. Puolustaisin itseäni tarpeellisin voimakeinoin, mutta itsehillintäni täysin säilyttäen ja osoittaisin uudestaan toisen heikommuuden. Koska heikkoutta se minusta on, älyllistä ja luonteen heikkoutta, jos ei kykene hillitsemään itseään ja voittamaan älyllä.

Vahva itsetunto on minusta paras lääke kiusaamista vastaan. Toimi minullakin, vaikka olin ala-asteella läski hikipinko. Jos nyt joku joskus näihin tarttui ja niistä huuteli, en välittänyt, joten mitään toistuvaa kiusaamista ei esiintynytkään. Kiusaamista yrittäneet kun eivät saaneet minusta mitään reaktiota. Ja reaktiotahan kiusaajat odottaa, ne haluaa saada kiusatun pois tolaltaan, itkemään tai raivostumaan, molemmat kannustaa jatkamaan. Välinpitämättömyys ei sen sijaan anna kiusaajille mitään, joten heillä ei ole syytä jatkaa.

Älä laita sanoja suuhuni. Minä en ole kertaakaan sanonut olevani sitä mieltä, että kukaan voittaisi tai häviäisi, kun päämääränä on toisen satuttaminen. Toisen satuttaminen on aina huono juttu. En missään nimessä kannusta väkivaltaan. Kannustan itsensä puolustamiseen

Kun puhutaan pojista ja tulevista miehistä, niin toki, älykkyys on ihannoitavaa. Totuus on kuitenkin se, että jokainen, lyön vaikka pääni vetoa, niin jokainen mies haluaa kyetä puolustamaan itseään fyysisesti. Uskon, että tieto siitä, että kykenee puolustamaan itseään kohottaa miehistä itsetuntoa roimasti. Ehkä jopa roimasti enemmän, kuin sen tyypin, joka ottaa päivittäin turpaansa, mutta on tosi hyvä matikassa.
Tietenkään tämä ei ole ihannetilanne. Olisi ihanaa, jos ihmiset olisivat toisenlaisia ja koko maailma toisenlainen. Mutta suuri osa minusta uskoo tähän olevan totuus. Miehelle niin älykkyys, kuin fyysiset voimavarat ovat oleellinen osa itsetuntoa.
Enkä oikein ymmärrä kantaasi siinä, kun väität, että ihminen ei voi olla älykäs jos se kykenee puolustamaan itseään.

En myöskään ole sitä mieltä, että tilanteessa kuin tilanteessa kannattaa tapella vastaan. On varmaan ihan fiksua juosta karkuun, jos edessä heiluu kymmenenhenkinen joukko 2 metrisiä miehiä puukkojen kanssa. En siis toki kehota tällaisessa tilanteessa tappelemaan vastaan. Ei tyhmä saa olla.

Sinun halveksuntasi ja ylemyydentuntosi ovat täysin yhdentekeviä. Sinulla ei ole minkäänlaista henkistä yliotetta, jos päätät ottaa pataasi tilanteessa, jossa voisit myös valita puolustautua. Minusta tuo on luonteen heikkoutta. kyllä jokaisella tulisi olla edes ripaus itsekunnoitusta, jotta arvostaisi omaa koskemattomuuttaan sen verran, että on valmis puolustamaan itseään.

kyllä, vahva itsetunto on paras lääke kiusaamista vastaan.

Ota nyt kuitenkin huomioon, että tuo sinun tapasi kärjistää asioita ja vääristää sanomisiani edesauttaa vain tilannetta, jossa me väittelemme. Se, että sinä vääristelet sanojani ja tarkoituksenmukaisesti ymmärrät väärin, ei itseasiassa kieli kovinkaan suuresta älykkyydestä, itsetunnosta tai itsensä arvostamisesta. Sinä olet päättänyt, että väkivalta on väärin tilanteessa kuin tilanteessa. Se on mulle ihan ok.

En minäkään ole kasvattamassa mitään väkivaltaisia barbaareita, jotka mätkii kaikkea liikkuvaa turpaan. Minusta ihmisellä on oikeus puolustaa itseään ja vastata väkivallalla itseensä kohdistuvaan väkivaltaan, mikäli kokee siinä tilanteessa, ettei aseta itseään suureen vaaraan.

Väitteesi siitä, etteikö tässä maailmassa menestytä voimalla vaan älyllä saa minut kysymään, että väheksytkö sinä tyhmiä ihmisiä, jos ainoastaan älyllä menestytään?

Entä formulakuskit? Jääkiekkoilijat? Ylipäätään kaikki urheilijat, eikö nekin menesty voimalla älyn sijaan? Ovatko he mielestäsi sinua huonompia ihmisiä?
Kenen sä luulet rakentavan sun talon, jossa sä asut, ellei joku vähän voimakkaampi tee sitä? Vai meinaatko, että pöydän takana istuva älykkö kasaa sulle sun talon?
Ihan vaan ajattelemisen aihetta sullekin, että tässä maailmassa tarvitaan kaikenlaisa ihmsiä, niitä älykköjä ja sitten niitä fyysisesti lahjakkaita. Mun mielestä toi sun väheksyntä tyhmiä ihmisiä kohtaan on itseasiassa aika todella tyhmää.
 
Kun puhutaan pojista ja tulevista miehistä, niin toki, älykkyys on ihannoitavaa. Totuus on kuitenkin se, että jokainen, lyön vaikka pääni vetoa, niin jokainen mies haluaa kyetä puolustamaan itseään fyysisesti. Uskon, että tieto siitä, että kykenee puolustamaan itseään kohottaa miehistä itsetuntoa roimasti. Ehkä jopa roimasti enemmän, kuin sen tyypin, joka ottaa päivittäin turpaansa, mutta on tosi hyvä matikassa.
Tietenkään tämä ei ole ihannetilanne. Olisi ihanaa, jos ihmiset olisivat toisenlaisia ja koko maailma toisenlainen. Mutta suuri osa minusta uskoo tähän olevan totuus. Miehelle niin älykkyys, kuin fyysiset voimavarat ovat oleellinen osa itsetuntoa.
Enkä oikein ymmärrä kantaasi siinä, kun väität, että ihminen ei voi olla älykäs jos se kykenee puolustamaan itseään.

Minulla ei ole noin sukupuolistereotyyppistä asennetta ihmisiin. Ihmiset ovat yksilöitä, eivät vain sukupuolensa edustajia.

Tietysti puolustautuminen on ok, mutta tässä keskustelussa oli kyse tilanteesta, jossa toinen on jo lyönyt eikä enää hyökkäystä jatka. Tietysti alun alkaen pitää pyrkiä lyönti estämään, joko väistämällä tai fyysisesti siltä suojautuen. Mutta jos toinen pääsee lyömään ennen kuin ehtii reagoimaan, niin minkäs sille enää jälkikäteen tekee. Takaisin lyöminen kun toinen on jo väkivallan lopettanut ei kuitenkaan ole mitään puolustautumista. Se on vain pahoinpitelyä, josta myös seuraa tuomio jos käräjille mennään.

Sitä paitsi puolustautua voi muutenkin kuin vastaamalla väkivallalla väkivaltaan. Esimerkiksi työpaikalla jos joku lyö toista, pahoinpitelijälle tietysti annetaan tai hankitaan potkut, eikä hän jatkossa ole enää siellä muita hakkaamassa. Myös lapsille on seuraamuksensa, toistuva väkivalta johtaa koulusta erottamiseen tai siirtoon erityiskouluun. Pitäisin lapseni puolia niin, että näin tosiaan tapahtuisi eikä kukaan jatkuvasti toisia turpiin mätkivä saisi käytöstään jatkaa.

Ota nyt kuitenkin huomioon, että tuo sinun tapasi kärjistää asioita ja vääristää sanomisiani edesauttaa vain tilannetta, jossa me väittelemme. Se, että sinä vääristelet sanojani ja tarkoituksenmukaisesti ymmärrät väärin, ei itseasiassa kieli kovinkaan suuresta älykkyydestä, itsetunnosta tai itsensä arvostamisesta. Sinä olet päättänyt, että väkivalta on väärin tilanteessa kuin tilanteessa. Se on mulle ihan ok.

En minäkään ole kasvattamassa mitään väkivaltaisia barbaareita, jotka mätkii kaikkea liikkuvaa turpaan. Minusta ihmisellä on oikeus puolustaa itseään ja vastata väkivallalla itseensä kohdistuvaan väkivaltaan, mikäli kokee siinä tilanteessa, ettei aseta itseään suureen vaaraan.

Väkivalta on kyllä minusta aina väärin, itsensä puolustaminen ei. Kerrothan lapsillesi, että sinun käsityksesi väkivallan oikeutuksesta ei vastaa yhteiskunnassamme demokraattisesti lainsäädännön keinoin vahvistettua tilannetta. Että tietävät sitten saavansa 15 vuotta täytettyään pahoinpitelytuomiot käytöksestä, johon sinä heitä kannustat. On mielestäni väärin lapsia kohtaan, jos salaat heiltä tämän asian ja poliisin, oikeuslaitoksen, työnantajan jne. reaktio tulee heille yllätyksenä, kun ovat neuvojesi mukaan kostaneet silmä silmästä -periaatteella.

Väitteesi siitä, etteikö tässä maailmassa menestytä voimalla vaan älyllä saa minut kysymään, että väheksytkö sinä tyhmiä ihmisiä, jos ainoastaan älyllä menestytään?

Entä formulakuskit? Jääkiekkoilijat? Ylipäätään kaikki urheilijat, eikö nekin menesty voimalla älyn sijaan? Ovatko he mielestäsi sinua huonompia ihmisiä?
Kenen sä luulet rakentavan sun talon, jossa sä asut, ellei joku vähän voimakkaampi tee sitä? Vai meinaatko, että pöydän takana istuva älykkö kasaa sulle sun talon?
Ihan vaan ajattelemisen aihetta sullekin, että tässä maailmassa tarvitaan kaikenlaisa ihmsiä, niitä älykköjä ja sitten niitä fyysisesti lahjakkaita. Mun mielestä toi sun väheksyntä tyhmiä ihmisiä kohtaan on itseasiassa aika todella tyhmää.

Hmm... väheksyn tyhmiä ihmisiä, jotka korvaavat älyn väkivallalla. Hehän ovat rikollisia, pitäisikö sinusta heitä tosiaan arvostaa? En kuitenkaan väheksy sellaisia vähemmän älykkäitä, jotka kykenevät hyödyntämään järkevästi omat vahvuutensa ja tiedostavat rajoitteensa muilla osa-alueilla.

Urheilijat eivät minusta ole huonompia ihmisiä, mutta typerinä pidän heistä kyllä niitä, jotka rikkovat sääntöjä ihan vaan itsehillinnän puutteessa. Siis vaikka jääkiekkoilijoita, jotka aloittavat jonkun nyrkkitappelun pelitilanteen jälkeen. Useimmat urheilijat pystyvät kuitenkin toimimaan lajin sääntöjen mukaan, tai ainakin rajoittamaan sääntörikkeet tilanteisiin, joissa arvioivat ne järkeviksi.

Ja talomme rakentamiseen osallistun minäkin, päävastuussa mies ja miehen isä. Mieheni ei ole koskaan lyönyt ketään. En tiedä miehen isänkään koskaan lyöneen ketään, en minä toki hänen historiaansa niin tarkkaan tunne, mutta ei ole sen tyyppinen kuumakalle että ainakaan turhaan (sis. kosto) ketään mätkisi. Minä olen kerran lyönyt toista ihmistä itsepuolustustilanteessa, kun toinen kävi kimppuun enkä muuten päässyt tilanteesta pois.

Kuvitteletko sinä, että älykäs ei voi olla vahva? Tai että vahvuuteen tarvittaisiin väkivaltaa? Mieheni on sekä älykäs että vahva, eikä tarvitse väkivaltaa elämässä pärjätäkseen. Enkä minäkään heikko ole, saan minäkin niitä 30 kg kiviharkkoja nosteltua. ;) Meinaatko sinä, että toisten hakkaaminen on jotain voimaharjoittelua, jolla fyysinen vahvuus saavutetaan? Ja ajatteletko, että ihminen ei pysty tositilanteessa puolustautumaan, jos ei kostoksi ketään lyö? Kyllä pystyy, minä ainakin pystyn.
 
Ei kai se nyt niin voi mennä, että joku 14-vuotias saa ihan rauhassa hajottaa toisten tavaroita, vaikka sytyttää jonkun talonkin palamaan, ja kukaan ei korvaa mitään, koska tekijä on alle 15 ja vanhemmat ei ole vastuussa?

Ei tietenkään, koska vahingonkorvausvastuussa ei ole mitään ikärajaa. Mistä joku on edes tuollaisen 15 vuoden rajan keksinyt? Rikosoikeudellisen vastuun alkamisiästäkö?
 
Minulla ei ole noin sukupuolistereotyyppistä asennetta ihmisiin. Ihmiset ovat yksilöitä, eivät vain sukupuolensa edustajia.

Tietysti puolustautuminen on ok, mutta tässä keskustelussa oli kyse tilanteesta, jossa toinen on jo lyönyt eikä enää hyökkäystä jatka. Tietysti alun alkaen pitää pyrkiä lyönti estämään, joko väistämällä tai fyysisesti siltä suojautuen. Mutta jos toinen pääsee lyömään ennen kuin ehtii reagoimaan, niin minkäs sille enää jälkikäteen tekee. Takaisin lyöminen kun toinen on jo väkivallan lopettanut ei kuitenkaan ole mitään puolustautumista. Se on vain pahoinpitelyä, josta myös seuraa tuomio jos käräjille mennään.

Sitä paitsi puolustautua voi muutenkin kuin vastaamalla väkivallalla väkivaltaan. Esimerkiksi työpaikalla jos joku lyö toista, pahoinpitelijälle tietysti annetaan tai hankitaan potkut, eikä hän jatkossa ole enää siellä muita hakkaamassa. Myös lapsille on seuraamuksensa, toistuva väkivalta johtaa koulusta erottamiseen tai siirtoon erityiskouluun. Pitäisin lapseni puolia niin, että näin tosiaan tapahtuisi eikä kukaan jatkuvasti toisia turpiin mätkivä saisi käytöstään jatkaa.



Väkivalta on kyllä minusta aina väärin, itsensä puolustaminen ei. Kerrothan lapsillesi, että sinun käsityksesi väkivallan oikeutuksesta ei vastaa yhteiskunnassamme demokraattisesti lainsäädännön keinoin vahvistettua tilannetta. Että tietävät sitten saavansa 15 vuotta täytettyään pahoinpitelytuomiot käytöksestä, johon sinä heitä kannustat. On mielestäni väärin lapsia kohtaan, jos salaat heiltä tämän asian ja poliisin, oikeuslaitoksen, työnantajan jne. reaktio tulee heille yllätyksenä, kun ovat neuvojesi mukaan kostaneet silmä silmästä -periaatteella.



Hmm... väheksyn tyhmiä ihmisiä, jotka korvaavat älyn väkivallalla. Hehän ovat rikollisia, pitäisikö sinusta heitä tosiaan arvostaa? En kuitenkaan väheksy sellaisia vähemmän älykkäitä, jotka kykenevät hyödyntämään järkevästi omat vahvuutensa ja tiedostavat rajoitteensa muilla osa-alueilla.

Urheilijat eivät minusta ole huonompia ihmisiä, mutta typerinä pidän heistä kyllä niitä, jotka rikkovat sääntöjä ihan vaan itsehillinnän puutteessa. Siis vaikka jääkiekkoilijoita, jotka aloittavat jonkun nyrkkitappelun pelitilanteen jälkeen. Useimmat urheilijat pystyvät kuitenkin toimimaan lajin sääntöjen mukaan, tai ainakin rajoittamaan sääntörikkeet tilanteisiin, joissa arvioivat ne järkeviksi.

Ja talomme rakentamiseen osallistun minäkin, päävastuussa mies ja miehen isä. Mieheni ei ole koskaan lyönyt ketään. En tiedä miehen isänkään koskaan lyöneen ketään, en minä toki hänen historiaansa niin tarkkaan tunne, mutta ei ole sen tyyppinen kuumakalle että ainakaan turhaan (sis. kosto) ketään mätkisi. Minä olen kerran lyönyt toista ihmistä itsepuolustustilanteessa, kun toinen kävi kimppuun enkä muuten päässyt tilanteesta pois.

Kuvitteletko sinä, että älykäs ei voi olla vahva? Tai että vahvuuteen tarvittaisiin väkivaltaa? Mieheni on sekä älykäs että vahva, eikä tarvitse väkivaltaa elämässä pärjätäkseen. Enkä minäkään heikko ole, saan minäkin niitä 30 kg kiviharkkoja nosteltua. ;) Meinaatko sinä, että toisten hakkaaminen on jotain voimaharjoittelua, jolla fyysinen vahvuus saavutetaan? Ja ajatteletko, että ihminen ei pysty tositilanteessa puolustautumaan, jos ei kostoksi ketään lyö? Kyllä pystyy, minä ainakin pystyn.

Se, ettei sinulla ole sukupuolistereotyyppistä tapaa suhtautua ihmisiin, ei poista sitä, että useimmat meistä elää aika voimakkaasti sukupuolensa määrittämällä tavalla, joka on suoraan sidoksissa niihin stereotypioihin. Poikkeuksia toki löytyy.

Sinä väität, ettei miehesi ole koskaan tapellut, puolustanut itseään tai lyönyt ketään, ikinä? Tosissaanko noin uskot?

Sinusta ihminen, joka puolustaa itseään, on siis väkivaltainen henkilö, joka korvaa älyn väkivallalla?
Olenko väittänyt, ettei älykäs ihminen voi olla vahva? Vahvan ihmisen on helpompi puolustaa itseään toisen väkivaltaiselta käytökseltä, vai oletko sinä siitä erimieltä?

Olenko väittänyt, että toisen ihmisen hakkaaminen on hyvää voimaharjoittelua? Olen sanonut, että minusta ihmisellä on oikeus puolustaa itseänsä. Se, minkä sinä näet kostona, ei minusta ole sitä. Minusta sillä kerrotaan, että mieti ensikerralla ketä käyt lyömässä. Seuraavaksi et ehkä selviä yhtä vähällä.

Vai siis saako naapurin pertti käydä kerran päivässä iskemässä sun pojalta tai mieheltä nenän auki, eikä ne oikeestaan voi tehdä mitään, koska Pertti lopetti jo? Jos ne löisi takaisin, niin se olisi kostamista.
 
Se, ettei sinulla ole sukupuolistereotyyppistä tapaa suhtautua ihmisiin, ei poista sitä, että useimmat meistä elää aika voimakkaasti sukupuolensa määrittämällä tavalla, joka on suoraan sidoksissa niihin stereotypioihin. Poikkeuksia toki löytyy.

Sinä väität, ettei miehesi ole koskaan tapellut, puolustanut itseään tai lyönyt ketään, ikinä? Tosissaanko noin uskot?

Sinusta ihminen, joka puolustaa itseään, on siis väkivaltainen henkilö, joka korvaa älyn väkivallalla?
Olenko väittänyt, ettei älykäs ihminen voi olla vahva? Vahvan ihmisen on helpompi puolustaa itseään toisen väkivaltaiselta käytökseltä, vai oletko sinä siitä erimieltä?

Olenko väittänyt, että toisen ihmisen hakkaaminen on hyvää voimaharjoittelua? Olen sanonut, että minusta ihmisellä on oikeus puolustaa itseänsä. Se, minkä sinä näet kostona, ei minusta ole sitä. Minusta sillä kerrotaan, että mieti ensikerralla ketä käyt lyömässä. Seuraavaksi et ehkä selviä yhtä vähällä.

Vai siis saako naapurin pertti käydä kerran päivässä iskemässä sun pojalta tai mieheltä nenän auki, eikä ne oikeestaan voi tehdä mitään, koska Pertti lopetti jo? Jos ne löisi takaisin, niin se olisi kostamista.

Minusta tuntuu, että sinun taktiikkasi ei oikein toimi, jos miehesi ja lapsesi joutuvat jatkuvasti väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Ei vaan meillä ole tuollaista ongelmaa, ei kukaan ole miehen tai lapsen kimppuun hyökännyt. Tai no lapsella on yksi aika raju kaveri (alle kouluikäinen), joten hänen kanssaan tulee joskus tilanteita joihin aikuisten pitää puuttua, mutta ei sekään kaveri sentään lyö. Jos löisi, ei olisi enää tervetullut meille eikä lapseni sinne, joten ongelma olisi sillä ratkaistu.

Ja tottakai uskon, ettei mieheni ole koskaan ketään lyönyt tai fyysisesti puolustautunut. Ollaan me jo kymmenen vuotta oltu yhdessäkin, eikä kertaakaan ole tullut tilannetta, että sellainen olisi tarpeen. Onko sinusta siinä jotain kummallista, millaisessa maailmassa te oikein elätte? Olettekohan itse luoneet ongelmat, sillä meillä rauhallisesti muihin suhtautuvilla ei sellaisia ole?

Tietysti jotain yksittäisiä tilanteita voi sattua kenelle vaan, minunkin kimppuun tosiaan kerran teininä hyökkäsi poikaystävän minulle tuntematon mustasukkainen ex-tyttöystävä. Mutta eipä sellaisistakaan ole enää vakiintuneessa parisuhteessa pelkoa. Joku satunnainen hullu voi tietysti hyökätä kadulla kimppuun, mutta ne nyt on tosi harvinaisia juttuja onneksi. Naapurin Perttikään ei käy tirpaisemassa syyttä suotta ketään päivittäin turpaan, ellei ole pahasti mielenterveysongelmainen. Ja jos on, järjestäisimme Pertin pakkohoitoon, muille vaaralliset ihmiset pitää saada lukkojen taakse.
 
Se, ettei sinulla ole sukupuolistereotyyppistä tapaa suhtautua ihmisiin, ei poista sitä, että useimmat meistä elää aika voimakkaasti sukupuolensa määrittämällä tavalla, joka on suoraan sidoksissa niihin stereotypioihin. Poikkeuksia toki löytyy.

Tästä vielä. Minusta tuntuu, että pikemminkin sosio-ekonominen tausta määrittää käytöstä, ei niinkään sukupuoli. Eli köyhät ja matalasti koulutetut tappelee nyrkein, akateemiset ratkaisee ristiriidat muutoin.

Nimittäin kun sinä niin kovasti sitä ihmettelet, ettei mieheni ole joutunut väkivaltaa käyttämään (eikä myöskään sen uhriksi), niin enpä kyllä tunne tai ole todistanut kenenkään muunkaan akateemisen miehen ajautuvan nyrkkitappeluihin tai varoitukseksi ketään lyömään. Yliopiston opiskelijariennoissa ei kertaakaan ollut mitään tällaisia tilanteita, vaikka paljon humalaisia parikymppisiä miehiä paikalla. Saattaa olla amispoikien pippaloissa toinen meininki, en tosin tiedä, kun en ole niissä ollut. Mutta ainakin ihmettelyjesi perusteella epäilen.

Kerran olen todistanut yhden varmaankin aika tyypillisen kapakkatappelun kehkeytymistä. Ensin yksi tönäisee ja aukoo päätään, toinen vastaa samalla mitalla ja pian nyrkit vaan viuhuu. Mitä järkeä? Vaikka yksi aloitti, kaikki heitetään pihalle. Poliisille ei rikosilmoitusta viitsi tehdä kukaan, koska kaikki on itsepuolustuksen rajat ylittävään väkivaltaan syyllistyneet. Jos se alunperin tönäisty olisi vaan kävellyt pois tilanteesta, olisi saanut jatkaa hauskaa illanviettoa eikä olisi tullut poski kipeäksi. Tällaisissa tappeluissa ei voita kukaan, kaikki vaan häviää. Fiksu saa kuitenkin yleensä estettyä tilanteen kehittymisen tuohon pisteeseen. Ei riidanhaastajista tarvitse välittää, jos haluavat tapella niin tapelkoon sellaisten kanssa, joilla on samat huvit.
 
Minusta tuntuu, että sinun taktiikkasi ei oikein toimi, jos miehesi ja lapsesi joutuvat jatkuvasti väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi. Ei vaan meillä ole tuollaista ongelmaa, ei kukaan ole miehen tai lapsen kimppuun hyökännyt. Tai no lapsella on yksi aika raju kaveri (alle kouluikäinen), joten hänen kanssaan tulee joskus tilanteita joihin aikuisten pitää puuttua, mutta ei sekään kaveri sentään lyö. Jos löisi, ei olisi enää tervetullut meille eikä lapseni sinne, joten ongelma olisi sillä ratkaistu.

Ja tottakai uskon, ettei mieheni ole koskaan ketään lyönyt tai fyysisesti puolustautunut. Ollaan me jo kymmenen vuotta oltu yhdessäkin, eikä kertaakaan ole tullut tilannetta, että sellainen olisi tarpeen. Onko sinusta siinä jotain kummallista, millaisessa maailmassa te oikein elätte? Olettekohan itse luoneet ongelmat, sillä meillä rauhallisesti muihin suhtautuvilla ei sellaisia ole?

Tietysti jotain yksittäisiä tilanteita voi sattua kenelle vaan, minunkin kimppuun tosiaan kerran teininä hyökkäsi poikaystävän minulle tuntematon mustasukkainen ex-tyttöystävä. Mutta eipä sellaisistakaan ole enää vakiintuneessa parisuhteessa pelkoa. Joku satunnainen hullu voi tietysti hyökätä kadulla kimppuun, mutta ne nyt on tosi harvinaisia juttuja onneksi. Naapurin Perttikään ei käy tirpaisemassa syyttä suotta ketään päivittäin turpaan, ellei ole pahasti mielenterveysongelmainen. Ja jos on, järjestäisimme Pertin pakkohoitoon, muille vaaralliset ihmiset pitää saada lukkojen taakse.

Anteeksi mitä? Olenko väittänyt, että mieheni ja lapseni joutuvat jatkuvasti väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi? Tähän mennessä sellaista ei ole tapahtunut. Ainakaan mitään vakavaa. Toki lapseni painivat leikkimielisesti keskenään ja joskus homma riistäytyy käsistä, jolloin siihen jotuu puuttumaan...
Mistäköhän ihmeestä sä tällasen jutun vedit?

Sinä edelleen väität, ettei miehesi ole ikinä joutunut puolustautumaan. Ei edes lapsuudessa? Sori, mutta en usko.

Sinulla on näemmä vaikea ymmärtää kirjoitettua tekstiä. Käsittääkseni olen useaan otteeseen korostanut, etten hyväksy väkivaltaa muuten, kuin itsensä puolustamisessa. Alkaa tuntua sille, että sinä et ymmärrä sanaakaan, mitä sanon, vaan olet päättänyt pitäytyä omissa mielikuvissasi, joita sinä olet itse luonut. Ne ovat hyvin vääristyneitä ja ihmettelen, miten sinä olet tekstiäni lukenut. Sinunlaisesi kanssa keskustelu on mahdotonta ja turhauttavaa. Sinulla ei ole pienintäkään kiinnostusta kuulla mitä sanon, vaan sinä olet mielessäsi päättänyt, että sinä olet oikeassa ja minä väkivaltainen barbaari, joka elää jatkuvan väkivallan ympäristössä.

Edelleen, lapsillani on oikeus puolustaa itseään. Kuten myös minulla tai miehelläni. Tällaisilta ollaan vältytty tähän asti, koska olemme kaikki suhteellisen rauhallisia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Se ei silti tarkoita sitä, ettäkö me jäisimme tumput suorina seisomaan, jos joku tulee vetämään köniin.

Onnea muuten pertin suhteen... ei välttämättä ihan helpoin homma saada ketään pakkohoitoon tätänykyä!
 
Anteeksi mitä? Olenko väittänyt, että mieheni ja lapseni joutuvat jatkuvasti väkivaltaisten hyökkäysten kohteeksi? Tähän mennessä sellaista ei ole tapahtunut. Ainakaan mitään vakavaa. Toki lapseni painivat leikkimielisesti keskenään ja joskus homma riistäytyy käsistä, jolloin siihen jotuu puuttumaan...
Mistäköhän ihmeestä sä tällasen jutun vedit?

Edelleen, lapsillani on oikeus puolustaa itseään. Kuten myös minulla tai miehelläni. Tällaisilta ollaan vältytty tähän asti, koska olemme kaikki suhteellisen rauhallisia ja hyväntahtoisia ihmisiä. Se ei silti tarkoita sitä, ettäkö me jäisimme tumput suorina seisomaan, jos joku tulee vetämään köniin.

Onnea muuten pertin suhteen... ei välttämättä ihan helpoin homma saada ketään pakkohoitoon tätänykyä!

No miksi ihmettelit sitä, ettei mieheni ole joutunut puolustautumaan fyysisesti, jos sinunkaan miehesi ei ole joutunut?

Todennäköisyyteen, että naapuriin sattuu mielenterveysongelmainen Pertti voi muuten myös vaikuttaa asuinalueen valinnalla. Ja kyllä pakkohoidon kriteerit varmasti täyttyvät, jos ihminen on päivittäin väkivaltainen naapureitaan kohtaan ilman mitään syytä. Ensimmäisen tapauksen jälkeen tehtäisiin jo tietysti rikosilmoitus. Asia olisi huomattavasti vaikeampi saada virallisesti käsiteltyä, hommattua lähestymiskiellot ja tarvittaessa pakkohoitolähetteet, jos oltaisiin itse tirpaistu saman tien takaisin. Pahoinpitelytuomiota me kun ei haluta.
 
Miksi ihmeessä sitä takkia ei ole heti pistetty pesukoneeseen? Miten nyt veri lähtee pois parin päivän kuivatuksen jälkeen edes pesulassa? Kyllä itse olisin pessyt sen riippumatta mistä syystä verenvuoto on alkanut.Sitten tietty jos pesukaan ei auta niin neuvotellut korvauksesta.
 
Ei kai se nyt niin voi mennä, että joku 14-vuotias saa ihan rauhassa hajottaa toisten tavaroita, vaikka sytyttää jonkun talonkin palamaan, ja kukaan ei korvaa mitään, koska tekijä on alle 15 ja vanhemmat ei ole vastuussa?


Ei tietysti mene niin. Tuo 14v alkaa maksamaan vahingonkorvauksia kun alkaa itse tienaamaan rahaa. Oikeus katsoo, paljonko korvattavaa tulee, se ei ole sama kuin vahingon arvo. Vanhemmilla ei ole korvausvelvollisuutta.
 

Yhteistyössä