kuinkahan suuri järkytys olisi??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Smeagol
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Smeagol

Aktiivinen jäsen
03.01.2005
7 024
0
36
kun elää ihan tasapainoisessa elämässä. ollaan onnellisia, lapsia on, rakastetaan toisiaan. kummatkin on itsestään selvyys ja ei koskaan ajatella että jokin asia muuttuis. näin ne asiat vain on. mutta jos tapahtuisikin jotain kamalaa. onnettomuus, toinen pettää, ym. mun tasainen elämä sais särön, mä en varmaan kestäis sellaista, mä en osaa ottaa vastaan mä varmaan kuolisin. mitä mulle silloin tapahtuisi, mä en osais olla vahva!! :'(

kuhan muuten vaan mietin..
 
iso järkytys.multa viety kerran matto alta kokonaan ja elämisen halu löytyi vain lapsista,kun oli pakko jatkaa vaikka sisältä oli täysin rikki.mutta kun siitä suosta nousin olen vahvempi kuin koskaan enkä anna kenenkään rikkoa mua enää.
 
Meillä oli just tuollainen tilanne, oli kaikki "normaalit" eli omakotitaloa rakennettiin, kaksi lasta (tyttö ja poika) ja farmariauto ;) Kaikki oli hyvin ja tasaista, kunnes meidän poika sairastui syöpään.

Kyllä siinä elämänkatsomus meni uusiksi ja voimia oli vain löydettävä jostain. Ja ihme kyllä, niitä löytyi enemmän kuin joillain sukulaisilla. Pakko oli jaksaa pojan kanssa sairaalassa ja siinä samalla hoitaa tyttöä yli 170 kilometrin päässä ja vielä yrittää saada omakotitalo valmiiksi.

Kaikki meni hyvin ja nyt meillä on taas sama tasainen tilanne ja uusi kotikin on jo valmis. Nyt vain ei enää osaa tuudittautua siihen helppoon olotilaan vaan aina odottaa sitä kaikkein kauheinta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoo:
Meillä oli just tuollainen tilanne, oli kaikki "normaalit" eli omakotitaloa rakennettiin, kaksi lasta (tyttö ja poika) ja farmariauto ;) Kaikki oli hyvin ja tasaista, kunnes meidän poika sairastui syöpään.

Kyllä siinä elämänkatsomus meni uusiksi ja voimia oli vain löydettävä jostain. Ja ihme kyllä, niitä löytyi enemmän kuin joillain sukulaisilla. Pakko oli jaksaa pojan kanssa sairaalassa ja siinä samalla hoitaa tyttöä yli 170 kilometrin päässä ja vielä yrittää saada omakotitalo valmiiksi.

Kaikki meni hyvin ja nyt meillä on taas sama tasainen tilanne ja uusi kotikin on jo valmis. Nyt vain ei enää osaa tuudittautua siihen helppoon olotilaan vaan aina odottaa sitä kaikkein kauheinta.

:hug: tätä mä just tarkotan...
 
Ensin kuoli tyttöystävä ja pari kuukautta myöhemmin meni terveys. Näköjään olen selvinnyt tähän asti, mutten mielestäni liian hyvin. Onneksi lähiomaisten lisäksi on koira, niin pysyy se vähäninen mielenterveys tallessa.
 

Yhteistyössä