Kuinka yleistä mahtaa lapsille huutaminen ollakaan?

[matalaääninen muutenkin]

Olen huomioinut, että lapsille huutaminen taitaa olla melkoisen yleinen ilmiö meillä täällä Suomessa. Kummastelen tätä, sillä yleensäkin äänen korottaminen asian selkiyttämiseksi saati sitten totaalinen huutaminen on merkki siitä, että vanhemmalta on työkalut hukassa.
Itse en huuda lapsilleni eikä omat vanhempanikaan ole koskaan huutaneet minulle. Ehkä tässä perussyy, jonka vuoksi en ollenkaan ymmärrä lapsille huutamista. Uskoo ne ihan tavallista äänensävyäkin!

 

[harmautunut]

Tunnen erään äidin joka oikeastaan huutaa koko ajan lapsilleen. Ne lapset on niin tottuneita äitinsä huutamiseen ettei tottele vaikka huutais niille kuinka kovaa hyvänsä. Muutenkin huutaa niille ihan hirveitä asioita.

 

[kelissie]

Juuh...olen huomannut saman. Itsekin tosin tulee välillä karjuttua....myönnän.

 

[neiti Apila]

Meillä on puhuttu ja puhutaan aina kovaan ääneen.. joskus pitää huutaa, että saa asiansa esitettyä Ja minusta on aika normaalia, kun kiihtyy (suuttu, innostuu) että myös äänentaso nousee. Ihailtavaa jos siihen voi vaikuttaa, itse en pysty.

 

[vaihtis]

Sain kerran pph:mme kiinni rysän päältä, eli huutamasta 2 v lapsellemme.....ja hoitopaikka vaihtui seuraavana päivänä!

 

[vieras]

Mä myönnän huutavani. Kovaa. Se tapahtuuko sitä usein, on suhteellista. Mikä on usein?. Mulla vaan on oma temperamentti ja pinna sellainen, että aina ei kerrassaan pysty hillitsemään.

 

[y]

mä myönnän, että tuolle lapselle tulee korotettua ääntä lähes päivittäin :ashamed: Ja se kyllä vähän harmittaa jälkeenpäin, mutta toisaalta en koskaan "räyhää" rumasti, korotan vain ääntä jos ei tunnu menevän perille...

 

[TULKINNANVARAINEN]

kyllä mäkin huudan ja puhun kovaa. joskus on pakko huutaa että saa äänensä kuuluviin lasten metelin yli. mitä pahaa huutamisessa? eri asia on kiroilu ja uhkailu ym. sellanen karjunta.

 

[Keittiönoita]

Mä olen riittävän kovaääninen muutenkin eli normaaliolosuhteissa lapseni kyllä kuulevat, vaikken huutaisikaan. Huudan silloin, kun mun ja lapseni välinen etäisyys on niin suuri, ettei normaali puheääneni kuulu niin kauas. Ja huudan melkein päivittäin alakerrasta "SYÖMÄÄÄN!".

 

[Black Diamond]

Huutamiseen vaikuttaa moni asia.En enää huuda heti kättelyssä. :/

 

[alkup.]

Mä myönnän huutavani. Kovaa. Se tapahtuuko sitä usein, on suhteellista. Mikä on usein?. Mulla vaan on oma temperamentti ja pinna sellainen, että aina ei kerrassaan pysty hillitsemään.

En tiedä, onko se temperamentista kiinni ollenkaan. Itse olen temperamenttinen ja voimakastahtoinen, mutta lasten kanssa olen aina pystynyt hillitsemään itseni. Mielestäni huutaessaan lapselle aikuinen käyttäytyy kuin lapsi!

 

[Maija ja poijjaat]

Kyllä mä myös korotan ääntäni usein ja puhun muutenkin erittäin kovaäänisesti. Mies kun oli ekaa kertaa lapsuudenperheeni luona päivällisellä, hän sanoi, että oli kuin italialaisen perheen ruokapöydässä. Kaikki puhuvat kovaan ääneen päällekkäin Me nyt vain ollaan kovia puhumaan ja temperamenttisia ihmisiä. Jos huudan lapselleni, pyydän kyllä heti anteeksi.

 

[Vieras]

Mä myönnän huutavani. Kovaa. Se tapahtuuko sitä usein, on suhteellista. Mikä on usein?. Mulla vaan on oma temperamentti ja pinna sellainen, että aina ei kerrassaan pysty hillitsemään.

En tiedä, onko se temperamentista kiinni ollenkaan. Itse olen temperamenttinen ja voimakastahtoinen, mutta lasten kanssa olen aina pystynyt hillitsemään itseni. Mielestäni huutaessaan lapselle aikuinen käyttäytyy kuin lapsi!

No niinhän se on, tiedän ja myönnan senkin. Olen lapsellinen kun käyttäydyn niin lapsen temppuillessa ja kikkaillessa. Mutta kun vaan palaa käämi niin sitte ääni nousee. Siinä ei auta vaik laskis 100 tai menis toiseen huoneeseen.

 

[Keittiönoita]

Kyllä mä myös korotan ääntäni usein ja puhun muutenkin erittäin kovaäänisesti. Mies kun oli ekaa kertaa lapsuudenperheeni luona päivällisellä, hän sanoi, että oli kuin italialaisen perheen ruokapöydässä. Kaikki puhuvat kovaan ääneen päällekkäin Me nyt vain ollaan kovia puhumaan ja temperamenttisia ihmisiä. Jos huudan lapselleni, pyydän kyllä heti anteeksi.

Mekin ollaan perheenä kovaäänisiä ja ehkä juuri siksi otinkin jo kauan sitten sen käytännön, että jos olen vihainen tai on tarvetta ojentaa lapsia, madallan ja hiljennän ääntäni. Pari kertaa kävi niin, että lapsi ei kuunnellut ja kun siitä tottelemattomuudesta sanktionapsahti, sanoin vain, että mitäs et kuunnellut. Hyvin nopeasti oppivat siihen, että jos tässä mölyapinalaumassa äiti alkaakin puhua hiljempaa, on parasta keskeyttää se mölyäminen ja kuunnella, mitä äidillä on sanottavaa. Muuten voi tulla ikäviä yllätyksiä.

 

[Maija ja poijjaat]

Ja lisäämäni pitää vielä, että kyllä Suomessa huudetaan paljon vähemmän kuin juuri esim. etelä-euroopan maissa. Siellä lapsia palvotaan ihan eri tavalla kuin täällä, mutta myös ojennetaan kovaäänisesti. ja siellä se kyllä takuulla on temperamentissa se juttu!Suomessahan ei itsestään saa pitää meteliä eikä muutenkaan tuoda itseään esille ja puhuakin pitäisi niin, ettei naapurit ainakaan kuule.

 

[vieras]

Niinpä, toiset lapset uskovat toiset eivät. Hoidapas, ap, joskus lasta joka ei ymmärrä, vaikka kuinka kauniisti selittäisit. Joskus vaan on pakko huutaa, koska huutamisesta lapsi sentään oivaltaa, että nyt on jokin hätätilanne. Tämän jälkeen sitten piirretään kuva, jonka avulla lapsi ymmärtää, mikä oli hätänä ja mitä ei saa tehdä. Turhaa huutamista kai tarkoitit, mutta halusin vain tuoda esille, että aina se huutaminen ei ole turhaa.

 

[KullanMurutx4]

myönnän välillä huutavani |O :ashamed:
mutta oikeesti vaa välil ottaa nii kupoliin ku mikkää ei mee jakeluun ja sitä luulee että ku huutaa ni se menee paremmin perille vaikka ei se niin oo mut niin sitä ajattelee :/
varsinkin jos väsyt tai olet väsynyt saman v*tun asian hokemiseen jatkuvasti niin sitä korottaa sitaa sitä ääntä tarkoittaen" eikö mee perille"??.. :ashamed: :/

 

[matalaääninen muutenkin]

Niinpä, toiset lapset uskovat toiset eivät. Hoidapas, ap, joskus lasta joka ei ymmärrä, vaikka kuinka kauniisti selittäisit. Joskus vaan on pakko huutaa, koska huutamisesta lapsi sentään oivaltaa, että nyt on jokin hätätilanne. Tämän jälkeen sitten piirretään kuva, jonka avulla lapsi ymmärtää, mikä oli hätänä ja mitä ei saa tehdä. Turhaa huutamista kai tarkoitit, mutta halusin vain tuoda esille, että aina se huutaminen ei ole turhaa.

Nimenomaan juuri turhaa päivittäistä huutamista, jolla vanhemmat yrittävät saada lapsiaan kuriin! Mielestäni huutaminen on täysin turhaa ja osoittaa vaan nimenomaan sitä, että huutamiseen sortuessaan vanhempi on jo jollakin tavalla menettänyt tatsinsa lapsiinsa.
Miksi huutaminen on niin sallittua, olisiko sinusta aikuisena kiva, jos esim. esimiehesi jatkuvasti huutaisi sinulle? Ei varmasti olisi. Ei se ole mukavaa lastenkaan mielestä, että vanhemmat huutaa. Pahalta se tuntuu. Ja miksi lapsi ei sitten tavallista puhetta usko? Kyllä uskoo, kun ei olla kertaakaan menty sille huutamislinjalle.
Madaltakaa ääntänne ja kysykää tarvittaessa, että hei missä ne sun korvat on ja pyytäkää lasta kuuntelemaan.

 

[vieras]

Ja miksi lapsi ei sitten tavallista puhetta usko?

Vastaus: Siksi, että kaikki lapset eivät ymmärrä puhetta ihan oikeasti, vaikka osaavat puhua ja älykkyys on normaali. Näitä diagnooseja on Suomessakin n. 5-10 prosentilla lapsista. Mutta huutaa ei siltikään tarvitse kuin hätätilanteessa.

 

[höhhis]

Miksi huutaminen on niin sallittua, olisiko sinusta aikuisena kiva, jos esim. esimiehesi jatkuvasti huutaisi sinulle? Ei varmasti olisi.

Mä en ainakaan töissä syljeksi, pure tai raavi muita, en kiukuttele joka hemmetin kertaa aamulla tarhaan lähtiessä pukeutumisesta, en viskele ruokaa lattialle enkä uhmaa selkeitä kieltoja kiusallani.

 

[juuei]

Miksi huutaminen on niin sallittua, olisiko sinusta aikuisena kiva, jos esim. esimiehesi jatkuvasti huutaisi sinulle? Ei varmasti olisi.

Mä en ainakaan töissä syljeksi, pure tai raavi muita, en kiukuttele joka hemmetin kertaa aamulla tarhaan lähtiessä pukeutumisesta, en viskele ruokaa lattialle enkä uhmaa selkeitä kieltoja kiusallani.

samaa mieltä höhhiksen kanssa.
Ja sitten se, että "ennen vanhaan" lapsia yksinkertaisesti lyötiin, annettiin luunappia, tukistettiin jne. Nykyisin niin ei tehdä. Jäljelle jää huutaminen.

Kun kolmevuotias lyö ja nauraa päälle vielä kun viedään jäähylle, niin ärjäisemällä tulee selväksi, että äitin huumorintaju ja jousto on loppunut jo aikapäiviä sitten.