V
vieras,,
Vieras
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjussa, jossa vaimo oli pahoittanut mielensä siitä, että mies oli lausunut kehuvan kommentin jostain tuttavapariskunnan naisosapuolesta.
Kirjoittaja olisin voinut olla minä, nimittäin minulle käy noin usein. Siis että mies sanoo jotain positiivista jonkun toisen naisen ulkonäöstä, ja minä loukkaannun - syystä, että mies ei sano koskaan mitään positiivista minusta. Toki ei haukukaan, mutta välillä tulee olo, ettei mies sitten varmaan pidä minua kauniina tms. kun ei koskaan sano sitä ääneen. En tietenkään mitään jatkuvaa ylistystä kaipaisikaan, mutta joskus se positiivinen palaute voisi tehdä hyvääkin. Sen sijaan sitten kuulee positiivisia kommentteja muista naisista - no, onpa kivaa. Enkä minä sitäkään sano etteikö hyvännäköisiä ihmisiä olisi maailma täynnä, onhan niitä, ja saa mies muitakin pitää kauniina. Jotenkin tuo muiden kehuminen vain rassaa, koska itsekin tosiaan kuulisin mielelläni jotain vastaavaa.
Juuri tämä ulkonäköasia on minun ongelmani, kai kyse on sitten itsetunto-ongelmasta. En tunne itseäni kauniiksi tai viehättäväksi, paremminkin jotain ihan muuta. Minäkin olen raskaana, rv20, joten kutakuinkin puolessa välissä mennään ja vatsaakin jo on. En ole lihava, ylipainoa ei ole, mutta jostain syystä suhde kroppaan on kokenut taas jonkinlaisen muutoksen. Hämmentävää tässä on se, että kroppakriisin kävin aikoinani läpi ensimmäisen raskauden yhteydessä, ja tämä meneillään oleva on jo neljäs laatuaan... Jotenkin oma kroppa on alkanut hävettää, tuntuu että kaikki katsovat vain miten kulahtaneelta ja isolta näytän, ja ettei mieskään pidä ulkonäöstäni. Ei kylläkään ole antanut ymmärtää mitään sellaista.
Mies ei ole syypää itsetunto-ongelmiini, mutta jotenkin koko tähän raskauteen liittyvä vartalokriisi pääsi vauhtiin miehen puheista, joissa kehui muiden naisten ulkonäköä. Kuten jo aiemmin mainitsin, ei hän minua millään tavalla ole haukkunut tai hauku, mutta ei myöskään sano mitään kannustavaa tai kaunistakaan.
Mutta oikeastaan tarkoitus ei ollut moittia miehen tekemisiä vaan kysellä teiltä neuvoa; kuinka parantaa omaa itsetuntoa? Tuntuu todella typerältä, että loukkaannun miehen viattomista puheista, koska tuskin hän niillä mitään tarkoittaa - ainakaan loukata minua.
Kirjoittaja olisin voinut olla minä, nimittäin minulle käy noin usein. Siis että mies sanoo jotain positiivista jonkun toisen naisen ulkonäöstä, ja minä loukkaannun - syystä, että mies ei sano koskaan mitään positiivista minusta. Toki ei haukukaan, mutta välillä tulee olo, ettei mies sitten varmaan pidä minua kauniina tms. kun ei koskaan sano sitä ääneen. En tietenkään mitään jatkuvaa ylistystä kaipaisikaan, mutta joskus se positiivinen palaute voisi tehdä hyvääkin. Sen sijaan sitten kuulee positiivisia kommentteja muista naisista - no, onpa kivaa. Enkä minä sitäkään sano etteikö hyvännäköisiä ihmisiä olisi maailma täynnä, onhan niitä, ja saa mies muitakin pitää kauniina. Jotenkin tuo muiden kehuminen vain rassaa, koska itsekin tosiaan kuulisin mielelläni jotain vastaavaa.
Juuri tämä ulkonäköasia on minun ongelmani, kai kyse on sitten itsetunto-ongelmasta. En tunne itseäni kauniiksi tai viehättäväksi, paremminkin jotain ihan muuta. Minäkin olen raskaana, rv20, joten kutakuinkin puolessa välissä mennään ja vatsaakin jo on. En ole lihava, ylipainoa ei ole, mutta jostain syystä suhde kroppaan on kokenut taas jonkinlaisen muutoksen. Hämmentävää tässä on se, että kroppakriisin kävin aikoinani läpi ensimmäisen raskauden yhteydessä, ja tämä meneillään oleva on jo neljäs laatuaan... Jotenkin oma kroppa on alkanut hävettää, tuntuu että kaikki katsovat vain miten kulahtaneelta ja isolta näytän, ja ettei mieskään pidä ulkonäöstäni. Ei kylläkään ole antanut ymmärtää mitään sellaista.
Mies ei ole syypää itsetunto-ongelmiini, mutta jotenkin koko tähän raskauteen liittyvä vartalokriisi pääsi vauhtiin miehen puheista, joissa kehui muiden naisten ulkonäköä. Kuten jo aiemmin mainitsin, ei hän minua millään tavalla ole haukkunut tai hauku, mutta ei myöskään sano mitään kannustavaa tai kaunistakaan.
Mutta oikeastaan tarkoitus ei ollut moittia miehen tekemisiä vaan kysellä teiltä neuvoa; kuinka parantaa omaa itsetuntoa? Tuntuu todella typerältä, että loukkaannun miehen viattomista puheista, koska tuskin hän niillä mitään tarkoittaa - ainakaan loukata minua.