Kuinka voisin nauttia raskaudesta ja siitä, että meille on tulossa vauva?

["alkup"]

Väsymys on aivan laamaannuttava välillä. On toki helpompiakin päiviä, mut voihan väsy...!
Nukun ihan hyvin, siltikin vain väsyttää. En koe silti olevani masentunut.
Tämä väsymys tekee kai kuitenkin sen, etten oikein osaa nauttia tästä raskaudesta ja koko raskaus tuntuu menevän vähän "siinä sivussa" ja se harmittaa.
Haluaisin fiilistellä ja päästä tunnelmaan, odottaa innolla tätä vauvaa, mut en saa oikeen siitä tunteesta kiinni, enkä oikeen edes tajua olevani raskaana...:ashamed:
Muitakin pieniä on talossa, et kai sekin vaikuttaa, kun on touhua joka päivälle.
Viikkoja on 18 ja väsy iski joskus 10.viikon jälkeen. Hb on hyvä.

 

[Randomiili]

Kuulostaapa tutulta. Viikkoja nyt 21 ja välillä tuntuu, ettei vaan jaksa yhtään mitään. Tuntuu että taju lähtee illallla jo kuuden jälkeen, eikä aamuisin meinaa päästä ylös sängystä kun väsyttää. Mies kun kysyi, että mitäs vappuna, nii sanoin vaan että menköön minne haluaa, mä nukun himassa. Sit vielä toi, et kun kaikki suosittelee rautatabletteja väsymykseen, mut hb on hyvä täälläkin Pakko se on vaan kestää, nostan kyllä hattua sulle, mulla kun ei muita pieniä pyöri jaloissa.

 

[22]

Täällä sama juttu, mulla nyt viikkoja 13 ja tajuton väsymys jatkunut useita viikkoja, en oikein jaksa nauttia ja innostua raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Esikoinen vajaa kaksi vuotta ja päivät ovat täynnä touhua taaperon kanssa. En oikein jaksa olla täysillä tytön kanssakaan ja jotenkin tuntuu, että tyttökin jo huomaa tilanteen ja on vain isin perään. Kyllähän se pahin väsymys onneksi jossian vaiheesssa vähän helpottaa, kun kokemusta jo on. Jotenkin tämä raskaus tuntuu menevän itsensä ohi, ei olla vielä edes kerrottu kenellekään tulevasta vauvasta.

 

[5+]

Tuttu tunne, tosin mulla on niin mielettömän vähän viikkojakin vielä että pelko keskenmenosta estää myös nauttimasta raskaudesta. Mutta tämä väsymys ja sen myötä tulevat pelot ja kiukku... miten pää voikin väsyneenä tuottaa mitä ihmeellisempiä ajatuksia ja mörköjä.

 

["kohta kahden äiti"]

Täällä sama juttu, mulla nyt viikkoja 13 ja tajuton väsymys jatkunut useita viikkoja, en oikein jaksa nauttia ja innostua raskaudesta ja tulevasta vauvasta. Esikoinen vajaa kaksi vuotta ja päivät ovat täynnä touhua taaperon kanssa. En oikein jaksa olla täysillä tytön kanssakaan ja jotenkin tuntuu, että tyttökin jo huomaa tilanteen ja on vain isin perään. Kyllähän se pahin väsymys onneksi jossian vaiheesssa vähän helpottaa, kun kokemusta jo on. Jotenkin tämä raskaus tuntuu menevän itsensä ohi, ei olla vielä edes kerrottu kenellekään tulevasta vauvasta.

Mulla sama tilanne kuin sulla, paitsi et viikkoja on jo 32 (ja raskaudesta on luonnollisesti jo kerrottu kaikille).. Esikoinen 2 v 1 kk. Mua on alkanut vietävästi pelottaa, että miten sitä sitten kahden pienen kanssa selviää. Esikoisen syntymä oli mulle kova järkytys elämänmuutoksen totaalisuuden takia. Tähän saakka olen ajatellut että ei se shokki voi siinä mielessä toistua, että olen jo kasvanut äitiyteen ja tiedän vähän mitä odottaa. Mutta nyt on alkanut pelottaa, että masennusoireet toistuu ja kaikki on kaksin verroin kamalampaa, kun on kaksi lasta hoidettavana ja esikoinen todennäköisesti järkyttävän mustasukkainen. Apua! Olen ollut tolkuttoman väsynyt koko raskauden, tai ehkä keskivaiheilla oli lyhyt virkeämpi jakso, esikoinen onneksi jo nukkuu yöt yleensä läpeensä. Nyt alkaa loppuraskauden vaivat jo vaikeuttaa vilkkaan taaperon hoitoa, maha on tiellä joka asiassa.

Tämä ei nyt ap:ta paljon lohduttanut muuten kuin ehkä siten, että kohtalotovereita on. Ja kyllä se viimeistään parin kolmen vuoden päästä helpottaa...

 

[Beenthere]

Mulla tosin on jo vauva, mutta koko raskausaika meni ihan sumussa... Olin vain kuoleman väsynyt koko ajan, vaikka nukuin 10 tuntia yössä ja päikkärit päälle. Kuuntelin kaikkien tuttujen sanoja, että nuku nyt kun vielä voit Mutta toisinpa kävi, vaikka vauva valvottaa ja univelkaa kertyy, en kertaakaan ole ollut niin väsynyt kuin raskausaikana Siis se väsymys oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Taisin havahtua vasta viikoilla 30+ hankkimaan ensimmäisiä tavaroita kun kaikki aika meni nukkumiseen ja töissä käyntiin. Pelottaa seuraava raskaus jo etukäteen, kun mietin, miten väsynyt olinkaan ja nyt pitäisi jaksaa hoitaa ensimmäistä lasta samalla...