T
tiina
Vieras
Miedän 3-vuotias on siis ainoa pieni talossa, isoveljet jo 19- ja 14-vuotiaat eli ei joudu juuri kotona opettelemaan jakamista. Päiväkodissa on käsittääkseni mennyt tässä asiassa hyvin, tai ei ainakaan mitään ikävää ole kuulunut.
Mietinkin vain sitä kun silloin kun meille tulee muita lapsia leikkimään tuntuu tuo lelujen jakaminen olevan yhä vain vaikeaa? Poika vahtii lelujaan, ja yrittää ottaa niitä takaisin, ei tosin ihan aina, joskus menee hyvin.
Mutta lähinnä se mietityttää ettei poika tunnu keskittyvän omaan leikkiin ollenkaan koska kokee tärkeäksi seurata millä hänen lelullaan joku leikkii, ja alkaa helposti ulista juuri sitä lelua itselleen.
Tämä on aika rasittavaa, ja pidämme tiukkaa linjaa ulinasta huolimatta, jakamaan on pakko oppia.
Milloin tälläinen yleensä helpottaa? Vai onko tämä meidän pojalla jo jotankin "epänormaalia"?
En muista tälläistä vaikeutta vanhempien poikien kanssa ollenkaan.
Mietinkin vain sitä kun silloin kun meille tulee muita lapsia leikkimään tuntuu tuo lelujen jakaminen olevan yhä vain vaikeaa? Poika vahtii lelujaan, ja yrittää ottaa niitä takaisin, ei tosin ihan aina, joskus menee hyvin.
Mutta lähinnä se mietityttää ettei poika tunnu keskittyvän omaan leikkiin ollenkaan koska kokee tärkeäksi seurata millä hänen lelullaan joku leikkii, ja alkaa helposti ulista juuri sitä lelua itselleen.
Tämä on aika rasittavaa, ja pidämme tiukkaa linjaa ulinasta huolimatta, jakamaan on pakko oppia.
Milloin tälläinen yleensä helpottaa? Vai onko tämä meidän pojalla jo jotankin "epänormaalia"?
En muista tälläistä vaikeutta vanhempien poikien kanssa ollenkaan.