Kuinka vaikeaa on päästä yliopistoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Minerva"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hesan lääkiksessä pääsykokeita on kehitetty ongelmakeskeisiksi eli pelkällä lukemisella ei tosiaan sisään pääse vaan pitää sisäistää se mitä lukee. Ja matikka tosiaan auttaa paljon, joten pitkä matikka kannattaa. Samoin kuin se fysiikka ja kemia, niistä on iloa sitten sisällä ollessakin. Ja motivaation tulee olla kunnossa, muuten ei jaksa hioa samoja asioita siihen asti että ne menee rutiinilla. Vanhat pääsykokeet ovat hyviä harjoittelun apuvälineitä ja antavat samalla osviittaa siitä, minkätyyppisiä tehtäviä kokeissa yleensä käytetään. Samoja kysymyksiä ei juuri koskaan ole mutta samantyyppisiä kyllä. Ja suurin työ alkaa yleensä sitten kun on päässyt sisään. Etenkin lääkiksessä, jossa on läsnäolopakko ja pitkät päivät. Mutta toisaalta mielenkiintoiset kurssit ja hyvät kurssikaverit. Joten tsemppiä! Ei yliopistolla mitään neroja ole vaan aivan tavallisia ihmisiä, joille on yhteistä yleensä se, että lukeminen ja tieto/oma tieteenala kiinnostaa. Jos lukeminen ja kirjoittaminen on vastenmielistä, ei sillä yliopistotutkinnollakaan mitään tee.
 
[QUOTE="vieraana";24625825]No sinä et ainakaan pääsisi yliopistoon ihan siitä syystä, että et osaa kirjoittaa. Parempi sinun onkin pysyä kotona, mutta osaatko auttaa lapsiasi koulutehtävissä?[/QUOTE]

Kuule hei mä oon ylioppilas että enköhä mä osaa. Ja ei lapsii kovin usein tartte ees auttaa, kyl ne oppii sen mitä tarvii. Ei mun vanhemmat koskaa auttanu mua koska olin niitä viisaampi jo 3-luokkalaisena.

Minä oon huomannu, että elämänkoulussa oppii usein vuodessa sen mitä jokku kultalusikkahyypiöt viidessä vuodessa yliopistossa. Ja osaan mää kirjoittaa mutta se o vähä eri kirjoittaa palstalle kuin yo-ainetta. Olen ylioppilas ja ihan kohtuullilla parereillakin.

Ja melkein pääsin yliopistoon vaikke tehny mitään. En ois kyl ees menny vaik oisin päässy. Mutta naurattaapi vaan aina kun porukka tekee siitä kauheen numeron ku on sinne päässy. Hohhotihoijjaa ollaan sit olevinaan niin paljo parempii ihmisiä.
 
Kuule hei mä oon ylioppilas että enköhä mä osaa. Ja ei lapsii kovin usein tartte ees auttaa, kyl ne oppii sen mitä tarvii. Ei mun vanhemmat koskaa auttanu mua koska olin niitä viisaampi jo 3-luokkalaisena.

Minä oon huomannu, että elämänkoulussa oppii usein vuodessa sen mitä jokku kultalusikkahyypiöt viidessä vuodessa yliopistossa. Ja osaan mää kirjoittaa mutta se o vähä eri kirjoittaa palstalle kuin yo-ainetta. Olen ylioppilas ja ihan kohtuullilla parereillakin.

Ja melkein pääsin yliopistoon vaikke tehny mitään. En ois kyl ees menny vaik oisin päässy. Mutta naurattaapi vaan aina kun porukka tekee siitä kauheen numeron ku on sinne päässy. Hohhotihoijjaa ollaan sit olevinaan niin paljo parempii ihmisiä.


Minäkin tunnen monia "melkein" yliopistoon päässeitä. =)
 
  • Tykkää
Reactions: cc
Itse pääsin aikoinaan kasvatustieteelliseen vaikka en ollut pääsykoekirjaa edes lukenut kuin silmäilemällä. Olihan kokeessa kolme osaa, joista kirjallinen koe yksi. Humanistiseen pääsin kirjat kerran lukemalla. Hirveästihän tuo sisäänpääsy riippuu aineesta, mutta kyllä minusta vanhemmat saavat olla ylpeitä lapsistaan, vaikka kyseessä olisi "vain" ammattikoulu.
 
Hohhotihoijjaa ollaan sit olevinaan niin paljo parempii ihmisiä.

Heh, itse sanoit yliopistoon menevistä "lsiä lukutoukkia ja tosikkoja sinne menee."

Eli etkö itse sitten kuvittele tuolla lausahduksa olevasi jotenkin parempi? Eli sinä olet hauskempi ja yliopistossa opiskelevat tylsiä, niinkö? Tunnen kyllä paljon hervottoman hauskoja yliopiston käyneitä niin, että eiköhän se tylsyys tai hauskuus ole ihan luonteesta kiinni, eikö?
 
valitettavan paljon on nykyään näitä työttömiä maisterita, jotka valmistuu suoraan työttömäksi ja kun ei ole minkäänlaista ammatillista koulutusta tai juuri työkokemustakaan niin ei niitä töitä sitten löydykään. sen sijaan että hinnalla millä hyvänsä pyrkisi yliopistoon sen takia kun se on niin hienoa niin kannattaisi miettiä että millä alalla löytyisi töitä ja minkälaisia töitä haluaa tehdä. monessa käsityöammatissa, kuten putkimies, kirvesmies yms palkka voi olla selvästi parempi ku keskiverto maisterilla.
 
Riippuu täysin yliopistosta ja aineesta mitä hakee lukemaan.

Olemme miehen kanssa molemmat Helsingin yliopistossa.

Miehen koulutusohjelmaan sisään pääsi sinä vuonna 12% hakeneista, minun linjalle 13%. Kyllä se sisäänpääsy vaati siis töitä.

Aivan hyvin ap:n lapsilla on mahdollisuudet päästä yliopistoon, jos lukion keskiarvot ovat tuota luokkaa n.8,5-9.
 
[QUOTE="vieraana";24625825]No sinä et ainakaan pääsisi yliopistoon ihan siitä syystä, että et osaa kirjoittaa. Parempi sinun onkin pysyä kotona, mutta osaatko auttaa lapsiasi koulutehtävissä?[/QUOTE]

Kuule hei mä oon ylioppilas että enköhä mä osaa. Ja ei lapsii kovin usein tartte ees auttaa, kyl ne oppii sen mitä tarvii. Ei mun vanhemmat koskaa auttanu mua koska olin niitä viisaampi jo 3-luokkalaisena.

Minä oon huomannu, että elämänkoulussa oppii usein vuodessa sen mitä jokku kultalusikkahyypiöt viidessä vuodessa yliopistossa. Ja osaan mää kirjoittaa mutta se o vähä eri kirjoittaa palstalle kuin yo-ainetta. Olen ylioppilas ja ihan kohtuullilla parereillakin.

Ja melkein pääsin yliopistoon vaikke tehny mitään. En ois kyl ees menny vaik oisin päässy. Mutta naurattaapi vaan aina kun porukka tekee siitä kauheen numeron ku on sinne päässy. Hohhotihoijjaa ollaan sit olevinaan niin paljo parempii ihmisiä.
 
[QUOTE="vieras";24625288]Helsinkiin taas vaan riippuu alasta, että kuinka suosittu ala on. Jonnekin farmaseutiksi opiskelemaan on päässyt tietämiäni ihan keskitason oppilaita Helsinkiin.[/QUOTE]
Farmaseutin opintoihin pääsi tänä vuonna 51% valintakokeisiin osallistuneista. Eivätpä nuo kokeet ihan helppoja ole kuitenkaan, kemian ja ihmisen fysiologian on syytä olla hallussa:

Helsingin yliopisto - farmasian tiedekunta

Suurin osa ihmisistä on juurikin keskitason oppilaita, joten kyllä heitä päätyy paljon myös yliopistoon.
 
No itse hain kahdesti sosiaalityötä lukemaan. Ensin vähän kokeilumielessä, en niin tosissani, en päässyt mutta parin pisteen päähän vain jäin. Viime keväänä luin sitten kunnolla pääsykoekirjan ja pääsin sisään helposti. Mutta olen vissiin tyhmä, koska jouduin lukemaan kirjan n. 8 kertaa ja perslihakset todellakin olivat kovilla. Lukio minulla meni aikoinaan penkin alle, joten minut valittiin pääsykoekiintiössä. Mutta jos alla on hyvät lukion paperit, ja lisäksi pääsykokeet menevät kohtuullisesti niin ei mahdotonta. Sosiaali-jakasvatustieteet eivät todellakaan ole mitään "senkun menee vaan"-aloja, kuten jokainen voi päätellä kun hakijatilastoja tarkastee. Sosiaalityöhön otetaan huomattavan vähän porukkaa siihen nähden mikä on työvoiman tarve alalla.
 
Kuule hei mä oon ylioppilas että enköhä mä osaa. Ja ei lapsii kovin usein tartte ees auttaa, kyl ne oppii sen mitä tarvii. Ei mun vanhemmat koskaa auttanu mua koska olin niitä viisaampi jo 3-luokkalaisena.

Minä oon huomannu, että elämänkoulussa oppii usein vuodessa sen mitä jokku kultalusikkahyypiöt viidessä vuodessa yliopistossa. Ja osaan mää kirjoittaa mutta se o vähä eri kirjoittaa palstalle kuin yo-ainetta. Olen ylioppilas ja ihan kohtuullilla parereillakin.

Ja melkein pääsin yliopistoon vaikke tehny mitään. En ois kyl ees menny vaik oisin päässy. Mutta naurattaapi vaan aina kun porukka tekee siitä kauheen numeron ku on sinne päässy. Hohhotihoijjaa ollaan sit olevinaan niin paljo parempii ihmisiä.

Kuule ei se yliopisto sulje pois elämänkoulua. Minä itse olen kokenut monenlaista elämässä, raskaitakin asioita, toki myös mukavia. Mutta kyllä mä olen itsestäni ylpeä, että pääsin vielä yliopistoon vaikka lukiosta on toistakymmentä vuotta ja olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja leski. Joten eip paljon kultalusikka persauksessa hierrä. Mene sinäkin, pääset kultalusikkapellejen kastiin joita tunnut niin kovasti kadehtivan! Se, että on ylpeä omasta tai toisten saavutuksista, ei tarkoita sitä että pitää itseään muita parempana.
 
  • Tykkää
Reactions: cc ja Ilona83
Vielä sellainen lisäys, että ei voi oikein yleistää, että TKK:lle mennään kävelemällä sisään jos on matikasta L ja Helsingin yliopistoon yksiselitteisesti vaikeampi päästä. Molempiin taitaa itse asiassa päästä kävelemällä matikan L:n kanssa tiettyihin koulutusohjelmiin/tiedekuntiin.

Keskimäärin HY:lle päässee n. 20 prosenttia hakijoista ja TKK:lle (jota ei muuten enää ole sellaisenaan olemassa, kun Aalto-yliopisto tuli) n. 60 prosenttia hakijoista. Molemmissa kuitenkin sisäänottoprosentit vaihtelevat suuresti (varmaan jossakin 2-80 prosentin välillä) riippuen ohjelmasta/tiedekunnasta/pääaineesta.

Teknilliselle alalle pyrittäessä karsintaa on tapahtunut jo lukiossa, sillä edellytyksenä hakemiselle on pitkän matematiikan suorittaminen. Tämä karsii hakijoita ja suurentaa laskennallista sisäänottoprosenttia. Yliopistoon ei tällaista esikarsintaa ole ja sinne onkin enemmän hakijoita, ja siis pienemmät sisäänottoprosentitkin. Teknilliselle alalle, oikikseen, lääkikseen ja kauppakorkeaan (muutamia mainitakseni) hakijoilla taitaa olla valmiiksi kohtuullisen korkeat edellytykset ja motivaatio päästä, kun taas esimerkiksi taidealoille on paljon hakijoita ilman minkäänlaista substanssia, vain epämääräinen ”kuulostaa kivalta” -asenne. (Sääli niitä, jotka joutuvat näitä suuria ennakkotehtävämääriä ja pääsykoemääriä läpi käymään.)

Usein samaa ainetta voi opiskella useassa eri yliopistossa. Esim. Itä-Suomen yliopistoon farmasiaa taitaa päästä lukemaan 80 prosenttia hakijoista, kun vastaava prosentti Helsingissä on n. 40. Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon joihinkin ohjelmiin päässevät kaikki halukkaat, eli sisäänotto olisi yli 100 prosenttia.

Yhtä kaikki, minusta äiti saa olla ylpeä jälkikasvustaan on se sitten päässyt lääkikseen tai amikseen. Ja saa ja pitää toki elämänkoulustakin olla ylpeä (kaikki sitä käymme), mutta turha on ruveta muita dissaamaan yliopistokoulutuksen takia.
 
ollut tarkoitus yleistää, että Aalto yliopistoon pääsisi jokaiselle linjalle kävelemällä, jos on pitkän matikan L. Osaan kait pääseekin. Mutta uskoisin, että se kuinka vaikeaa on päästä, uskoakseni riippuu paljolti hakijan omasta kokemuksesta ja elämäntilanteesta, kuinka haastava lukuprosessi on. Joku lukee tuntikausia päivässä, eikä silti koe prosessia haastavaksi, toinen pari kolme tuntia päivässä ja kokee tosi raskaana.
 
Kyllä, kaverin kaveri oli amiksella auto alalla, ja päätti että hakis yliopistoon ihan vaan piruuttaan, noh se teki sen kokeen ja oli ehkä valintakokeiden kärjessä. Mutta se olikin kuulemma semmonen että tiesi vähän kaikesta kaiken. Eli riippuu ihan siitä itsestä mitä tekee ja miten valmistautuu.
 
Terveystiedolla ei kyllä tee yhtään mitään lääkikseen haettaess. Eipä kyllä juuri sillä biologiallakaan.

Ja kyse ei ole vain istumalihasten treenaamisesta, toki niitäkin tarvitaan, mutta jos ei älyä jäsentää lukemaansa oikein ja hahmottaa tärkeimmät asiat, niin ei onnistu. Galenos on aika paksu kirja. Tärkeintä on saada kunnon laskurutiini eli perusmatemaattinen osaaminen tulee olla hallussa.

Pelkällä lukemisella ei pääse mihinkään.

Ja lukiossa kannattaa valita sellaiset aineet, jotka kehittävät ajattelutapaa ja sitä logiikkaa, jota pääsykokeissa vaaditaan. Siis fyssan ja kemian lisäksi. ELi se olis sitten se matematiikka.

TÄlläkääm kirjoittajalla ei taas tuntunut olevan mitään käsitystä siitä, mitä opiskelu on ja mitä se vaatii. Turhauttavaa.

Nykyäänhän lääkiksen pääsykoekirjaa ei enää ole, vaan pääsykoe perustuu täysin lukion matikkaan, kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan.

Mahtaako kellään olla tietoa, pääseekö matemaattisten aineiden opettajakoulutukseen kuka vain? Oulun yliopistoon olisin lähdössä lukemaan makefy-opettajaks. Tällä hetkellä oon siis lukiossa, kirjoitin kemian ja pitkän matikan ja lopulliset tulokset tulee ens viikolla... Molemmat lähti vahvana E:nä, siis molemmat on vähintään E... Mut se että pääseekö sillä mihinkään ja olisko aiheellista uusia jos molemmat on lopullisestikin E?
 

Yhteistyössä