kuinka usein te näette kavereitanne?

Mä täällä kärvistelen omantunnontuskissani. Kun tosiaan aivan liian harvoin tulee treffattua kavereita. Päivät menee kotona ollessa ja illat joko koulussa, politiikassa tai sitten perheen kanssa. Viikonloppuisin ollaan usein joko keskenämme tai sitten vaikkapa miehen vanhempien, isoäidin tai veljen luona.

Toki näen tuttuja myös koulussa ja kaikenmaailman vihreiden palavereissa ja muissa. Ja tuttavaperheiden kanssa tulee oltua tekemisissä esim. pojan harrastusten myötä.

Mutta ystäviä... niitä näen kyllä NIIN harvoin. Paras ystäväni asuu musta kilsan päässä. Ja me ollaan nähty kerran vauvan syntymän jälkeen. Muissa kaupungeissa asuvia ystäviäni en ole nähnyt joko lainkaan tai sitten kerran.

Muutaman kerran olen käynyt jonkun kaverin kanssa kahvilla ja jokusen kerran on kavereita käynyt meillä kahvilla. Yhtä kaveria näin lähes kerran viikossa,kunnes hän meni takaisin töihin (terkkuja vaan Umbrellalle ).

Mistä sitä sais aikaa ja puhtia tavata enemmän ja useammin ystäviään?

 

Mitä kavereita? :snotty:

Yks kaveri on pitänyt nyt mykkäkoulua,tai no,pari kertaa oon kysynyt mesessä että mitäs kuuluu..kiireitä kuulemma ja sen jälkeen ei sit enää mitään.
Toisella on työkiireensä kans,heillä tosin käytiin tässä joku aika sitten.
Hiljasta on,oon niin huono ystävystymäänkään kenenkään kans,että nuo kaks on oikeestaan ainoot toivot

 

yhtä ystävääni (josta on tullut aika henkisesti raskasta seuraa) aina kun hän haluaa "avautua" eli n. kerran kahdessa kuukaudessa. Yhtä ystävääni näen kerran kesässä sieniretkellä.
Lapsuudenystävääni aina kun hänelle sopii n. 2x vuodessa. Lasteni serkkujen äitiä näen aina kun lapset tapaavat n 4x vuodessa.

Minusta näin on hyvä. En jaksaisi enempää (vaikea masennus).

 

Eipä sitä perheellisellä paljoa aikaa kavereille ole. Onneksi tosiystävät pysyvät, vaikkei heitä livenä niin usein näekään.
Itse näen kaverin noin kerran kuussa ja yleensä aina erikaverin. Eli yhdelle kaverille tapaamiskertoja tulee muutama vuodessa. Meillä kyllä on sellainen tilanne, että suurin osa kavereista asuu ihan eripuolilla suomea, yksi jopa kolumbiassa. Häntä en ole nähnyt pariin vuoteen.

 

Mä näen ystäviäni ja siskojani yleensä pari kertaa viikossa...siis en siis jokaista ihmistä, mutta muutaman ihmisen viikossa.

 

yhtä ystävääni (josta on tullut aika henkisesti raskasta seuraa) aina kun hän haluaa "avautua" eli n. kerran kahdessa kuukaudessa. Yhtä ystävääni näen kerran kesässä sieniretkellä.
Lapsuudenystävääni aina kun hänelle sopii n. 2x vuodessa. Lasteni serkkujen äitiä näen aina kun lapset tapaavat n 4x vuodessa.

Minusta näin on hyvä. En jaksaisi enempää (vaikea masennus).

Eikö tohon masennukseen voisi auttaa sekin, että näkisit enemmän niitä ystäviäsi ja saisit ehkäpä jostakin kunnon sydänystävän, jolle voisi huoliaan kertoa?

 

Ei mulla oo yhtään ystävää. Aika menee miehen ja lapsen kanssa.

 

kauheen vähän näköjään ihmiset näkee kavereitaan

 

No, riippuu kavereista, osaa näen 1-2 kertaa viikossa ja osaa vaan 1-2 kertaa vuodessa tai joskus jopa harvemmin jos asuu hirmu kaukana.

 

kauheen vähän näköjään ihmiset näkee kavereitaan

No kun ei oo sitä aikaa |O :'(

 

kauheen vähän näköjään ihmiset näkee kavereitaan

No kun ei oo sitä aikaa |O :'(

joo kyllä mä ymmärrän, mutta toisaalta... eikös ihminen jaa aikansa asioille joita pitää tärkeenä ? :snotty:

 

yhtä ystävääni (josta on tullut aika henkisesti raskasta seuraa) aina kun hän haluaa "avautua" eli n. kerran kahdessa kuukaudessa. Yhtä ystävääni näen kerran kesässä sieniretkellä.
Lapsuudenystävääni aina kun hänelle sopii n. 2x vuodessa. Lasteni serkkujen äitiä näen aina kun lapset tapaavat n 4x vuodessa.

Minusta näin on hyvä. En jaksaisi enempää (vaikea masennus).

Eikö tohon masennukseen voisi auttaa sekin, että näkisit enemmän niitä ystäviäsi ja saisit ehkäpä jostakin kunnon sydänystävän, jolle voisi huoliaan kertoa?

Mulla ei perheen pyörittämisen ohella kovasti ole enempää aikaakaan kavereille. Mun masennukseen on auttanut terapia ja se, että olen muutaman erittäin kuluttavan ihmissuhteen poistanut elämästäni. Ei niitä sydänystäviä ihan puussakaan kasva...
Mutta kiitos sinulla kuitenkin!

 

kerran kuussa, eli aivan liikaa. aina ankara vitutus jälkeenpäin. *huoh*

 

kerran kuussa, eli aivan liikaa. aina ankara vitutus jälkeenpäin. *huoh*

no ei ne voi olla sun kavereita jos ne tollasen reaktion saa sulle aikaseks .

 

kerran kuussa, eli aivan liikaa. aina ankara vitutus jälkeenpäin. *huoh*

no ei ne voi olla sun kavereita jos ne tollasen reaktion saa sulle aikaseks .

pakko tyytyä siihen mitä on.

 

kerran kuussa, eli aivan liikaa. aina ankara vitutus jälkeenpäin. *huoh*

no ei ne voi olla sun kavereita jos ne tollasen reaktion saa sulle aikaseks .

No totta, minä pistäisin kierrätykseen moisen, elämä on liian lyhyt ja maailma kivoja ihmisiä täynnä.