Kuinka usein herättyäsi tunnet olosi onnelliseksi?

Onko sinusta ihanaa kokea taas uusi päivä?
Mikä tekee sinut onnelliseksi?

 

Aina. Olen kroonisesti sairas, eronnut, köyhä yh (pienipalkkaisessa duunissa koulutuksesta huolimatta) ja siis useimpien mielestä varmasti kaikkea muuta kuin onnekas. Olen kuitenkin helvetin onnellinen jokaisesta uudesta aamusta. =)

Onni on asenne, ei se tule ulkoisista tekijöistä. Olen vain niin zen, niin tyytyväinen, ettei mikään voi onneani pois ottaa.

 

Nykyään lähes aina. En nyt hihku onnesta, mutta olen tyytyväinen. Ja se riittää.

 

Aikasemmmin oli ihan kiva herätä aamusin, mutta nykyään, kun lähes joka paikkaa kolottaa, ja saa miettiä, et miten päin sängystä nousis, et sattus mahdollisimman vähän, niin ei se oikein mielialaa paranna...

 

Nykyään lähes aina. En nyt hihku onnesta, mutta olen tyytyväinen. Ja se riittää.

Olla onnellinen ei ole sama kun olla tyytyväinen. Siinä on suuri ero.

 

Onni on asenne, ei se tule ulkoisista tekijöistä. Olen vain niin zen, niin tyytyväinen, ettei mikään voi onneani pois ottaa.

Onni todellakin tulee ihmisen henkisestä tilasta. Ulkoisilla puitteilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

 

Nykyään lähes aina. En nyt hihku onnesta, mutta olen tyytyväinen. Ja se riittää.

Olla onnellinen ei ole sama kun olla tyytyväinen. Siinä on suuri ero.

Ei minulle.

 

 

Nykyään lähes aina. En nyt hihku onnesta, mutta olen tyytyväinen. Ja se riittää.

Olla onnellinen ei ole sama kun olla tyytyväinen. Siinä on suuri ero.

Ei minulle.

Onni on tunne joka poreilee sisimmässä. Nostaa hymyn huulille ja lämmittää.
Tyytyväisyys taas on tasanen fiilis, ei nousuja ei laskuja.
Näin minä koen nuo tunteet.

 

No en ikinä herättyäni, herääminen on kamalaa ja hidasta puuhaa. Vasta tunnin kuluttua.

 

Nykyään lähes aina. En nyt hihku onnesta, mutta olen tyytyväinen. Ja se riittää.

Olla onnellinen ei ole sama kun olla tyytyväinen. Siinä on suuri ero.

Ei minulle.

Onni on tunne joka poreilee sisimmässä. Nostaa hymyn huulille ja lämmittää.
Tyytyväisyys taas on tasanen fiilis, ei nousuja ei laskuja.
Näin minä koen nuo tunteet.

Kuvailit hyvin. Olen aamuäreä, joten nuo kuvailemasi tunteet ovat harvoin aamuisin pinnassa.
Elämässäni on ollut jossakin vaiheessa hektisessä tahdissa nousuja ja laskuja, joten osaan arvostaa tätä tasaisuutta. Tämä on minun tapani kokea onnellisuutta tämä tyytyväisyys.

 

Ei varmaan mitään erityistä syytä. Luulen että on ihan biologista iloita herätessään kun keho levännyt ja päänuppi kirkas.. ei ole mitään "negatiivisia tunnepiikkejä" ja "maailma on avoin kun herää . Tuntuu että jokaisessa alkavassa päivässä on mahdollisuus vaikka mihin. Voisi sanoa että voiman tunne? Myös ajatukset ovat aamulla 100% positiivisia.
Kukaan ei ole siis kerennyt vielä myrkyttämään mieltä ???

 

Olen niin aamu-uninen että vasta siinä aamukahvimukin ääressä tajuaa unenpöpperön läpi sen, kuinka hiton onnellinen olen Jotenkin se vaan iski taannoin, onnellisuus. Kolmenkympin kriisiä olen odotellut muutaman vuoden, mutta kyllä kiitos otan tämän onnen ennemmin Emt. Yhtäkkiä vaan tuntui kaikki olevan niin oikein. Tai nyt vasta tajusi / ehti tuumata koko asiaa. Mies, lapsi, rakkaus, koti, ystävät, työ, terveys... mikäs tässä ollessa.

 

Olen onnellinen.

 

Mulle herääminen on sellanen ON-tunne. Silmät auki ja nousen ylös. Ei siinä sen kummempia. Aamu-uniset ja hitaasti heräävät ihmiset ovat aina kummastuttaneet minua.

 

Mulle herääminen on sellanen ON-tunne. Silmät auki ja nousen ylös. Ei siinä sen kummempia. Aamu-uniset ja hitaasti heräävät ihmiset ovat aina kummastuttaneet minua.

Ihan samoin kun minua kummastuttaa, miten joku vaan voi nousta ylös ja olla pirteä heti. Mie tahtoisin aina nukkua hiukka pidempään.

 

Ei varmaan mitään erityistä syytä. Luulen että on ihan biologista iloita herätessään kun keho levännyt ja päänuppi kirkas.. ei ole mitään "negatiivisia tunnepiikkejä" ja "maailma on avoin kun herää . Tuntuu että jokaisessa alkavassa päivässä on mahdollisuus vaikka mihin. Voisi sanoa että voiman tunne? Myös ajatukset ovat aamulla 100% positiivisia.
Kukaan ei ole siis kerennyt vielä myrkyttämään mieltä ???

Entäs jos aamuisin keho ei ole tarpeeksi levännyt, eikä mieli kirkas?
Ja jos se uusi päivä ei tuo mitään uutta tullessaan?

 

Mulle herääminen on sellanen ON-tunne. Silmät auki ja nousen ylös. Ei siinä sen kummempia. Aamu-uniset ja hitaasti heräävät ihmiset ovat aina kummastuttaneet minua.

Ihan samoin kun minua kummastuttaa, miten joku vaan voi nousta ylös ja olla pirteä heti. Mie tahtoisin aina nukkua hiukka pidempään.

Mä en edes heräis ennen iltaa ellei olis pakko Mun aivot alkaa toimia aikasintaan keskipäivällä. Jo lapsena se tuotti ongelmia, kun koulussa ois täytynyt olla virkeänä heti aamusta :/

 

Mulle herääminen on sellanen ON-tunne. Silmät auki ja nousen ylös. Ei siinä sen kummempia. Aamu-uniset ja hitaasti heräävät ihmiset ovat aina kummastuttaneet minua.

Ihan samoin kun minua kummastuttaa, miten joku vaan voi nousta ylös ja olla pirteä heti. Mie tahtoisin aina nukkua hiukka pidempään.

Mä en edes heräis ennen iltaa ellei olis pakko Mun aivot alkaa toimia aikasintaan keskipäivällä. Jo lapsena se tuotti ongelmia, kun koulussa ois täytynyt olla virkeänä heti aamusta :/

Peesi. B)

 

Hmmm kinkkisempi juttu. Sitten pitää alkaa varmasti perkaamaan elämäänsä että mikä on pielessä. Ellei ole pessimistinen luonne niin sittenhän sen tietääkin jo mikä on pielessä.
En ole minäkään aina noussut iloisena päivään; kunnes korjasin asiat niin kuin niiden pitää olla.

Jokaisella meillä on ristimme ja siitä voi koittaa selvitä.

 

Melkein aina, ellei yö ole ollut tositosi rikkinäinen (kun tuntuu siltä että silmät on täynnä nuppineuloja kun herää ).

 

jaa a, kerron heti kun semmosen aamun joskus näen..

 

Hmmm kinkkisempi juttu. Sitten pitää alkaa varmasti perkaamaan elämäänsä että mikä on pielessä. Ellei ole pessimistinen luonne niin sittenhän sen tietääkin jo mikä on pielessä.
En ole minäkään aina noussut iloisena päivään; kunnes korjasin asiat niin kuin niiden pitää olla.

Jokaisella meillä on ristimme ja siitä voi koittaa selvitä.

Elämä kulkee sykleissä. Välillä sitä on onnellinen, toisinaan taas pelkästään väsynyt.
Mä en usko että kukaan voi olla aina optimistinen tai aina pessimistinen. Ikuinen optimismi viittaa tukahdutettuihin tunteisiin. Ja ikuinen pessimismi kyvyttömyyteen tuntea mitään hyvää. Eli käytännössä ihminen on tunnekylmä.

 

2/7 :ashamed:

 

Aamuäreänä ei onnen tunne ole tunteista se päälimmäisin aamuissani. Olen aamuisin elämälle hitaasti käynnistyvä, enkä koe oloani aamuisin mitenkään huikaisevan onnelliseksi.
Aamuisin keskitän vielä uinuvan tarmoni vain siihen, että saan itseni ylös sängystä ja ison kupin kahvia eteeni, vaatteet päälleeni ja ajoissa lähtemään töihin.

Riippuu onnen määritelmästä, määrittelenkö itseni onnelliseksi. Oman onnellisuuteni ajattelen olevan tyytävisyyttä, vaikka se täällä eri asiaksi hienosti määriteltiinkin, oma onnellisuuteni on sellaista arkionnea, eli elämässäni on kaikki onnen ainekset läsnä, mutta väliin ne vaan hautautvat arkiväsymyksen sekaan ja alle. Mutta sen kätköissä silti se onnikin lymyilee.

Joskus sitten sen arjen keskellä tulee hetkeksi sellaisen täydellisen onnellinen fiilis, sellainen täydellisyystuokio, jona kokee että elämässä on todella läsnä kaikki se mitä tarvitaan ja sydämessä on sellainen pakahduttavan ihana ja samalla tyyni tunne.

Mutta se täydellisyystuokio ei ole pysyvä, vaan tulee aina hetkittäin. Mutta niiden avulla jaksan arjessa.

Mutta mikään maailmaa syleilevä - on ihana herätä uuteen aamuun-ihminen en ole. Joinain aamuina, voi päälimmäisin tunne olla v..tuskin.