vierailija
Yleensä en unien tulkintaa harrasta, saati niihin usko. Mutta viime yönä sellaista settiä, että itseeni jäi vaivaamaan, miten uni olisi päättynyt. Ja miten sen kääntäisi reaalielämään heijastavaksi.
Mutta siis tosiaan oli ilmeisesti jotkin isommat pippalot jossain isommassa teatterissa (?) , Joka kuitenkin oli enemmän sellainen jättimäinen lato, riihi. Ikähaarukaltaan nuorista vanhuksiin oli porukkaa. Ilmeisesti kesken bileiden oli tuli päässyt irti, ja tietysti täyskaaos. Me nuoremmat penkkien päässä istujat sitten alettiin auttaa iäkkäämpää väkeä ulos, yksi kun saatiin ulos, kiireellä saliin, seuraava jne.. Rakennus unessa oli puinen, eli lähti roihuamaan aika reippaasti lopussa, viimeisen kerran kun nuoremmat lähdettiin tyhjentää rakennusta ( pelastaa sen, mitä vielä voi) uloskäyntiovelle ei enää päästy, vaan liekkimeri oli tukkinut kulkutien, ja osa rakennusta alkoi jo sortumaan. Suureksi yllätykseksi entuudestaan tuttu nainen huusi mulle, jotta maanrajassa eniten turvassa. Kuitenkin tässä kohtaa unta vissiin alkoi mun olla tukalaa, naisen ääni rauhoitti, katsoi lempeästi , toisti minulle monta kertaa sanat "taistele, älä anna periksi, taistele! Olin jo niin loppu ja näin vaan liekkien lähestyvän, että vastasin naiselle, että enää en jaksa taistella. Unessa tunsin vaan sen, miten olevinaan hiljalleen hiipui pois. Kelasin vielä siinä unessa, että niin.. olisihan tuossa vapaa ja esteetön kulkuovi ollut vieressä, mutta ei sitä enää voi käyttää, että en jätä muuta porukkaa jumiin, kapteeni ei koskaan jätä laivaansa-aatteella. Tähän kohtaan heräsin. Arvatenkin nyt koko päivän miettinyt, että wtf, aivot?
Mitään loogista selitystä unelle keksinyt.
Mitä tää voisi teistä tarkoittaa?
Tarkennuksena vielä, että missään kohtaa "tulipalossa" ei ollut kuuma, hengittäminen kävi työlääksi vasta kun puolet talosta oli "sortunut". Koko unta määritti sellainen epätodellinen turtuminen, loppua kuvastaisi enemmän rauha, lopullisuus.
Hullu uni. Kerrassaan.
Mutta siis tosiaan oli ilmeisesti jotkin isommat pippalot jossain isommassa teatterissa (?) , Joka kuitenkin oli enemmän sellainen jättimäinen lato, riihi. Ikähaarukaltaan nuorista vanhuksiin oli porukkaa. Ilmeisesti kesken bileiden oli tuli päässyt irti, ja tietysti täyskaaos. Me nuoremmat penkkien päässä istujat sitten alettiin auttaa iäkkäämpää väkeä ulos, yksi kun saatiin ulos, kiireellä saliin, seuraava jne.. Rakennus unessa oli puinen, eli lähti roihuamaan aika reippaasti lopussa, viimeisen kerran kun nuoremmat lähdettiin tyhjentää rakennusta ( pelastaa sen, mitä vielä voi) uloskäyntiovelle ei enää päästy, vaan liekkimeri oli tukkinut kulkutien, ja osa rakennusta alkoi jo sortumaan. Suureksi yllätykseksi entuudestaan tuttu nainen huusi mulle, jotta maanrajassa eniten turvassa. Kuitenkin tässä kohtaa unta vissiin alkoi mun olla tukalaa, naisen ääni rauhoitti, katsoi lempeästi , toisti minulle monta kertaa sanat "taistele, älä anna periksi, taistele! Olin jo niin loppu ja näin vaan liekkien lähestyvän, että vastasin naiselle, että enää en jaksa taistella. Unessa tunsin vaan sen, miten olevinaan hiljalleen hiipui pois. Kelasin vielä siinä unessa, että niin.. olisihan tuossa vapaa ja esteetön kulkuovi ollut vieressä, mutta ei sitä enää voi käyttää, että en jätä muuta porukkaa jumiin, kapteeni ei koskaan jätä laivaansa-aatteella. Tähän kohtaan heräsin. Arvatenkin nyt koko päivän miettinyt, että wtf, aivot?
Mitään loogista selitystä unelle keksinyt.
Mitä tää voisi teistä tarkoittaa?
Tarkennuksena vielä, että missään kohtaa "tulipalossa" ei ollut kuuma, hengittäminen kävi työlääksi vasta kun puolet talosta oli "sortunut". Koko unta määritti sellainen epätodellinen turtuminen, loppua kuvastaisi enemmän rauha, lopullisuus.
Hullu uni. Kerrassaan.