Kuinka sosiaalisia olette vauvan kanssa?

Minä en ole valitettavasti kauhean sosiaalinen...Joidenkin äitien kanssa jaksaa jutustella, mutta oma ongelmani piilee siinä, etten jaksa olla loputtomiin innostunut toisten vauvoista ja kakkajutuista. Toiset äidit tekevät äitiydestä lähes uskonnon, enkä oikein jaksa lähteä siihen mukaan.

Itselleni äitiys on rikkaus, mutta minulla on myös muuta elämää. Yritin käydä perhekahvilassakin, mutta puuduin jo lähes alkuunsa yksipuoliseen jutusteluun. Jos yrittää puhua jostain muusta kuin lapsista, saa osakseen mulkoilua.

Ymmärrän, että lapseni takia olisi hyvä käydä enemmän vauvamuskareissa ynnä muissa, mutta itselleni ne ovat kidutusta. En vain millään osa muuttua superäidilliseksi äidiksi, joka on loputtoman innostunut myös muiden tenavista. Taidan olla outo nainen.

mun mielestä sä olet todella normaali!!!! Voikun olisi enemmän äitejä kuin sinä, jotka eivät unohda että on muutakin elmään ja puhuttavaa kuin vauva

 

Musta olis kiva jos tuota sosiaalista elämää olis enemmänkin. Ei haittaa yhtään, vaikka jutut junnaiskin lapsissa, kun nyt sais jonkun kanssa jutella. Jostain syystä olen vain hirveän huono pitämään kaverit tai sitten se yhteydenpito on kokonaan minun harteilla eli minä aina soitan/viestittelen ja kysyn kuulumisia ja et tavattaisko jne. Tuollainen yksipuolinen kaveruus on aika "loukkaavaa" ja tuntuu pahalle.
Meidän pihalla on meitä äitejä kolme lapsineen. Nämä kaksi äitiä ovat enemmän keskenään ja heillä juttu tuntuu paremmin luistavan ja minä koen usein olevani ulkopuolinen, vaikka keskusteluun yritänkin osallistua. Monesti sitten tulen sisälle lapseni kanssa koska ulkona olosta tulee paha mieli.

Itse kaipaan todella paljon sosiaalisuutta, mutta ilmeisesti minussa on jotain vikaa, kun aina jään yksin. Lapseni takia yritän kuitenkin olla ihmisten kanssa tekemisissä, vaikka välillä tuntuu ettei seuraani kaivata...