Hei,
Ajattelin jotenkin yrittää lohduttaa, sillä olen juuri selvinnyt kauheasta oksentelusta ja pahoinvoinnista. Aloin oksentamaan viikolla 7 ja oksensin 3 kk putkeen, noin 10 kertaa päivässä, ja joka päivä. Olin 2 kertaa tiputuksessa ja laihduin yhteensä 10 kiloa. Tämä taustaksi. Voitte siis kuvitella, että kauheaa oli ja mielenterveys oli koetuksella. Olin koko ajan saikulla.
Mua itketti kauheasti se, ettei kukaan lohduttanut oikein: mulle vaan hoettiin että kyllä se synnytyksessä loppuu... Se meinasi saada mut ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia. En olisi kestänyt sitä synnytykseen asti, joten se ei suonut mitään lohtua. Eikä sekään, että se loppuu viikolla 12... No ei loppunut mulla, ei. Ensimmäinen oikea lohtu oli seuraava tieto, jonka sain lääkäriltä:
Oikeasti tuo 12 viikon raja pahoinvoinnin loppumisella on häilyvä. Todellisuudessa valtaosa pahoinvoinnista loppuu viikkoon 16 mennessä, jolloin istukan toiminta muuttuu ja siten myös hormonitoiminta. (Mulla tämäkään ei pitänyt paikkaansa, mutta pian viikon 16 jälkeen pahin oksentelu kylläkin loppui.) Lisäksi tämä lääkäri totesi, että ne naiset jotka oksentelevat synnytykseen asti, ovat yleensä niitä, joilla on lisäksi jotain häikkää esim. kilpirauhasen toiminnassa. Raskaus voi kuulemma joskus sen aiheuttaa. Multa otettiinkin kaikki kokeet ja todettiin, ettei kohdallani näin ole.
Ensin loppuikin sitten oksentelu kokonaan viikolla 18 ja ja sitten siitä hiljalleen parissa viikossa myös pahoinvointi. Yleiskunto oli toki heikko vielä jonkin aikaa sen jälkeen, mutta ruoka maistui jo. Aluksi kovin rajallisesti, mutta nyt jo melko normaalisti. (Olen nyt viikolla 22 ja oli oikein mainio.)
Siispä, jos sua huolettaa, pyydä ne kilpirauhaskokeet. Itse sain niillä mielenrauhan. Tiputukseen kannattaa myös hakeutua, jos ei saa syötyä. Mulla koheni olo (oksentelusta huolimatta) jokaisella sairaalareissulla, kun sai nestetasapainon kuntoon. Joten rohkeasti sinne vaan, se oikeasti auttaa!
Lisäksi kannattaa yrittää päästä vaikka neuvolan kautta puhumaan jollekin ammattilaiselle, jos tuntuu että pää ei kestä. Mulla ainakin oli mieli ja pää kovemmalla kuin kroppa. Masennuin aika pahasti, kun olin 4 seinän sisällä vankina ja olo oli niin heikko, niin kauan.
Ja mua helpotti, kun lakkasin kuuntelemasta ja lukemasta niitä, jotka kertoivat oksentaneensa koko raskauden. On surullista, että jollakin käy niin, mutta ainakin mua se vain masensi entisestään ja ahdisti syvästi. Silloin ota siis oikeus omiin käsiin ja lakkaa kuuntelemasta. Todennäköisempää kuitenkin on, että se pahoinvointi loppuu kuin että ei lopu.
Tsemppiä!
Siis mulla oli jatkuvaa oksentamista synnytykseen asti molemmilta lapsilta.
