Kuinka pitkään teillä uhmaikä jatkunut?

[Äiti316]

Kuinka pitkään teillä uhmaikä jatkunut?
Miten ilmenee?

 

[Tyttö 4v]

No musta tuntuu että tossa joulun aikoihin alkoi... Nukkumaanmeno yhtä tuskaa, huutoa, kiukuttelua, itkemistä, potkimista, lyömistä, illistämistä, ..Onko tää uhmaa vai kasvatuksessa vikaa? tarhassa ryhmän kiltein ja ei kyllä muita lyö tms.

 

[Sinttura harmaana]

Meillä 2,5 vuotiaal likal uhma alkoi pari viikkoa pikkuveljen syntymän jälkeen eli n. 5 kk sitte ja jatkuu edelleen.
Heitellään tavaroita, läimitään, huudetaan, itketään, potkitaan.... Temperamenttia on!

 

[taustalla]

Meillä on kait uhmaikä ollut aina. Meillä on aina päivittäin itkemistä, kiinnikäymistä, komentelua ym. On niin tempperamenttinen lapsi etten edes erota onko uhmaa ollu vai ei. Ollu aina tämmöinen syntymästään asti mihinkään ei ole ollut tyytyväinen. Nyt jo 4.v.

 

[Neiti 4v]

Munkin tyttö on muuten 4v kirjotin tohon ylemmäs... Olen tässä tuskaillut sellaisen kanssa että esim. nukuttamisessa jos tyttö ei ole paikoillaan niin onko hyvä (mies tekee näin) puristaa sylissä eikä päästä pois ja tyttö itkee ja huutaa hysteerisenä ja hikisenä...Ja äiti on itku kurkussa mutta ei voi mennä väliin kun hyppii sillon miehen varpaille.. vaikka sitten kun menen ja nätisti puhun niin laps sitten uskoo ja nukahtaa heti kun tiedän että lps ei ala ainakaan sillon nukkuun ko se huutaa ja joissakin muissa asioissa mies ei tule oikiastaan missään lasta puolitiehen vastaan... vaan jankkaa ei saa antaa periksi... mutta kun se näyttääkin jo oikiasti aika pahalta...Ei se satuta mutta...joo tiedän että pitää olla kovana ja olenhan minä mutta en joka ikisessä asiassa. En esim. saa antaa lapselle jos se tiputtaa lattialle jotain niin en saa antaa sitä jos laps pyytää muuten mies sanoo heti että taas sä annoit periksi vaikka ei se mitään periksi antamista ollut vaan sitä että halusin auttaa lasta..mies ei ole lapsen biologinen isä... sitten se sitä jankkaa näin me tehtiin oman lapsen kaa... eronnut siittä perheestä n.kaks vuottai sitten ja laps n.5pvä/kk kylässä.. ei ymmärrä että jokainen laps erilainen mun lapsella on temperamenttia vaikka muille jakaa... Just taas eilen nukkumaan mennessä "haukku" mut ko annan kaikessa asiassa periksi ja sekaannun kun se on tytön kaa, mutta en mä voi kuunella nukkumaan mennessä että laps itkee kun mikäkin ja kun lapsen kaa sopimus että itkien ei nukkumaan mennä... :ashamed: No joo oliko vähän sekoa mutta tipauttakaa mut maan pinnalle jos olen ihan väärässä :snotty:

 

[Jekkupatteri]

Meillä uhma alkoi pojan ollessa n.2v ja jatkuu edelleen,hän on nyt 2v ja 7kk:tta..toivottavasti alkais helpottamaan,edes joskus :/ Ilmenee kiukkukohtauksina,huutamisena ja tottelemattomuutena,jatkuvasti täytyy uhmata.. \|O Hermoja raastavaa aikaa,mutta kestettävähän se vaan on.

 

[minä vain]

Juu, musta on tuntunut että kun ensimmäinen uhma on alkanut se ei sitten koskaan lopukkaan Vanhin on nyt kohta kymmenen ja välillä on helpompia aikoja ja välillä taas ei :\| se on elämää

 

[archie]

Meillä kuopuksella alkoi hirveät kiukkukohtaukset n. 2,5 vuotiaana, sitten helpotti ehkä vähäsen mutta nyt on taas alkanut uudestaan. Nyt neiti siis 3v. Huudetaan ja räyhätään, tavarat saa kyytiä, isosiskoa kiusataan jne...
Kiukku voi saada alkunsa esim. jos ei saa ekana avata ovea tai muusta yhtä "tyhmästä" syystä, huoh. Esikoinen nyt 4v ja kiukkuaa hänkin aina silloin tällöin mutta tuollasia kuopuksen huutokonsertteja ei ole ollut kuin ihan muutaman kerran ja kumpikin siis tyttöjä.

 

[kuku]

voi ihanaa kun voi lukea että muilla ihan samanlaista! :snotty:

 

[taustalla]

Meidän isommalla tytöllä alkoi uhma noin 10 kk iässä ja se vaan paheni ja paheni kun ikää tuli enemmän. Huipussaan tuo reuhaaminen oli noin 2-2,5 vuotiaana, mutta nyt näyttäisi kuin ihmeen kautta rauhoittuneen kun tyttö täytti 3 vuotta. Pahimman vaiheen laskisin kestäneen 1 v 10 kk iästä tuonne 2 v 10 kk ikään asti, vaikka koko tämä aika, yli kaksi vuotta, on mennyt erinnäisen uhmaamisen merkeissä.

Kuopus-tytöllä on nyt alkanut uhma 1 v 6 kk iässä. Katsotaan kuinka pahaksi ja voimakkaaksi tämä sitten äityy...

 

[alma]

\

Munkin tyttö on muuten 4v kirjotin tohon ylemmäs... Olen tässä tuskaillut sellaisen kanssa että esim. nukuttamisessa jos tyttö ei ole paikoillaan niin onko hyvä (mies tekee näin) puristaa sylissä eikä päästä pois ja tyttö itkee ja huutaa hysteerisenä ja hikisenä...Ja äiti on itku kurkussa mutta ei voi mennä väliin kun hyppii sillon miehen varpaille.. vaikka sitten kun menen ja nätisti puhun niin laps sitten uskoo ja nukahtaa heti kun tiedän että lps ei ala ainakaan sillon nukkuun ko se huutaa ja joissakin muissa asioissa mies ei tule oikiastaan missään lasta puolitiehen vastaan... vaan jankkaa ei saa antaa periksi... mutta kun se näyttääkin jo oikiasti aika pahalta...Ei se satuta mutta...joo tiedän että pitää olla kovana ja olenhan minä mutta en joka ikisessä asiassa. En esim. saa antaa lapselle jos se tiputtaa lattialle jotain niin en saa antaa sitä jos laps pyytää muuten mies sanoo heti että taas sä annoit periksi vaikka ei se mitään periksi antamista ollut vaan sitä että halusin auttaa lasta..mies ei ole lapsen biologinen isä... sitten se sitä jankkaa näin me tehtiin oman lapsen kaa... eronnut siittä perheestä n.kaks vuottai sitten ja laps n.5pvä/kk kylässä.. ei ymmärrä että jokainen laps erilainen mun lapsella on temperamenttia vaikka muille jakaa... Just taas eilen nukkumaan mennessä "haukku" mut ko annan kaikessa asiassa periksi ja sekaannun kun se on tytön kaa, mutta en mä voi kuunella nukkumaan mennessä että laps itkee kun mikäkin ja kun lapsen kaa sopimus että itkien ei nukkumaan mennä... :ashamed: No joo oliko vähän sekoa mutta tipauttakaa mut maan pinnalle jos olen ihan väärässä :snotty:

Kuulostaa aika hurjalta tuon sun miehes kasvatusmetodit, varsinkin kun ei ole tyttösi oikea isä. Mä en hyväksyisi tuollaista, vaikka olenkin aika tiukka noin muuten. Meillä ei tota nukuttamista enää tarvita, laps on oppinu nukahtaan itekseen. Joskus joudumme sanomaan tosi tiukasti, jos alkaa leikkiä jne. eikä ole elettäkään nukkumiseen, mutta itkien ei meilläkään nukkumaan mennä. Meillä miehen kanssa toisissa kohdissa aika eriävät mielipiteet, mutta silti yhteinen linja lapsen kasvatuksen suhteen.

 

[Sinttura harmaana]

\

Kiukku voi saada alkunsa esim. jos ei saa ekana avata ovea tai muusta yhtä "tyhmästä" syystä, huoh.


Voi ku tuttua!!!!

 

[taustalla]

\

Munkin tyttö on muuten 4v kirjotin tohon ylemmäs... Olen tässä tuskaillut sellaisen kanssa että esim. nukuttamisessa jos tyttö ei ole paikoillaan niin onko hyvä (mies tekee näin) puristaa sylissä eikä päästä pois ja tyttö itkee ja huutaa hysteerisenä ja hikisenä...Ja äiti on itku kurkussa mutta ei voi mennä väliin kun hyppii sillon miehen varpaille.. vaikka sitten kun menen ja nätisti puhun niin laps sitten uskoo ja nukahtaa heti kun tiedän että lps ei ala ainakaan sillon nukkuun ko se huutaa ja joissakin muissa asioissa mies ei tule oikiastaan missään lasta puolitiehen vastaan... vaan jankkaa ei saa antaa periksi... mutta kun se näyttääkin jo oikiasti aika pahalta...Ei se satuta mutta...joo tiedän että pitää olla kovana ja olenhan minä mutta en joka ikisessä asiassa. En esim. saa antaa lapselle jos se tiputtaa lattialle jotain niin en saa antaa sitä jos laps pyytää muuten mies sanoo heti että taas sä annoit periksi vaikka ei se mitään periksi antamista ollut vaan sitä että halusin auttaa lasta..mies ei ole lapsen biologinen isä... sitten se sitä jankkaa näin me tehtiin oman lapsen kaa... eronnut siittä perheestä n.kaks vuottai sitten ja laps n.5pvä/kk kylässä.. ei ymmärrä että jokainen laps erilainen mun lapsella on temperamenttia vaikka muille jakaa... Just taas eilen nukkumaan mennessä "haukku" mut ko annan kaikessa asiassa periksi ja sekaannun kun se on tytön kaa, mutta en mä voi kuunella nukkumaan mennessä että laps itkee kun mikäkin ja kun lapsen kaa sopimus että itkien ei nukkumaan mennä... :ashamed: No joo oliko vähän sekoa mutta tipauttakaa mut maan pinnalle jos olen ihan väärässä :snotty:

Voi herranjestas!!Eipä ihme,et on jo kertaalleen eronnut mies.. Varmasti on unet hyvät kun on hikipäässä rimpuillut.. Millainen äiti sä oikein olet kun et "uskalla" omaa mielipidettäs sanoa, vaan annat miehes tehdä pahaa sun lapselles???????? Se on ihan sama onko se fyysistä vai henkistä, mutta eipä varmaan ole jatkossa kovin luottamuksellinen toi äiti-lapsi suhde kun ei sulta tukea herum jos vaikka mies loukkaantuu. Kaikkea kanssa. Ei taida olla uhmaa kun sun niehellä! Menis riehumaan oman kokoistensa kanssa, voisi näyttää mahtinsa niille.

 

[mejemi]

B) meillä aina joka päivä tapellaan ja kiistellään