kuinka pitkä miehen pitää olla?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taustalla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

taustalla

Aktiivinen jäsen
19.05.2004
63 720
9
36
on mullakin ongelma.. on vähän sellaista sutinan alkua yhden tyypin kanssa, jonka olen monia vuosia tuntenut kaverina.. vähän joo arveluttaa sekin että se tosiaan on kaveri aina ollut, mutta että se on myös aika lyhyt.. mä oon ite 163cm ja tää mies on hyvä jos pari senttiä mua pitempi..
ja mua vaivaa se :ashamed:

yleensä noi miehet on ollut kuitenkin vähintään 15cm mua pitempiä, paitsi yks joka oli 172 ja sekin tuntui niin lyhyeltä :ashamed:

mikä mua vaivaa, ku mietin tämmösiä?! :o onko se ns. ympäristön paine, kun mietin tämmöisiä ulkonäkö asioita?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2007 klo 12:39 Leija kirjoitti:
Jos olisit varma tunteistasi, et miettisi pituuseroa. Entäs Kimi ja Jenni, ei taida pituusasiat ketään häiritä?

se mua ehkä eniten häiritsee, että se on kaveri.. että mitäs sitten jos kaikki meneekin pieleen. ei ole kaveria enää...

ja ihan alkutekijöissään tämä juttu, mutta vetää kyllä puoleensa.. ;)
 
No minä tuskin pysytyisin edes kiinnostumaan lyhyemmästä miehestä kuin itte oon. Pitempi sen pitää olla. Minäkin oon 163cm. En usko että mua lyhyempi mies saisi mua edes kiinnostumaan, hormoonit ei hyrräis...Olen ehkä pinnallinen, mutta enemmän tuo on mulla sisäänrakennettua kuin ajatusten tasolla olevaa valikoimista.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2007 klo 12:33 Männynkäpy kirjoitti:
Sanojensa mittainen. Selkärangan pituudella ei väliä, kunhan se vaan löytyy..

Voi miten hienosti sanottu! Näinhän se meinaan on.

Minä (161cm) kun löysin mieheni netistä, niin mietin (työ)päivät pitkät, miten saisin kysyttyä, että olisitkos mahdollisesti lyhyt, paksu ja karvainen? ( :p )

Mitään heinäseivästä en olis ottanu!
 
No, mun taas täytyy pitkänä naisena (178cm) todeta, että nuo heinäseipäät ovat enempi mun mieleen! :laugh: Eli omat seurustelukumppanit ovat aina olleet vähintäänkin saman pituisia kuin minä. Tosin pari senttiä sinne tai tänne, ei se ratkaisevaa ole...

Tuosta kaveruudesta alkavasta suhteesta vielä. Itselläni oli joskus periaate, ettei kavereiden kanssa seurustella. Loppujen lopuksi kuitenkin jouduin luopumaan periaatteestani. Minä nimittäin olen naimisissa sellaisen kanssa, eli kavereita oltiin vuosia ennen seurustelua. Kymmenisen vuotta varsinaista yhteiseloa takana, eikä olla kaduttu. Kumpikin tiesi jo alunperin tasan tarkkaan, kuinka vaikean pakkauksen kanssa lyöttäytyy yhteen! :D

Eli tsemppiä vaan sinulle ap, nää rakkausasiat on sellaisia, ettei kristallipallonkaan kanssa voi olla varma siitä, kuinka jutussa lopulta käy. Yksi asia kuitenkin on varmaa; ellei koskaan ota mitään riskejä, jää tuo saamapuolikin laihemmaksi. Kuuntele siis tunteitasi!
 

Yhteistyössä