S
Sandraliini
Vieras
Niin, tämmöistä siis kyselen: Kuinka kauan meni vauvakuumeen syttymisestä siihen kun aloitte yrittää vauvaa? Miten vauvakuume heräsi, kummalla mahdollisesti ensin, miten kuumeilitte?
Itse olen parivuotiaan äiti. Ihan näihin päiviin asti olen (olemme)ollut sitä mieltä, että joko yksi lapsi riittää tai jos joskus halutaan toinen, niin selvästi myöhemmin. Olen laittanut vauvatavaraa jo kiertoon, sillä on ollut niin vahva tunne siitä, ettei tosiaankaan jaksaisi toista lasta.
Ja nyt sitten ihan viikon sisällä...iskenyt aivan selvä vauvakuume. Muistelen esikoisen vauva-aikaa, omaa odotusaikaa (josta nautin suuresti alun pahoinvointia lukuunottamatta). Selailen vauvalehtiä, surffaan vauvasivustoilla ja tutkin kaikkea kivaa vauvatavaraa, jota nettikaupat tarjoaa.Olen jo miettinyt mahdollisia nimivaihtoehtojakin. Olisi nii-in ihana kantaa pientä ihmistä sisällään ja saada hänet sitten syliin ja tänne meille kotiin. Tällä kertaa opettelisin kantoliinan käytön ja pitäisin lasta lähelläni mahdollisimman paljon.
Tuntuu jotenkin rajulta tämä yhtäkkinen mielenmuutos. Tietenkin aloin puhua asiasta miehellenikin, joka oli hämillään, onhan tähän asti puhuttu jotain aivan muuta. Hän ei kuitenkaan ollut jyrkästi vastaankaan, jota ehkä odotin oman (liian?)kiihkeän innostukseni vuoksi. Itse olisin valmis täysin valmis jättämään ehkäisyn tästä päivästä...
Jos miehenkin asenne muuttuu myönteiseksi, alkaa ihan pelottaa, että tässähän voidaan olla pian raskaana...
Viime raskautta itse mielessäni kuumeilin muistaakseni marraskuusta alkaen..mies lämpeni ajatukselle pari kuukautta myöhemmin, ehkäisy jätettiin olisiko ollut helmikuussa ja raskaaksi tulin huhtikuussa.
Mitenkäs teillä muilla haaveilijoilla? Olisi kiva kuulla kertomuksianne.
Itse olen parivuotiaan äiti. Ihan näihin päiviin asti olen (olemme)ollut sitä mieltä, että joko yksi lapsi riittää tai jos joskus halutaan toinen, niin selvästi myöhemmin. Olen laittanut vauvatavaraa jo kiertoon, sillä on ollut niin vahva tunne siitä, ettei tosiaankaan jaksaisi toista lasta.
Ja nyt sitten ihan viikon sisällä...iskenyt aivan selvä vauvakuume. Muistelen esikoisen vauva-aikaa, omaa odotusaikaa (josta nautin suuresti alun pahoinvointia lukuunottamatta). Selailen vauvalehtiä, surffaan vauvasivustoilla ja tutkin kaikkea kivaa vauvatavaraa, jota nettikaupat tarjoaa.Olen jo miettinyt mahdollisia nimivaihtoehtojakin. Olisi nii-in ihana kantaa pientä ihmistä sisällään ja saada hänet sitten syliin ja tänne meille kotiin. Tällä kertaa opettelisin kantoliinan käytön ja pitäisin lasta lähelläni mahdollisimman paljon.
Tuntuu jotenkin rajulta tämä yhtäkkinen mielenmuutos. Tietenkin aloin puhua asiasta miehellenikin, joka oli hämillään, onhan tähän asti puhuttu jotain aivan muuta. Hän ei kuitenkaan ollut jyrkästi vastaankaan, jota ehkä odotin oman (liian?)kiihkeän innostukseni vuoksi. Itse olisin valmis täysin valmis jättämään ehkäisyn tästä päivästä...
Jos miehenkin asenne muuttuu myönteiseksi, alkaa ihan pelottaa, että tässähän voidaan olla pian raskaana...
Viime raskautta itse mielessäni kuumeilin muistaakseni marraskuusta alkaen..mies lämpeni ajatukselle pari kuukautta myöhemmin, ehkäisy jätettiin olisiko ollut helmikuussa ja raskaaksi tulin huhtikuussa.
Mitenkäs teillä muilla haaveilijoilla? Olisi kiva kuulla kertomuksianne.