Kuinka parhaiten voisi olla tukena?

Ystäväni on miehensä kanssa aloittanut adoptio-prosessin ja on jonkin verran nujertuneen tuntuinen, koska koko prosessi vaikuttaa aika monimutkaiselta ja aikaa vievältä. Kysyisin teiltä, joilla on adoptio takana, kuinka voisin olla parhaiten ystäväni tukena, sillä on kurja katsoa, kun kaverilla on paha olla ja tiedän, että heistä tulisi mitä parhaimmat vanhemmat. Haluaisin helpottaa heidän taakkaansa, mutta tuntuu siltä kuin latelisin vain tyhjänpäiväisiä sanoja, kun koetan vakuuttaa asian kyllä onnistuvan.

 

Kuuntelemalla - ja toisaalta myös viemällä ajatukset hienovaraisesti välillä muihin asioihin . Prosessin aikana pyörii päässä mielettömästi asioita ja usein myös pelkoja. Asian kokonaisvaltaisuutta on ehkä vaikea ymmärtää jos ei ole itse käynyt samaa läpi. Toivottavasti ystäväsi löytää vertastukea vaikka netistä tai valmennuskursseilta. Mutta käykää te yhdessä tekemässä jotain, vaikka kuntoilemassa tai jossain muussa harrastuksessa...Ei sitä oikein voi toiselle helpommaksi muuttaa; iso, arvaamaton ja hidas prosessi se on joka tapauksessa, mutta muutakin elämää saisi olla senkin aikana...

 

Kannattaa myös itse ottaa selvää adoptioprosessin kulusta ja koukeroista mahdollisimman paljon. Itseäni helpotti se, kun jotkut ystäväni lukivat itse adoptiosta ymmärtääkseen minua, enkä näin ollen joutunut aina selittämään kaikkea ihan alusta, kun ystävät totesivat että "ai niin joo, tästähän luinkin, että tämä vaihe tulee tuon jälkeen ja tässä voi mennä niin ja niin kauan jne". Netistä löytyy perustietoa adoptiosta hyvin, ks. esim. www.ampiaisakka.com. Sieltä löytyy myös vinkkejä läheiselle.