Kuinka paljon 5v:t kertovat keksittyjä juttuja?

[ap]

Eilen puistossa 5-vuotias alkoi juttelemaan minulle. Ensin kertoi, että häneltä on mummo juuri kuollut. Sitten vähän ajan kuluttua olivat myös sisko ja veli kuolleet onnettomuudessa muutama vuosi sitten ja hän oli nähnyt tämän. Yhdellä veljellä oli sairaus, häntä itseään oli koira purrut.

Kyllähän sitä kaikkea voi sattua, mutta vähän tuli olo, että lapsi olisi saattanut kertoa omiaan. Onko tyypillistä tuon ikäisille, että keksivät tuollaisia juttuja ja sitten kertovat niitä vieraille?

 

[Lilii lisänimetön]

Meillä ainakin puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo. Milloin ollaan just oltu jossakin eksoottisessa maassa matkalla, milloin iskä on päässyt käymään avaruuslaitoksessa, milloin äiti sukeltaa meren pohjaan jne. PK-tädit välillä kyselee että mitenkähän on, oletteko olleet siellä ja siellä matkoilla

 

[sii]

Joo, on tosi tyypillistä. Satuilemalla käsittelevät paljon asioita tuon ikäisinä. Oisko niin, että mummo oli oikeasti kuollut ja muut keksittyä. Jos hän olisi kokenut todella nuo asiat, luulisin, että ei olisi niin avoimesti niitä vieraalle ihmiselle kertonut...

 

[deb]

Meillä lapset ovat kertoneet totena sellaisia juttuja, joiden toteutumista kovasti toivoisivat. Esim. retki huvipuistoon tai kesälomamatka jonnekin.

 

[ap]

Näin vähän arvelinkin. Mietin vaan, miten tuohon pitäisi suhtautua. Kun eihän sitä tiedä, vaikka olisi tottakin, mutta ei nyt viitsisi hirveästi rohkaistakaan, jos huomaa, että saa vierasta innostettua jutuillaan. Tyydyin sitten juttelemaan aika neutraalisti.

 

[Mie]

Meijän 5.v. ainakin satuilee aika paljon. Ja jos joku esim. kertoo että koira on purrut niin hetken kuluttua tää myös on tapahtunu hänelle itselleen.Kyllä se loppuu sitten aikanaan.

 

[LoveStreet]

Meillä töissä oli lapsi joka on muunmoassa kertonut kotona että häntä on löyty päiväkodissa hoitajien toimesta mitä ei takuulla ole tapahtunut. Kaikkea muutakin höpöjuttuja ton ikäset kyllä helposti keksii ja puhuu totena.

 

[ap]

Osaatteko isompien lasten äidit kertoa miten tuollaisiin juttuihin vieraan kannattaa suhtautua?

Ja täällä jo kauhistelen, mitä tuo meidän muksu tuleekaan selittämään ihmisille, kun tuosta kasvaa. Miehen suvussa tuntuu olevan sukuvikana vanhemmillakin ihmisillä liiotella ja laittaa aina puolet omiaan, mitä tuosta sitten tuleekaan. Hui.

 

[vieras]

Eipä niihin kannata sen ihmeemmin suhtautua. 'Taidat vähän juksata' tms

 

[IhanaValo]

Meillä tyttö puhuu ihan mitä sattuu..Yks aamu kertoi miten oli yöllä kaivanut meijän vessasta tunnelin ja käynyt yksin rappukäytävässä ja ulkona..Ja toisen kerran sanoi että oli isiltä lainannut auton avaimet ja ajanut yksin kouluun yöllä...en usko noiden kummankaan oikeesti tapahtuneen

 

[neuvoja]

Ei kannata sanoa lapselle heti suoraan, että valehtelet tms. siltä varalta, että juttu ovatkin totta.
Hyvä konsti on esittää muutamia kysymyksiä, joilla valehteleva lapsi puhuu itsensä pussiin ja tällöin usein itsekin peruu juttujaan tai sitten aikuinen voi sanoa, ettei asia tainnutkaan olla ihan niin kuin kerroit.

 

[ap]

Varovasti vähän kyselinkin, mutta ei ainakaan niiden kohdalla lapsi puhunut mitään epäloogisuuksia. Itse enemmän vaihteli asiasta toiseen, joten totuudesta oli senkin vuoksi vaikea päästä selville. Ei sinänsä, että sillä olisi minulle niin paljoa ollut väliä.

En silti viitsi lasta väittää juksaajaksi kovin helposti, sillä se tuntuisi varmasti todella ikävältä, jos juttu olisikin totta. Joillekin kun sattuu ihan oikeasti uskomattomalta tuntuvia tapahtumia.

 

[Champion]

Ainakin mun toi melkein kuus vuotias poika ja neljävuotias tyttö runoilee välillä vaikka mitä juttuja. Mun mielestä on epänormaalia jos ei puhu tollasia koska sit ei myöskään ole mielikuvitusta. Ite olin samanlainen valheiden sepittäjä pienenä.

 

[Champion]

Niin joo ja kyl mä toisinaan menen mukaan noihin lasten mielikuvitusjuttuihin, se on toisinaan hauskaa toki tietty jos kaikki vaan kuolee jutuissa niin sit en välttis kyl lähde niin sanotusti leikkimään et uskon.

 

[juu]

Tein tässä jokin aika sitten aloituksen samasta aiheesta. 5v. on juurikin satuiluikä. Ei niitä kannata niitä juttuja niin vakavasti ottaa. Tosiaankin voi kysyä muutamia tarkentavia kysymyksiä ja jos ihan överiksi alkaa mennä vaikka "ihanko totta? Eeen usko." Voi myös sanoa, että toinen juksaa eikä niin saisi tehdä.

Jos näät tätä lasta toiste, huomaat varmaan pian sepusteleeko sillä kerralla vähän erilaisia juttuja tai ristiriitaisuuksia. Lapsi itse voi olla niinkin uppoutunut satuihinsa, että pitää niitä totena. Mutta kellään tuskin on esim. kerran viikossa synttäriä tai kissaa haudattu kerrostalon takapihalle

 

[mlps]

Täällä on yks 5-vuotias satutäti. Ei pysy totuudessa mitenkään. Näkee milloin mitäkin esim. ulkona haukan (vaikkei ees tunnista ko.lintua) tai helikopterin vaikkei semmoisia ois mailla halmeilla. Väittää tehneensä milloin mitäkin tai toisten tekemiset keksii. Tehnyt kohta vuoden tuota, toivottavasti jää pian pois.