Kuinka päästä yli menetetystä rakkaudesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Exä kuoli vuosia sitten, enkä edelleenkään pysty sitoutumaan tai rakastumaan. Lyhyitä suhteita on kyllä ollut monta, mutta ne menee aina jossain vaiheessa pilalle kun en vaan voi mennä eteenpäin elämässä. Viime viikolla sotkin taas yhden hyvin alkaneen suhteen tämän ongelman vuoksi. Terapiassa olen käynyt, mutta ei siellä osattu auttaa. Takerruttiin vain asioihin mitkä eivät liittyneet ongelmaani millään tavalla. Lapsuuteni ei nimittäin ollut onneton, kasvoin hyvässä kodissa ja vanhempani eivät juopotelleet tai hakanneet toisiaan tai meitä lapsia.
 
Exä ei halua, että tuhlaat elämäsi jäämällä kiinni menneeseen. Hän varmasti haluaisi parastasi ja toivoisi, että jatkat eteenpäin ja teet itsellesi hyvän elämän.

Ajattele, että tahraat exäsi muiston, jos et pääse elämässäsi eteenpäin, vaan takerrut hänen muistoonsa ja näin tietoisesti tuhoat kehittymismahdollisuutesi.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Aika ei kohdallasi selvästi taida auttaa, entä jos kävisit mielessäs keskustelun sen ihmisen kanssa jota rakastat ja kaipaat edelleen ja kysyisit häneltä mitä hän toivois sulle elämän suhteen, tunsit hänet kuitenkin parhaiten varmaankin ja tiedät mitä hän sulle haluais sanoa? Aloitusviestistä sai sellasen mielikuvan, että hän taisi olla ihana ihminen joten uskoisin ettei hänkään muuta toivo sulle kuin parasta ja jonkun jonka kanssa olla ja jota rakastaa.

En tiedä millai sotket suhteesi, mutta sä et tee väärin jos rakastut ja haluat olla jonkun kanssa joka on sulle hyvä...etkä siinä jos rakastat myös sitä ihmistä jonka menetit...se rakkaus ei ole keneltäkään pois, eikä se kuulu kenellekään.
 
Tätä mieltä minäkin,vaikka ei varmaan mitään merkitystä olekaan..Elämän"pakko"jatkua on!Itse pelkästään eronnut 6vuotta sitten,ja pakko oli nousta ylös ja päästä eteenpäin vaikka oli vaikeaa..pikkuhiljaa alkaa helpottamaan tämä,mutta ollut vaikeaa elää enempää..Onneksi uskalsin ponnistaa maasta ylös,vaikka raskastakin oli.
 
Tätä mieltä minäkin,vaikka ei varmaan mitään merkitystä olekaan..Elämän"pakko"jatkua on!Itse pelkästään eronnut 6vuotta sitten,ja pakko oli nousta ylös ja päästä eteenpäin vaikka oli vaikeaa..pikkuhiljaa alkaa helpottamaan tämä,mutta ollut vaikeaa elää enempää..Onneksi uskalsin ponnistaa maasta ylös,vaikka raskastakin oli.
Ero on eri asia kuin rakkaansa menetys kuoleman takia. Sinä voit saada exäsi takaisin, ap ei voi. Tottakai ap tiedostaa, että elämän on jatkuttava, ongelma onkin että miten siitä pääsee yli?
 
Syyllisyyden tunne on juuri se mitä tunnen, tunnen ikäänkuin pettäväni sitä ihmistä ja hänen muistoaan kun olen toisen kanssa. Pilaan kaikki suhteeni yksinkertaisesti olemalla kylmä ja etääntymällä toisesta, enkä voi sille mitään vaikka tiedän sen olevan väärin. Tuota neuvoa en ole ikinä koettanut, että kävisin keskustelun hänen kanssaan, mutta olen kyllä joskus miettinyt muuten mitä hän ajattelisi siitä mahdollisuudesta, että eläisin jonkun toisen kanssa. Uskoisin että hän toivoisi rakkautta elämääni.
En tiedä millai sotket suhteesi, mutta sä et tee väärin jos rakastut ja haluat olla jonkun kanssa joka on sulle hyvä...etkä siinä jos rakastat myös sitä ihmistä jonka menetit...se rakkaus ei ole keneltäkään pois, eikä se kuulu kenellekään.
Kiitos sanoistasi ja ymmärryksestä. Tämä asia on ollut monessa suhteessani myös yksi iso ongelma, koska moni ei ajattele noin vaan saattavat jopa suuttua ja tuntea mielipahaa tunteitteni vuoksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Syyllisyyden tunne on juuri se mitä tunnen, tunnen ikäänkuin pettäväni sitä ihmistä ja hänen muistoaan kun olen toisen kanssa. Pilaan kaikki suhteeni yksinkertaisesti olemalla kylmä ja etääntymällä toisesta, enkä voi sille mitään vaikka tiedän sen olevan väärin. Tuota neuvoa en ole ikinä koettanut, että kävisin keskustelun hänen kanssaan, mutta olen kyllä joskus miettinyt muuten mitä hän ajattelisi siitä mahdollisuudesta, että eläisin jonkun toisen kanssa. Uskoisin että hän toivoisi rakkautta elämääni.

Kiitos sanoistasi ja ymmärryksestä. Tämä asia on ollut monessa suhteessani myös yksi iso ongelma, koska moni ei ajattele noin vaan saattavat jopa suuttua ja tuntea mielipahaa tunteitteni vuoksi.

Todellakin, jos ihminen on ollut rakastamisen arvoinen, niin hän toivoo sinulle pelkkää hyvää, eikä varmasti olisi halunnut että riudut loppuelämääsi yksin ilman rakkautta. Tuskin itsekään olisit niin kohtuuton rakastasi kohtaan, että vaatisit häntä elämään koko elämänsä yksin, jos tietäisit kuolevasi. Itse ainakin haluaisin, että mieheni löytäisi mukavan elämänkumppanin ja rakastavan ihmisen rinnalleen, jos minulle tapahtuisi jotain.
 
Syyllisyyden tunne on juuri se mitä tunnen, tunnen ikäänkuin pettäväni sitä ihmistä ja hänen muistoaan kun olen toisen kanssa. Pilaan kaikki suhteeni yksinkertaisesti olemalla kylmä ja etääntymällä toisesta, enkä voi sille mitään vaikka tiedän sen olevan väärin. Tuota neuvoa en ole ikinä koettanut, että kävisin keskustelun hänen kanssaan, mutta olen kyllä joskus miettinyt muuten mitä hän ajattelisi siitä mahdollisuudesta, että eläisin jonkun toisen kanssa. Uskoisin että hän toivoisi rakkautta elämääni.

Kiitos sanoistasi ja ymmärryksestä. Tämä asia on ollut monessa suhteessani myös yksi iso ongelma, koska moni ei ajattele noin vaan saattavat jopa suuttua ja tuntea mielipahaa tunteitteni vuoksi.
Jos entisestä elämästä on hyvät muistot niin ne kannattaa pitää tallessa.
Mutta eilisessä ei voi elää.
Hyvätkin muistot voi olla riesa tai rasite jos ne estävät elämästä tätä päivää.

Kuin lapset. Kun ne on kerran tehnyt niin ei niitä voi takaisinkaan työntää. Voi toki muistella huoletonta nuoruusaikaa mutta se aika ei enää palaa.

Rakkaus on siitä kiva asia, että jos sitä on niin ei se lopu kesken. Yhtäaikaa voi rakastaa ihantäysillä puolisoaan, lastaan, äitiään, edesmennyttä mummoaan tai vaikka koiraansa. Yhteenlaskettuna semmoinen 500% rakkaus josta jokainen saa 100% sen olematta keneltäkään pois.

Mutta jos muistot tärvelevät olevan tai tulevan rakkauden niin se on sinulta itseltäsi pois.
Vanhoja valokuvia voi katsella. Ei siinä ole mitään pahaa.
Valokuva ei pahastu jos välillä käy ulkona katsomassa miltä maailma tänään näyttää.
 
Syyllisyyden tunne on juuri se mitä tunnen, tunnen ikäänkuin pettäväni sitä ihmistä ja hänen muistoaan kun olen toisen kanssa. Pilaan kaikki suhteeni yksinkertaisesti olemalla kylmä ja etääntymällä toisesta, enkä voi sille mitään vaikka tiedän sen olevan väärin. Tuota neuvoa en ole ikinä koettanut, että kävisin keskustelun hänen kanssaan, mutta olen kyllä joskus miettinyt muuten mitä hän ajattelisi siitä mahdollisuudesta, että eläisin jonkun toisen kanssa. Uskoisin että hän toivoisi rakkautta elämääni.

Kiitos sanoistasi ja ymmärryksestä. Tämä asia on ollut monessa suhteessani myös yksi iso ongelma, koska moni ei ajattele noin vaan saattavat jopa suuttua ja tuntea mielipahaa tunteitteni vuoksi.
Voi sua:unsure:...ei sun tartte syyllisyyttä tuntea tuossa tilanteessa ja ne ihmiset jotka eivät hyväksy sitä, että sulla on ollut menneisyydessä ihminen jota edelleen rakastat ja kaipaat, eivät ole ilmeisesti itse menettäneet koskaan ketään tai ovat jollain tavalla tunnepuolelta kylmiä.

Tottakai sä rakastat ja kaipaat sellaista ihmistä joka oli se oikea ja ymmärsi sua parhaiten. Se ei silti tarkoita ettetkö vois löytää toista samanlaista, sun vaan täytyis uskaltaa...ja niinkun sanoin aiemmin, ei ole väärin rakastaa ja muistaa edesmennyttä rakastaan ja rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan sekä katsoa eteenpäin...sitä hänkin olis sulle toivonut.
 
  • Tykkää
Reactions: Asiankannattaja
Yritä vaihtaa terapeuttia, jos mahdollista. Ne suhteet ovat myös henkilökemiaa. Joku toinen auttaa paremmin toista ja päinvastoin. Puhu myös avoimesti asiasta mahdolliselle uudelle kumppanille (olet saattanut sen jo tehdäkin aiemmissa suhteissa). Muuten ei auta muu kuin aika.
 

Yhteistyössä