Kuinka pääsen yli kumppanini exästä?

["vieras"]

Olikohan vähän härö otsikko... No siis ongelma on se, että tuntuu kuin minulle olisi kehittymässä jonkinasteinen pakkomielle mieheni exästä. Käyn mm päivittäin katsomassa hänen fb-profiiliaan, pakotan mieheni vertailemaan meitä keskenään (=täysin hyödytöntä, tietysti mies sanoo minun olevan parempi joka suhteessa) jnejne. Eivät ole mies ja tää exä missään tekemisissä, että siinä mielessäkään mun ei pitäis ahdistua näin paljon tästä. Mikä mua vaivaa??

 

[tuota]

Miehesi on SINUN kanssasi, ei tämän toisen! Lakkaa kaikenlainen vertailu ja kyttääminen. Tuolla ei saa ainakaan mitään hyvää aikaa suhteeseen. Aikuisilla ihmisillä on onneksi yleensä jonkinlainen parisuhdemenneisyys.

 

[astrolabe]

Olet mustis. Toi vertailemaan pakottaminen on paha niin parisuhtees ku mielenterveytes kannalta. Ymmärrän sua täysin, vaikeaa on ollut mullekin.

 

["höh"]

Sulla on jostain syystä alemmuuskompleksi mutta miksi? Epäiletkö ettei miehesi arvosta sinua yhtä paljon kuin exäänsä? Onko exässä joitain ominaisuuksia jotka tuntuvat vaikeilta hyväksyä, on jossain asioissa parempi ja se kismittää? Ole rehellinen itsellesi.

Entä puhuuko mies exästään koskaan mitään? Siis oma-aloitteisesti, muisteleeko esim. jotain vanhoja juttuja? Tuntuuko susta jostain syystä että haikailisi exänsä perään?

 

[Minni:)]

Olen tietyssä suhteessa samanlainen. En kyllä pakottaisi miesystävääni meitä vertailemaan, enkä muutenkaan puhu mitään tästä epävarmuudestani. Aikoinaan yksi poikaystävä jätti kun exänsä tuli itkemään takaisin. Mulla vielä on miesystävä exänsä kanssa tekemisissä yhteisten lasten takia. En tiedä kauan te olette olleet yhdessä. Mulla aina alussa kauhea epävarmuus, mut aika parantaa. Ei se helppoa ole. Jos päästää itsensä ajattelemaan kaikkea mitä niillä oli ja miettii onko itse tarpeeksi hyvä, fiksu ja filmaattinen. Mut täytyy vaan uskoa et olen tarpeeksi hyvä ja jos ei kelpaa niin miehen menetys. Ymmärrän tunteesi kyllä, mut koita päästä siitä yli. Teet vaan itsellesi ja suhteellesi hallaa mokomalla.

 

["aapee"]

Ei puhu halastua sanaa tästä naisesta, muutoin kun sitten kun alotan sen kyselyn ja tivaamisen. Sen verran itsesuojeluvaistoa kai etten vielä mistään heidän seksielämästään oo sentään kysellyt. Pää varmaan hajoais lopullisesti, lähellä se on nytkin. Mulla on itsetunto tosi matala, tiedostan sen ihan täysin ja tuntuu (pääni sisällä) että 99% kaikista naisista on kauniimpia/laihempia/parempia sängyssä jne kuin minä. Mulla on myös syömishäiriötausta, olen kyllä melkolailla siitä parantunut, mutta itsetunto silti nolla.

 

[astrolabe]

Miten kumppanisi suhtautuu käytökseesi?

 

[onnellinen suhteessa]

Kaikki exät ovat tärkeitä, koska ilman niitä kokemuksia rakkaani ei olisi sellainen kuin nyt, enkä minäkään olisi sellainen kuin nyt ilman exiäni.

Nyt on nyt, ja me ollaan yhdessä. Ja elämään mahtuu exätkin.

 

["aapee"]

Miten kumppanisi suhtautuu käytökseesi?

Yleensä maltillisesti, kertoo rauhallisesti mitä haluan tietää. Joskus sillä on pinna palanut ja ollaan oikeesti riidelty tästä asiasta. Kun menneisyyttä ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi, ymmärränhän mä sen... Mieheni kyllä tietää miten sirpaleina oon sisäisesti itseni kanssa, ja sen takia kai jaksaa vannoa joka päivä että olen täydellinen ja multa saa parasta seksiä ikinä jne. Tuntuu vaan että ne sanat on ilmaa, en osaa ottaa niitä todesta. Pelkään oikeesti, että pian mies kyllästyy tähän jankutukseen ja sanoo että eti sitten joku 15-vuotias kenellä ei ole ainuttakaan exää...

 

["isipappa"]

Mikäli exrouvakultani löytää itselleen uuden onnen, niin pitäisikö minun käydä tappamassa itselleni täysin tuntematon mies?

Entäpä jos itselleni löydän naisen, jonka kanssa tahdon olla, niin pitäisikö minun unohtaa neljännesvuosisata elämästäni ja neljä lasta?

Onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, että ihmisillä on historia.

 

[Minni:)]

Kaikki exät ovat tärkeitä, koska ilman niitä kokemuksia rakkaani ei olisi sellainen kuin nyt, enkä minäkään olisi sellainen kuin nyt ilman exiäni.

Nyt on nyt, ja me ollaan yhdessä. Ja elämään mahtuu exätkin.

Tästä olen samaa mieltä. Mäkin olen oppinut paljon itsestäni entisten suhteitteni myötä ja uskon olevani kokemuksieni ja oivallusteni johdosta nykyään myös parempi kumppani. Mutta silti, vaikka itse ei kaipailekaan exänsä perään niin jotenkin on vaikea ajatella ettei oma kumppanikaan sitä tee, etenkin näin suht tuoreessa suhteessa.

 

[vierass]

pidä kiinni siitä mitä sulla on, tota tahtia hajoo sun pää ja se suhde... entistä elämää kun ei saa pois pyyhittyä kukaan niin jospa vain jättäisit sen taaksepäin ja suuntaisit katseesi eteenpäin elämässä

 

["aapee"]

[QUOTE="isipappa";28545176]Mikäli exrouvakultani löytää itselleen uuden onnen, niin pitäisikö minun käydä tappamassa itselleni täysin tuntematon mies?

Entäpä jos itselleni löydän naisen, jonka kanssa tahdon olla, niin pitäisikö minun unohtaa neljännesvuosisata elämästäni ja neljä lasta?

Onneksi maailmassa on ihmisiä, jotka hyväksyvät sen, että ihmisillä on historia.[/QUOTE]

ja onneksi maailmassa on täydellisiä ihmisiä eikö niin? tiedostan kyllä itsekin kuinka sairasta käytökseni on ja kuinka se jatkuessaan todennäköisesti pilaa koko tän suhteen, en tullut siis kysymään onko tää normaalia. Jonnekin terapiaan sitä kai pitäis mennä, että sais tän romuttuneen itseluottamuksen hilattua edes siedettävälle tasolle.

 

[astrolabe]

[QUOTE="aapee";28545139]Yleensä maltillisesti, kertoo rauhallisesti mitä haluan tietää. Joskus sillä on pinna palanut ja ollaan oikeesti riidelty tästä asiasta. Kun menneisyyttä ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi, ymmärränhän mä sen... Mieheni kyllä tietää miten sirpaleina oon sisäisesti itseni kanssa, ja sen takia kai jaksaa vannoa joka päivä että olen täydellinen ja multa saa parasta seksiä ikinä jne. Tuntuu vaan että ne sanat on ilmaa, en osaa ottaa niitä todesta. Pelkään oikeesti, että pian mies kyllästyy tähän jankutukseen ja sanoo että eti sitten joku 15-vuotias kenellä ei ole ainuttakaan exää... [/QUOTE]

Miksi hän olisi kanssasi, jos et olisi parasta mitä hän tietää?

 

[nshngskg]

Huhhuh, tollaset on just pahimpia ämmiä. Kehitä itsetuntoasi ja opettele näkemään asiat toisen kantilta

 

[Bitch]

[QUOTE="aapee";28545139]Yleensä maltillisesti, kertoo rauhallisesti mitä haluan tietää. Joskus sillä on pinna palanut ja ollaan oikeesti riidelty tästä asiasta. Kun menneisyyttä ei voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi, ymmärränhän mä sen... Mieheni kyllä tietää miten sirpaleina oon sisäisesti itseni kanssa, ja sen takia kai jaksaa vannoa joka päivä että olen täydellinen ja multa saa parasta seksiä ikinä jne. Tuntuu vaan että ne sanat on ilmaa, en osaa ottaa niitä todesta. Pelkään oikeesti, että pian mies kyllästyy tähän jankutukseen ja sanoo että eti sitten joku 15-vuotias kenellä ei ole ainuttakaan exää... [/QUOTE]

Koitappa astua miehesi saappaisiin eli kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa yrität rakentaa parisuhdetta ja siitä ei oikein meinaa tulla mitään kun toinen jauhaa ja jankuttaa joka tilanteessa exästä. On syynsä siihen että se ex on ex ja sinä nykyinen puoliso. Kuinka kauan oma pinnasi kestäisi? Kauanko jaksaisit vannoa ja vakuutella rakkauttasi kun vastaus on aina "sanot vaan, se oli kumminkin parempi/fiksumpi/kauniimpi/seksikkäämpi"

Ihan todella, jos haluat elää tuon miehen kanssa lopetat suhteesi pilaamisen ihan just nyt ja heti. Jos ihan pakko on, jauha niitä juttuja itseksesi tai mene vaikka psykiatrille, mutta lopeta miehesi kiusaaminen tai huomaat itse olevasi hyvin pian ex.

 

[astrolabe]

Epäiletkö, ettei kaikki heidän välillään ole ohi? Luuletko, ettei kumppanisi oikeasti välitä, tykkää yms. sinusta?

Yritä ottaa jokin pieni kehityskohde yksi kerrallaan. Voisit myös tehdä itsellesi sääntöjä, kuten voisitko purkaa osan murheistasi aiheesta jossain toisaalla kuin suoraan miehellesi? Voisit myös keskustella miehen kanssa mitä hän purkauksistasi ajattelee? Koska oma mieheni on sitä mieltä, että jos se minua helpottaa niin hänelle ei ole mikään ongelma kuunnella huoliani ja ahdistuksiani tästä topikista.

 

["aapee"]

En epäile että heillä tosiaankaan on enää mitään vipinää. Eivät edes pidä yhteyttä.

Olen yrittänyt astua miehen saappaisiin siinä mielessä, että miltä itsestäni tuntuisi jatkuva tenttaaminen existä. Tuskinpa jaksaisin. Tiedän että tää on ihan veemäistä ja väärin miesressua kohtaan,joka kyllä rakastaa minua, sen tiedän..Oman pään sisällä tämä vika vain on.. Eilinenkln ilta meni ihan turpakii istuessa kun mä vaan pohdin ja pohdin ja pohdin.. "olikohan sillä paremmat tissit" "tykkäsköhän se ratsastaa seksin aikana" (itse en) jnejne... huoh.

 

[lucifer]

[QUOTE="aapee";28546442]En epäile että heillä tosiaankaan on enää mitään vipinää. Eivät edes pidä yhteyttä.

Olen yrittänyt astua miehen saappaisiin siinä mielessä, että miltä itsestäni tuntuisi jatkuva tenttaaminen existä. Tuskinpa jaksaisin. Tiedän että tää on ihan veemäistä ja väärin miesressua kohtaan,joka kyllä rakastaa minua, sen tiedän..Oman pään sisällä tämä vika vain on.. Eilinenkln ilta meni ihan turpakii istuessa kun mä vaan pohdin ja pohdin ja pohdin.. "olikohan sillä paremmat tissit" "tykkäsköhän se ratsastaa seksin aikana" (itse en) jnejne... huoh.[/QUOTE]Ihan rehellisesti sä tarvit jo hoitoa, ei tuommoinen ole tervettä! oikeesti.