kuinka monta vuotta olet ollut työelämässä?

itse olen ollut työelämässä ihan 17 v asti. samassa työpaikassa olen ollut vuodesta -90 terveyskeksuksessa ja olen viihtynyt. työrupeamaa on 30 vuotta yhteensä. välissä tietenkin äitiyslomat ja nuorimman lapsen jälkeen 8kk hoitovaapaakin. Nyt olen yrittämässä osa-aikalisälle helmikuun alusta eli olen 2 vikkoa töissä ja kaksi vapaana. toivottavsti tekijä löytyy vapaa viikoilleni. tätä osa-aikalisää teen vuoden. taloudellisesti ei siinä häviä paljonkaan kun ottaa huomioon että hoitomaksut pinenee ja toisen auton käyttö, bensat ym.
ajatella pitäisi vielä 20 vuotta olla töissä.Löysätä voi nykyään työtahtiaan, kun on vuorotteluvapaat, osa-aikalisät . lyhennetyn työajan mahdollisuus. :)
 
vuodesta -80 pankkialalla. Siinä välissä -94 eka lapsi, -97 toinen jonka jälkeen hoitovapaata/ virkavapautta ja lapsia lisää kaksi kappaletta. Nyt sanouduin irti ja tein harrastuksestani työn. Ei ollut kutsuma-ammatti näin kun jälkeenpäin ajattelee. Ajauduin opiskelun lomassa töihin ja sinne jäin. Helppoa rahaa kun tuli. Nykyään päivisin kotona ja illat opettamassa tanssia... B) Nyt nautin olostani. =)

 
Minä en ole ehtinyt olla työelämässä kuin nuorena muutaman vuoden kaupassa, siis alle kaksikymppisenä ja sen jälkeen vuoden nimismiehen kansliassa ja kunnan virastossa. Sitten syntyivät lapset ja jäin kotiin hoitamaan heitä. Vuosina 1987-1995 syntyi viisi lastani. Kun nuorin täytti kolme aloin miettiä uudelleen koulutusta. Mutta sitten tuli ero, lapsen kuolema... 2001 aloitin lapsi- ja perhetyönohjaajan opinnot mutta ilmeisesti sairauteni (ms) oireili jo silloin uupumuksena ja jouduin puolen vuoden kuluttua lopettamaan koulun. Diagnoosin sain huhtikuussa -03 ja eläkepaperit viime huhtikuussa. Olen siis nelikymppisenä eläkkeellä. Jotain pitäisi keksiä niin kauan kun liikkeelle pääsen. Vapaaehtoistyötä olen ajatellut tai tukihenkilökoulutusta lapsensa liikenneonnettomuudessa menettäneille vanhemmille...
Siinäpä minun työhistoriani. välillä tunne itseni todella luuseriksi...
Toisaalta olen onnellinen, että olen voinut olla kotona lasten kanssa ja minulla on tasapainoisia lapsia, joista olen tosi onnellinen.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.12.2004 klo 14:55 Lumina kirjoitti:
Minä en ole ehtinyt olla työelämässä kuin nuorena muutaman vuoden kaupassa, siis alle kaksikymppisenä ja sen jälkeen vuoden nimismiehen kansliassa ja kunnan virastossa. Sitten syntyivät lapset ja jäin kotiin hoitamaan heitä. Vuosina 1987-1995 syntyi viisi lastani. Kun nuorin täytti kolme aloin miettiä uudelleen koulutusta. Mutta sitten tuli ero, lapsen kuolema... 2001 aloitin lapsi- ja perhetyönohjaajan opinnot mutta ilmeisesti sairauteni (ms) oireili jo silloin uupumuksena ja jouduin puolen vuoden kuluttua lopettamaan koulun. Diagnoosin sain huhtikuussa -03 ja eläkepaperit viime huhtikuussa. Olen siis nelikymppisenä eläkkeellä. Jotain pitäisi keksiä niin kauan kun liikkeelle pääsen. Vapaaehtoistyötä olen ajatellut tai tukihenkilökoulutusta lapsensa liikenneonnettomuudessa menettäneille vanhemmille...
Siinäpä minun työhistoriani. välillä tunne itseni todella luuseriksi...
Toisaalta olen onnellinen, että olen voinut olla kotona lasten kanssa ja minulla on tasapainoisia lapsia, joista olen tosi onnellinen.

sinulla on ollut melkoista murhetta elämässä, ikävää :'(
sinulla riittää varmasti tekemistä kotonakin ja onhan noita lapsia.
Olet tehnyt arvokasta työtä kotona. Älä väheksy itseäsi. Ei sitä koskaan tiedä mitä elämä eteen tuo. Kaikkea hyvää sinulle ja hyvää Joulua :xmas: :wave: :flower:
 
clivia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.12.2004 klo 14:55 Lumina kirjoitti:
Minä en ole ehtinyt olla työelämässä kuin nuorena muutaman vuoden kaupassa, siis alle kaksikymppisenä ja sen jälkeen vuoden nimismiehen kansliassa ja kunnan virastossa. Sitten syntyivät lapset ja jäin kotiin hoitamaan heitä. Vuosina 1987-1995 syntyi viisi lastani. Kun nuorin täytti kolme aloin miettiä uudelleen koulutusta. Mutta sitten tuli ero, lapsen kuolema... 2001 aloitin lapsi- ja perhetyönohjaajan opinnot mutta ilmeisesti sairauteni (ms) oireili jo silloin uupumuksena ja jouduin puolen vuoden kuluttua lopettamaan koulun. Diagnoosin sain huhtikuussa -03 ja eläkepaperit viime huhtikuussa. Olen siis nelikymppisenä eläkkeellä. Jotain pitäisi keksiä niin kauan kun liikkeelle pääsen. Vapaaehtoistyötä olen ajatellut tai tukihenkilökoulutusta lapsensa liikenneonnettomuudessa menettäneille vanhemmille...
Siinäpä minun työhistoriani. välillä tunne itseni todella luuseriksi...
Toisaalta olen onnellinen, että olen voinut olla kotona lasten kanssa ja minulla on tasapainoisia lapsia, joista olen tosi onnellinen.
Kuule mua on yritetty vuosikaudet vähätellä ja luuseriksi on nimitelty useamman kuin kymmenen kertaa kun olen ollut kotona lapsiani hoitamassa vuodesta 91.
Koskaan en ole itseäni luuseriksi tunnustanut,minä teen arvokasta työtä hoitaessani lapseni itse vaikkei sitä kukaan muu arvosta.
Edelleenkään ei ole kiirettä työhön,haluaisin vielä opiskella mutta rahallisesti se ei ole mahdollista nyt.Parin vuoden päästä toivottavasti.
Se aika kun lapset on pieniä on kuitenkin loppuviimeksi lyhyt ja minäkin ehdin vielä työelämässä olemaan vuosikaudet,kuten olin ennen lapsien syntymääkin,ellen sitten sairastu ja tule työkyvyttömäksi.
Äitini sairastui rintasyöpään 42-vuotiaana eikä sen jälkeen enää kyennyt omaan työhönsä palaamaan ja näin ollen jäi eläkkeelle.
Vapaaehtoistyö on varmasti erittäin antoisaa,varsinkin lapsensa menettäneille vanhemmille äärettömän tarpeellista.
Sinä olet käynyt tosi kovat kokemukset läpi ja niistä selvinnyt,sinulla on paljon annettavaa kanssaihmisille.Olet vahva ja hieno nainen.
Haluan toivottaa sinulle oikein Ihanaa ja Hyvää Joulua! :hug:
 
semma
Menin 16v töihin ja vain opiskelun ja kolmen äitiysloman ajan oon ollut kotona lasten kans. En oo ikään ollut mikään kotihengetär ja nostan hattua niille äideille jotka jaksaa olla kotona ja pyörittää arkea. Mulle työ on samalla irtautumista kotiarjesta ja oon suoraan sanottuna miljoona kertaa perempi äiti, jos saan olla muuallakin kuin kotona.
 
Clivia ja Aada! Kiitos vastauksistanne. Itsentuntoni kohosi roimasti teidän ansiostanne. Minäkin ajattelen, että olen tehnyt arvokasta työtä omien lasteni kanssa. Muut vain eivät tunnu arvostavan. Aina on keskustelua äitien välillä "töissä vai kotona" ja kumpikin osapuoli parjaa toistaan. Miksei anneta ihmisten tehdä omia valintoja ja ratkaisuja omista lähtökohdista. Mehän ei tiedetä toistemme taustoja ja syitä valintoihin. Minä arvostan niitäkin äitejä, jotka käyvät töissä ja jaksavat hoitaa kodin ja lapset.
Hyvää joulua Clivia ja Aada!!!
 
clivia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.12.2004 klo 06:12 Lumina kirjoitti:
Clivia ja Aada! Kiitos vastauksistanne. Itsentuntoni kohosi roimasti teidän ansiostanne. Minäkin ajattelen, että olen tehnyt arvokasta työtä omien lasteni kanssa. Muut vain eivät tunnu arvostavan. Aina on keskustelua äitien välillä "töissä vai kotona" ja kumpikin osapuoli parjaa toistaan. Miksei anneta ihmisten tehdä omia valintoja ja ratkaisuja omista lähtökohdista. Mehän ei tiedetä toistemme taustoja ja syitä valintoihin. Minä arvostan niitäkin äitejä, jotka käyvät töissä ja jaksavat hoitaa kodin ja lapset.
Hyvää joulua Clivia ja Aada!!!
Kuten myös minä arvostan tyäitejä.He tekevät kaksi työpäivää siinä kun kotiäiti yhden.Mä kävin töissä kun esikoinen oli pieni ja se oli kyllä tosi rankkaa.Kolmivuorotyö ja lapsi sairasti hirveesti sillon pienenä.Nyt se samainen lapsi on pitkä mies jo ja täyttää seuraavaksi 17 :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.12.2004 klo 06:12 Lumina kirjoitti:
Muut vain eivät tunnu arvostavan. Aina on keskustelua äitien välillä "töissä vai kotona" ja kumpikin osapuoli parjaa toistaan. Miksei anneta ihmisten tehdä omia valintoja ja ratkaisuja omista lähtökohdista. Mehän ei tiedetä toistemme taustoja ja syitä valintoihin. Minä arvostan niitäkin äitejä, jotka käyvät töissä ja jaksavat hoitaa kodin ja lapset.
Hyvää joulua Clivia ja Aada!!!
Juuri näin! Itse olen ollut töissä vieraalla, omistamassamme yrityksessä sekä ollut kotona hoitamassa lapsiamme. Nyt olen kotona töissä mutta kun sanon että olen kotona töissä (perhehoitaja) niin siltikin kysytään et et oli siis oikeassa työssä :kieh: Itse arvostan kovasti työtäni sijaislasten parissa ja en heitä mielelläni hoitoon laittaisi että voisin käydä "oikeassa työssä"van haluan tarjota heille pysyvyyttä ja tasapainoista alkutaivalta. Tämä sopii meille oikein hyvin ja ehdin vielä elämäni aikana sinne oikeaan työhön =)
 

Yhteistyössä