Kuinka moni vihaa elämäänsä?

[Keep calm and carry on]

Jokaisella on huonoja päiviä, mutta kuinka moni kokee suoraa vihaa omaa elämäänsä kohtaan? Onko se hetkittäistä vai jatkuvaa? Miten selviätte?

Mä vihaan elämääni tällä hetkellä. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Jatkuva väsymys, kipu ja etätietoisuus tulevaisuudesta ovat vieneet toimintakyvyn ja nauttimisen ilon.

 

[La Dee]

En vihaa, vaikka se usein aika paskaa onkin.

 

[vv]

Inhoan elämääni. Inhoan sitä etten jaksa muuttaa sitä mitenkään.

 

[päätön]

no ei nyt sentään kokoaikaa eikä jokapäivä. mutta välillä kyllä.

 

["Uskis"]

Ajoittain. Törmään ehkä eniten omiin virheisiini elämässä. Se lohduttaa että Jumala ei vaadi multa kymppisuoritusta, mutta silti toivoisin välillä että räpeltämiseni vähenisi...

 

[..]

Vihaan tätä päivää. Ollu tosi p* päivä. Eikä edes mitään erityistä, mutta en ole edes ulos jaksanu lapsen kanssa. Ja ilta menee yksin ilman miestä.
Yleisesti ottaen olen tyytyväinen, näitä huonoja hetkiäkin tosin on.

 

["minä"]

Saanko kysyä miksi vihaatte elämäänne? Tuntuu ihan kauhealta ajatella että joku vihaa omaa elämäänsä.

 

[Horuksen silmä]

Olen vihannut elämääni. Mutta onneksi se vaihe on takana.
Jokainen päivä oli taistelemista selviytymisen kanssa. Kun voimat on loppu, ne kerta kaikkiaan on loppu. Eipä silloin paljoa usko tulevaisuuteen.

 

["vieras"]

Vihaan ja olen vihannut melkein aina. Ja sitä vaan menee eteenpäin, ei kai muu auta. Vihaan eläämääni ja itseäni. Muutkin ihmiset on ihan paskoja.

 

[Laarum]

Vihasin kun sairastuin. Nyt olen käsitellyt sairastumisen ja sen tuomat "rajoitteet", ja olen sinut asian ja elämän kanssa.

 

[Keep calm and carry on]

[QUOTE="minä";24941438]Saanko kysyä miksi vihaatte elämäänne? Tuntuu ihan kauhealta ajatella että joku vihaa omaa elämäänsä.[/QUOTE]

Mä vihaan sitä, etten hallitse sitä itse yhtään. Että olen niin kipeä ja väsynyt, etten jaksa tehdä mitään, olla kiinnostunut mistään.

 

[Kepsis]

En ole koskaan vihannut elämääni, vaikka siihen olisi voinut olla hyviä syitä paljonkin jos tarkastelee kaikin puolin koko tähän asti elettyä elämää. Minä kohdistan yksittäisiin asioihin negatiiviset tunteet, se mistä huono olo kumpuaa, aina elämässä jotain positiivista on jos oma asenne sallii sen näkemisen. Toki hetkittäisiä "eniten vituttaa kaikki" tilanteita on ollut mutta ne ei kestä kauaa koska olisi epäloogista takertua pelkkiin huonoihin asioihin kokoaika, se nimenomaan pilaa elämän pahemmin kuin yksittäiset paskat asiat mitä aina löytyy. Minulla ei ole ollut koskaan vakavaa pitkää sairautta joten sekin varmasti vaikuttaa asenteeseen. Pienistä asioista elämän ilot.

 

[Lunatic]

no ei nyt sentään kokoaikaa eikä jokapäivä. mutta välillä kyllä.

Peesi.

 

[Mep]

Inhoan työpaikkaani yli kaiken. Yritin äippäloman aikana saada uutta, mutta noup....
Töissä ollaan kuitenkin iso osa arkielämästä, joten sen kun saisi kohdilleen, olisin onnellinen!

 

["huoh"]

Minä kanssa vihaan tilannetta, jossa olen, ja asioita, jotka siihen ovat vaikuttaneet.
En jaksaisi mitään, kun kaikki tuntuu hyödyttömältä.
Toisaalta tiedän, ettei näin ole, mutten vaan jaksa, vaan koitan selviytyä päivästl toiseen.

 

["Veera"]

En vihaa. Ihana olla elossa ja perhe, suku ja ystävät on mulle tärkeintä, mitä voi olla

 

[Keep calm and carry on]

Mä luotan siihen, että tämä viha-vaihekin menee ohi. Luotan siihen, että kun taas jaksan jotain, osaan antaa sille arvoa.

Mä sanoisin teille kaikille terveille elämäänsä vihaaville, että muuttakaa asioita niin kauan kuin teillä on siihen mahdollisuus. Viha ja katkeruus romuttavat elämää tehokkaasti.

 

[Data]

En ole koskaan vihannut elämääni.

 

[BootyPeppi]

Kipu on ihmisen pahin vihollinen. Minäkin tiedän sen. Silloin kun kipu oli pahin niin en kyennyt astumaan edes ulos ovesta. Monta kuukautta oli niin ja silloin elämänlanka oli kyllä aika mutkalla mutten siltikään osaa vihata elämääni vaikka se ei aina hyvin menekkään.

 

["Hiu"]

Kyllä. Vihaan elämääni. Päivittäin taistelen sen ajatuksen kanssa, että miten saisin muutettua tilannetta toiseksi. En saa koskaan ajatusta sen pidemmälle, pyörin vaan tässä samassa ongelmavyyhdissä.

Miksi vihaan elämääni? Koen, että en voi elää sellaista elämää kuin haluaisin. Saadakseni mieleisemmän tilanteen, joutuisin eroamaan miehestäni. En kuitenkaan haluaisi erota, koska en jaksa/pysty. Eroaminen käytännössä vaatisi rahaa ja voimia joita minulla ei ole. En myöskään haluaisi laittaa lapsia kulkemaan kahden kodin väliä.

 

[vier]

Olen vihannut elämääni usein ja paljon. Tosin itse olen kokenut pikemminkin vihaavani itseäni ja omaa kyvyttömyyttäni muuttua tai muuttaa elämääni.

Minulla on muutamia psykiatrisia diagnooseja ja krooninen fyysinen sairaus. Fyysinen sairaus ei lyhennä elinikääni mutta rajoittaa tomintakykyäni, ja siihen sopeutuminen oli vaikeaa ja hidasta.

Tällä hetkellä olen muutosprosessissa pitemmällä kuin olen ollut pitkiin vuosiin, enkä tunne enää niin paljon vihaa. Täysin irti en siitä ole kuitenkaan päässyt, ja minua painavat myös muut negatiiviset tunteet kuten häpeä, pelko ja alemmuudentunne.

 

[idunnor]

En elämääni, mut sairauksia jotka vaikuttavat elämääni.

 

["vieras"]

Mä luotan siihen, että tämä viha-vaihekin menee ohi. Luotan siihen, että kun taas jaksan jotain, osaan antaa sille arvoa.

Mä sanoisin teille kaikille terveille elämäänsä vihaaville, että muuttakaa asioita niin kauan kuin teillä on siihen mahdollisuus. Viha ja katkeruus romuttavat elämää tehokkaasti.

Saanko kysyä että mikä sulla on? Itse syvissä vesissä uinut ja eipä se koskaan näköjään helpota. Jäin juuri burnoutin vuoksi pitkälle sairaslomalle, mutta jaksoin siitäkin lääkärille sanoa että kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran, myös tätä

 

[Viehko Bertta]

Vihasin elämääni, kun olin masentunut. Vihasin olotilaani, saamattomuuttani, yksinäisyyttäni. Jokaisena päivänä halusin olla kuollut. Myös kuolemankaipuutani vihasin.

Jäin kuitenkin eloon. Minut pakotettiin ottamaan apua vastaan, kaikki hyvä elämässäni olisi muuten ollut vaakalaudalla. Olen käynyt pitkän tien. Enää en vihaa elämääni. Olen jopa onnellinen. Nyt olen "terve"

 

[vierailija]

Vihaan nykyään. En aina. Eronnut. Lasten isän kanssa välit hyvät. Kaksi yli kallista asuntoa. Huonopalkkainen työ. Lapsille haluaa kaiken. Ei toivoakaan paremmasta. Pelastin lapset huonosta perheestä. Se otti koville. Mutta parempaa elämää? Ehei. Enemmän taistelua pärjäämisestä. Niin vihaan kyllä elämääni. En lapsiani. He ovat ainoa valo. Mutta ulkoistettuna kaikesta, vihaan elämääni