kuinka moni teistä tykkää omasta kropasta kun olette alasti, vai häpeättekö!

Itse häpeän itseäni alasti ja inhoan julkisia paikkoija esim. uimahallit vaikka tuskin siellä kukaan katsoo
Ja joskus kun on kunnon itse inho päivä hyvä että kehtaan mieheni esessä olla alasti.. Mies joskus "valittaa" kun en ikinä ole pukeutunut seksikkäästi..
Meillä on yhteinen vauva ja synnytyksen jälkeen olen taas alkanut enemmän miettiä kroppaani...huoh
160/67 ja vauva 4,5kk

 

En erityisemmin tykkäää kropastani, mutta en toisaalta sitä häpeäkään.
Tavallinen keski-ikäisen itsestään koskaan huolehtimattoman naisen kroppa.

 

Olen sinut itseni kanssa ja kaikkien näiden läskien kanssa. En jaksa enää hävetä eikä minun tarvitse. Tämä on minun ongelma, ei muiden ongelma.

 

Kyllä mä siinä viihdyn kaikkine vikoineni, eikä tuota mitään ongelmaa hillua alasti nähtävillä. Ihan tavallinen kroppa.

 

En tykkää, mutta en varsinaisesti häpeä minäkään
Tällane punajuovainen pullataikinahan mä olen, mutta eipä tuo haittaa....

 

En tykkää kropastani nyt. Uimahallissa en varmaan häpeäis, siellä on niin monenlaista kroppaa enkä itsekään toisia kyylää. Mutta miehen edessä en halua olla alasti : / Synnytyksestä on jo 11 kk, mutta kroppa on edelleen kamalassa kunnossa, eikä ihme, kun en ole jaksanut pudottaa painoa. Ahdistaa oma ulkonäkö tosiaan, mutta turha sitä on kitistä, kun ei saa aikaiseksi tehdä mitään

 

En häpeä ollenkaan. Olen jopa ihan tyytyväinen. Olen normaalipainoinen ja sopusuhtainen. En nyt tietenkään yli kolmikymppisenä kahdenlapsen äitinä mikään kakskymppiseen verratava timmi ja kimmoisa, mutta näinhän se elämä menee..

 

En tykkää yhtään, en ole tyytyväinen mihinkään kohtaan kropastani. Enkä näyttäydy alasti missään muualla kuin kotona.
Lapsia kaksi, olen ollut reilusti ylipainoinenkin joskus ja ne on jättäneet jäljet kroppaan.
Mies jaksaa kuitenkin aina kehua ja selkeästi rakastaa minua tälläisenä kuin olen.

Tälle vartalolle ei vaan muokkausta enää pienempään suuntaan saa muutakuin kirurgin veitsen alla. Ylimääräistä nahkaa, liian isot tissit ja raskausarvet.

 

Häpeän kyllä. En käy uimassa, enkä mielelläni näyttäydy kotonakaan alasti. Toki menen suihkuun vaikka mies olisi kylppärissä ja voin harrastaa seksiä valoisassa, mutta silloinkin ahdistaa vähän. Todella raivostuttavaa, mutta totta.

 

En mä tästä torsosta tykkää mutten sitä häpeä

 

Joo vaikka oon laihtunut BMI 25--> BMI 19. Kai se vaan on iskostunut mieleen että oon vastenmielinen. Aiemmin ajattelin että oon vastenmielinen, koska olen läski, nyt oon vastenmielinen koska oon...vastenmielinen.

 

Itseasiassa tykkään, tykänny jo vuosia vaikkakaan en aina. Olen ollu alipainoinen lapsesta asti ja sitä olen hävenny nuorempana ja siitä on mollattu, mutta viimevuosina olen mielestäni ollu ihan sopusuhtaisen näköinen jo vaikka luut hieman paistavatkin kyljistä. Ja oikeastaan luin tämän kysymyksen ja päätin vastata erityisesti siksi, että nyt entistä enemmän tykkään, kun olen raskaana ja lihonut muutaman kilon. Olen saanut melkein tissit Tuntuu kivalta kun tietää, että tulee lihomaan! Mutta saa nähdä jos lihon paljonkin, niin miltä se sitten tuntuu, kun olen tottunut kutenkin kohta 30v olemaan ruipelo.

 

En häpeä enää. Joskus aiemmin ehkä

Ei oo koskaan ollu mitään superhyvää kroppaa ja nyt raskaana ollessa vatsa vaan kasvaa ja kasvaa. Mutta tää nyt vaan on mun kroppa. Sopeutukoon muut siihen, jos jossain uimahallissa tai saunassa haittaa.

 

En häpeile kroppaani yhtään alasti, vaikka en olekkaan täydellinen.

 

Kyllä mulle tulee välillä paha mieli ja häpeän vartaloani. Se kun on niin hirveä, ettei siihen halua kukaan edes koskea.. :ashamed:

 

No, se on mun kroppani.

En pidä itseäni mitenkään erityisen kauniina saati hyvärunkoisena, mutta en häpeäkään.
Ehkä musta on vain tullut tarpeeksi 'vanha' ollakseni piittaamatta muitten mahdollisista mielipiteistä?

 

Muuten ok vaikka ylipainoa onkin, mutta nuo riipparit hävettää vieraitten seurassa. Kotiväki kait tottunut niihin.

 

Nautin kehostani. Eihän minulla muuta olekkaan.

 

Häpeän. Meni kauan ennenkuin uudessa suhteessani mies edes näki mua kokonaan alasti. Enkä vieläkään mielellään ole täysin alasti, vaan on jotain mikä verhoaa ylävartaloni. Raskaus ja imetys vaan pilasi kroppani, ei mahda minkään. Hoikka olen, mutta vatsassa roikkuu arpista nahkaa ja tissit on tyhjät pussukat.

Onneksi mies kannustaa ja väittää tykkäävänsä musta tällaisena. Joskus melkein uskon.

 

Tykkään.

 

En tykkää. Mutten kyllä osaa hävetäkkään

 

kyllä pidän omasta vartalostani ja näytän ihan hyvältä alasti. Raskaus ei muuttanut omaa kroppaa juurikaan, tosin kun imetys loppuu niin rinnat voi jäädä melko lärpyköiksi, mutta ei sekään niin vakavaa ole. Nyt nautin näistä aikaisempaa isommista rinnoista sen aikaa kun tätä kestää

 

Olen todellakin sinut itseni kanssa, vaikka vartaloni on aika kaukana täydellisestä... En häpeä missään tilanteessa.

 

Häpeän, vatsa on roikkuva nahkasäkki ja tissit samaa..
Vaatteet pääl ihan jees mut ilman heiii, mieluusti en suihkuun mieheni kansaa mene
Jonkun pitää peittää yläruumis ja valot pois seksin aikana..

 

mä olen "vapautunut ulkonäköpaineista" eli lihava.
Ei se mua muuten haittaa, mutta uimahalli ja rantsu on kyllä vastenmielisiä paikkoja.
Selluliitttia on aivan sairaasti (ollut lapsesta asti), iho on kuiva sen takia usein näppyinen ja lisäksi olen aivan törkeän karvainen.
En voi poistaa karvoja vahaamalla, karvat kasvaa sisään ja sitä ei kestä erkkikään. Sheivaamalla on sellainen sänki että ukkokulta olisi veresnahalla...

Varmistinkin jo ennen vihkimistä, että mieheni erektio kestää säärikarvat - ja naturell-majavan.