Toggle sidebar

Kuinka moni on tiennyt kaiken tulevaisuuden käytöksestään alle parikymppisenä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vieras

Vieras
Minä ainakin luulin tietäväni, väitin että silloinen mieheni on elämäni rakkaus, enkä halua koskaan ketään muuta, miestäni en ikinä löisi ja jos mies löisi, niin heti lähtisin, ystävän miestä en koskaan veisi, en pettäisi miestäni, enkä antaisi yhdenkään miehen romuttaa itsetuntoani.

Nooh...kaikki on tullut tehtyä, vaikka moraalit olivat niin korkealla ja elämän perussäännöt selvillä. Oikein nautiskelin kun pääsin sanomaan vanhemmille ihmisille, että jos te olette pettäneet tai muuten epäonnisteuneet päätöksissänne niin älkää luulko että kaikki ovat samanlaisia tai kulkevat himojensa perässä.

En siis tiennyt maailmasta mitään, mutta nautin kun sain heitellä vanhemmille neuvoja elämästä josta en tiennyt mitään. Kuulostaako tutulta???
 
Luulin 15 vuotiaana tietäväni paljonkin elämästä ja tuntevani itseni läpikotaisin. Kuvittelin myös itse tekeväni tulevaisuuteni. Ne kuvitelmat on jo haihtuneet. Nyt mennään vaan lokkina ulapalla, mitä sitä turhaan räpistelemään vastaan kaikkea, mitä elämällä varalleni on. Katsellaan. Monesta periaatteesta olen jo luopunut ja monta on tullut lisää, sellaisiakin, joita en olisi ikinä kohdalleni kuvitellut.
 
En tiennyt enkä kuvitellutkaan tietäväni. En tule koskaan tietämään kuinka toimisin jossain tietyssä tilanteessa, ei sitä tiedä mitä elämä heittää eteen. En voi esimerkiksi sanoa mitä tekisin jos mulla todettaisiin HIV.
 
Onkohan kaikki unohtaneet sen, et ollaan kaikki oltu samanlaisia nuorina, vai siitäkö se johtuukin, et ollaan pettyneitä siihen, ettei elämä olekkaan mennyt niin kuin silloin suunniteltiin, ja siksi pitää päätä aukoa jollekkin..

tiedä sit kummasta on kyse, mut kyllästyttävää se on ainakin :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Onkohan kaikki unohtaneet sen, et ollaan kaikki oltu samanlaisia nuorina, vai siitäkö se johtuukin, et ollaan pettyneitä siihen, ettei elämä olekkaan mennyt niin kuin silloin suunniteltiin, ja siksi pitää päätä aukoa jollekkin..

tiedä sit kummasta on kyse, mut kyllästyttävää se on ainakin :headwall:
Click to expand...

Ei varmasti olla oltu samanlaisia. Niin kuin ei olla samanlaisia nytkään.
 
Kukaan ei ole voinut tietää kaikkea, mutta viitteitä omista arvoista ja niiden tulkinnoista on kyllä ollut olemassa. rajoja on kokeiltu niin omia kuin aikuistenkin, erilaisella menestyksellä....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Onkohan kaikki unohtaneet sen, et ollaan kaikki oltu samanlaisia nuorina, vai siitäkö se johtuukin, et ollaan pettyneitä siihen, ettei elämä olekkaan mennyt niin kuin silloin suunniteltiin, ja siksi pitää päätä aukoa jollekkin..

tiedä sit kummasta on kyse, mut kyllästyttävää se on ainakin :headwall:
Click to expand...

Ei varmasti olla oltu samanlaisia. Niin kuin ei olla samanlaisia nytkään.
Click to expand...

kyllä mä veikkaan, et suurimmalla osalla on ollut alle 20v suunnitelmat tai haaveet siitä minkälainen heidän elämästään tulee ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Onkohan kaikki unohtaneet sen, et ollaan kaikki oltu samanlaisia nuorina, vai siitäkö se johtuukin, et ollaan pettyneitä siihen, ettei elämä olekkaan mennyt niin kuin silloin suunniteltiin, ja siksi pitää päätä aukoa jollekkin..

tiedä sit kummasta on kyse, mut kyllästyttävää se on ainakin :headwall:
Click to expand...

kuinka niin samanlaisia? vai olitko sinä 18,5vuotiaana naimisissa,sinulla oli yksi lapsi ja toinen tulossa? =)
 
No mä en oo varmaan koskaan ollut sellainen ihminen, joka lyö lukkoon asioita tulevaisuudesta. Ehdoton ja varma mielipiteissäni toki olin nuorena. Mutta jotenkin mä oon aina suhtautunut elämään niin, että se otetaan mitä vastaan tulee... Eikä tehdä mitään tiukkoja suunnitelmia etukäteen. Että siinä mielessä en ymmärrä tota tytsin vauhkoomista... :whistle:
 
en todellakaan. Vielä 18vuotiaana olin hiljainen hiiri joka kuvitteli voivansa muuttaa nunnaluostariin kun ketään miestä ei tuntunut kiinnostavan. Sitten tuli villi vuosi 19v josta oli luostarit kaukana. Nyt 24v ja onnellisesti kihloissa ja pienen pojan äiti :D ei olisi tullut mieleenkään silloin 18v että näin pian jo äidiksi pääsen <3
 
Luulin tietäväni paljonkin, mutta siperia =elämä opettanut aika hyvin.Nyt ajatus on se, että katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.Kyllä on mustavalkoisiin mielikuviin tullut elämän myötä kovasti kirjavia värejä.
 
No 18-vuotiaana olin menevä sinkku, jolla urasuunnitelmat edessä ja työt pk-seudulla ja elämä pelkkää juhlaa. Vuotta myöhemmin olin raskaana, muutin miehen luokse itärajalle jne.. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Onkohan kaikki unohtaneet sen, et ollaan kaikki oltu samanlaisia nuorina, vai siitäkö se johtuukin, et ollaan pettyneitä siihen, ettei elämä olekkaan mennyt niin kuin silloin suunniteltiin, ja siksi pitää päätä aukoa jollekkin..

tiedä sit kummasta on kyse, mut kyllästyttävää se on ainakin :headwall:
Click to expand...

Ei varmasti olla oltu samanlaisia. Niin kuin ei olla samanlaisia nytkään.
Click to expand...

kyllä mä veikkaan, et suurimmalla osalla on ollut alle 20v suunnitelmat tai haaveet siitä minkälainen heidän elämästään tulee ;)
Click to expand...

Jep, jo teini-iästä asti ollut haaveena suuri perhe. Mutta ehdoton tulevaisuuden suhteen en ole ollut koskaan, se on aika lyhytnäköistä jos ei ole mitään varaa odottamattomille tapahtumille.

Mulla oli ainakin haaveena päästä heti lukion jälkeen ulkomaille ja olin jo hakenut au-pairiksi. No sitten elämä menikin perseelleen, kun todettiin syöpä ekan kerran. Siinä vaiheessa ei ollut mielessä ulkomaille lähtö vaan olen ajatellut, että sinne ehtii vielä.
 
en tiennyt enkä vielä tiennyt yhden lapsen äitinäkään. elämä opettaa ja muokkaa myös ajatusmaailmaa ja periaatteita tarpeen mukaan.
Ja vaikka minulla on tietyt elämänarvot nyt ja luulen pääperiaatteissaan pysyvän, niin silti en voi olla nytkään varma kaikesta mitä tulevaisuudessa teen
 
mie nuorena päätin että en ikinä hanki lapsia, enkä ikinä muuta 2-kerroksiseen omakotitaloon leikkimään perheen-äitiä. ja urasuunnitelmanikin oli ihan muuta. ja voi pojat kun olin tietävinäni kaiken kaikesta ja vanhemmat ei tienneet mitään ja enhän minä edes heitä tarvinnu elämääni, mokomat....

nooooooh :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ellukka1:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Onkohan kaikki unohtaneet sen, et ollaan kaikki oltu samanlaisia nuorina, vai siitäkö se johtuukin, et ollaan pettyneitä siihen, ettei elämä olekkaan mennyt niin kuin silloin suunniteltiin, ja siksi pitää päätä aukoa jollekkin..

tiedä sit kummasta on kyse, mut kyllästyttävää se on ainakin :headwall:
Click to expand...

kuinka niin samanlaisia? vai olitko sinä 18,5vuotiaana naimisissa,sinulla oli yksi lapsi ja toinen tulossa? =)
Click to expand...

en tarkoittanut sitä, vaan sitä, et aika harva meistä (tai sit se olin vain minä yksin ja olen outo) ajatteli 18v et kun alan seurustelemaan, niin sit 3kk jälkeen petän ekan kerran, sit ukko alkaa hakkaamaan ja sit kun meillä on oma talo ja kamalat lainat niin jompikumpi sairastuu ja menee talo alta ja sit erotaan ja sit tapellaan lapsista ja sit exsä hakkaa mut jne jne
vaan suurin osa kuitenkin ajatteli, et kun löydän sen oikean, niin vietämme mies, minä kaksi lasta ja koira onnellisen elämän siellä omakotitalossa ja kuistilla sitten 95v muistellaan niitä ensi treffejä..

Miksi nuorella ei saisi olla haaveita ja periaatteita, miksi pitää olla negatiivinen ja kyyninen, kyllä se elämä sitten näyttää ne huonotkin puolet, jos näyttää, etukäteen niiden kauhukuvien maalailu ei hyödytä ketään, murheet ehtii surra sitten kun niiden aika on.

toki tietynlainen realismi pitää kuitenkin elämässä olla, mut aina ei tarvitse pahinta odottaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa