Kuinka moni on pelännyt pienenä yöllä yksin omassa huoneessa?

[Yksi vain....]

Mä pelkäsin aina pienenä yöllä yksin omassa huoneessa. Ja päivisinkin, jos olin yksin.

Sama jatkui, kun muutin omaan asuntoon. Silloin pelkäsin vain yöllä.

Pelot olivat oikeastaan sitä, että pelkäsin, että joku hullu murtautuu sisälle asuntoon ja tappaa.

Mietityttää, onko muita, joita on pelottanut omassa kodissa pienenä?

 

[vieras]

ei ollu omaa huonetta.

 

[Kowalski]

Mä en pelännyt omassa huoneessa pienenä, enkä ole pelännyt omassa kodissakaan.

 

[2]

ei ollu omaa huonetta.

samoin. mutta pelkäsin jos olin yksin ja pelkään edelleen jos oon yksin kotona - siis vaan yöllä!

 

[.]

Mä pelkäsin aina pienenä yöllä yksin omassa huoneessa. Ja päivisinkin, jos olin yksin.

Sama jatkui, kun muutin omaan asuntoon. Silloin pelkäsin vain yöllä.

Pelot olivat oikeastaan sitä, että pelkäsin, että joku hullu murtautuu sisälle asuntoon ja tappaa.

Mietityttää, onko muita, joita on pelottanut omassa kodissa pienenä?

Mä olen ollut samanlainen ja nukkunutkin äitin vieressä 9-vuotiaaksi (äiti yh) Omassa kodissa kuitenkin en pelkää,paitsi joskus illalla yksin.

 

[Ford Prefect]

:wave:

Mä pelkään kanssa yöllä tota että joku tulee sisälle ja tappaa kaikki tai yrittää :x :ashamed:

 

[kylläkyllä]

Juu,minulla on monesti toimintasuunnitelmat valmiina.Esim.illalla nukkumaan mennessä kelailen,että jos joku hullu tulee sisälle ja siihen herään,niin äkkiä nappaan tuon puhelimen tuosta ja painun soittaan sängyn alle hätänumeroon.Sitten jätän puhelimen sinne ja koitan hipsiä lasten luo... Pienenä tosin ne oli mörköjä,jotka tuli ikkunan läpi tai sängyn alta. Mutta siis PELKÄÄN pimeää. Onneksi lapset ei ole samanlaisia.

 

[Candy Cane]

Mä en pelännyt pienenä kun asuttiin kerrostalossa, mutta isommassa talossa en uskaltanut olla yksin yläkerrassa, pimeällä siis. Lähinnä pelkäsin jotain kummituksia ja niitä pelkään vieläkin. Joo, tosi järkevää...

 

[Rukoilijasirkka]

Ohoo, kyllä pelkäsin, jonka takia hiippailin aina äitin ja isän viereen yöllä.

En usko, että kukaan on voinut pelätä niin paljon. Pelkäsin paljon noin 23 vuotiaaksi asti.

 

[hyytikyppynen]

Joskus joo... Keskellä mettää ku asuttiin niin talvisin ko oli jopa -40 pakkasta ja pilkkopimeää ulkona, paukahteli ja natisi katolla, kyllä pelotti yöllä omassa sängyssä... Mutta sitte ko hoksasin ehkä tokaluokkalaisena että voinki nousta sängystä yöllä ilman lupaa sitte ei ennää pelottanu, pistin yövalon päälle ja tuijottelin pitkiä aikoja tähtitaivasta ikkunasta jne... Sitte aloin hiiviskelemään ympäri taloa ko muut nukku :xmas: Tais muita pelottaa että mikä aave sielä laahustaa ja availee kaappeja ym Ja ko portaat meillä aina narissu, siitä ko käveleskeli niin varmasti on muu perhe hytissy sängyissään. Teininä en ennää pelänny ku kyliltä tuli yömyöhään viikonloppuina niin sitä joutu pimeässä kulkemaan jopa 10km ypöyksin.

Nykyään saatan yöllä saaha itteni pelkäämään ko kattelen varjoja ja kuvittelen kaikkea ko en unta saa. :ashamed:

 

[armaselain]

Kyllä pelkäsin pienenä yöllä ja päivälläkin jos jouduin yksin olemaan.
Pelot on aika samoja kun siullakin. Oon tätä miettiny aina välillä että miks ihmeessä pelkään sellasta, kun en edes kovin pelottavia ohjelmiakaan saanu pienenä kattoa.

 

[joku]

pelko on kyllä kauheeta. mulla monia

 

[armaselain]

Ohoo, kyllä pelkäsin, jonka takia hiippailin aina äitin ja isän viereen yöllä.

En usko, että kukaan on voinut pelätä niin paljon. Pelkäsin paljon noin 23 vuotiaaksi asti.

Mitä tuolloin sitten tapahtu että pelot hälveni?