kyllä on monesti tullut mieleen kun mies huutaa keskellä yötä raivopäisenä ja kiroaa sekä minut että lapset ihan alimpaan helvettiin. Mies käyttäytyy kuin olisi lapsi itsekin, ei millään suostu ymmärtämään, että hänen käytöksensä vaikuttaa minunkin olemiseen ja elämiseen. Hänelle seksi on maailman tärkein asia ja ilman sitä hän ei tule toimeen ja alkaa raivota. Minä taas en pysty noin vaan unohtamaan kaikkia hirveyksiä, mitä hän on minulle sanonut. Tiedän, että joskus rakastin miestäni todella paljon, mutta nyt viime aikoina olen tullut siihen tulokseen, että en häntä enää rakasta, olen vain tottunut olemaan hänen kanssaan. Hän uhkailee joka riidan tullen avioerolla ja sen jälkeen itsemurhalla, olen todella väsynyt, mutten uskalla hakea avioeroa, en tiedä miten selviäisin taloudellisesti, meillä kun on asuntolainaa noin miljoona mummonmarkkaa. nyt olen miehen tulojen ansiosta tottunut korkeaan elintasoon, sitten olisimme lasten kanssa kelan luukulla hakemassa toimeentulotukea, eikä mistään nykyisestä olisi tietoakaan. Tiedän, että tämä on raukkamaista, mutta en vielä ole rohjennut tehdä ratkaisevaa liikettä.Todellakin olisi helpompi ratkaisu jos hän kuolisi, ei tarvitsisi aina pelätä mitä seuraavaksi saa kuulla ja kokea........
Kamalaa olisi elämä ilman ihanaa miestäni 
\|O
