Mä olen tehnyt seuraavanlaisen ratkaisun: En hae tukea, vaikka olisin siihen oikeutettu. Olen opiskeleva yh, ja en nosta lainaa. Kuvio on sellainen, että opintolaina on ensisijainen etuus: jos en nosta sitä, en saa sitä loppuosaakaan toimeentulotukena, osaa, joka jäisi lainankin jälkeen vielä alijäämäiseksi. Fine.
Syy on se, että mitään muuta ihmisryhmää ei pakoteta kustantamaan elämäänsä lainarahalla paitsi opiskelijoita. Kaiken huippuna on se, että mulla on opiskelijakavereita, joilla ei ole luottotietoja: ne ei saa valtion takaamaa opintolainaa. Joten ne saa koko summan saman tien, lainaosuuden verran plus lopun alijäämän, suoraan sossusta. Ilmaisena rahana. Minä taas joituisin maksamaan koko opiskeluaikaiset opintolainani takaisin. On helvetin väärin, että meitä hyvin raha-asiansa hoitaneita rangaistaan tällä tavalla. Haarmittaa todella, että en tajunnut kusta luottotietojani aloittaessani 5-vuotiset yliopisto-opinnot: koko opintojeni ajan olisin elänyt huomattavasti leveämmin ilmaisella sossun rahalla, ja sitten valmistuttuani 5 vuoden kuluttua luottotietoni olisivat korjaantuneet samaan aikaan kuin valmistun.
Yksi asia on myös se, että jos vaan makaisin kotona, vetäisin kaljaa ja röökiä ja hakisin nimellisesti ehkä töitä silloin tällöin, saisin sossusta täyden ylöspidon. Reilua?