Kuinka kauan uhmaikä kestää? Ja miten itse jaksaa sitä?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Lapsen uhmaikä on kestänyt jo melkein pari vuotta, ja itse alan olla ihan loppu siihen, että lapsi jatkuvasti kiukuttelee, itkee, huutaa, läpsii, heittää tavaroita, kieltäytyy asioista... Se ettei mikään päivä suju normaalisti ilman kauheaa vääntöä. Ja lopulta alan itse huutaa että saan asiat perille. Lapsi on kohta 4-vuotias. Onko mitään keinoa, miten uhmaiän saisi menemään ohi vähän nopeammin? Ja mitä keinoja olette itse käyttäneet, että olette itse jaksaneet ja toisaalta saaneet tilanteet menemään ohi?

Meillä on nyt tilanne, että jätän asioita (matkoja, huvipuistokäyntejä, kyläilyjä) väliin kun en vaan jaksa sitä, että joka paikassa alkaa aina kauhea uhma, kiukku, huuto ja asioista vääntäminen. Kotona ne sentään jaksaa vähän paremmin, mutta kodin ulkopuolella ja muiden ihmisten keskellä se on ihan sietämätöntä. Tuntuu, että lapsi vastaa joka asiaan huutamalla tai jollain "äiti on tyhmä kakka" jutulla ja hermostuu pienimmästäkin asiasta. Tämä on tosi raskasta, olen täysin kyllästynyt.
 
vierailija
Tuo kuulostaa enemmän kurin puutteelta kuin uhmaiältä.

Tiukat säännöt vaan johdonmukaisesti käyttöön ja tuntuvat sanktiot jos niitä rikotaan. Kenenkään ei tarvitse sietää yhtään kertaa sitä jos häntä sanotaan kakaksi. Ja perheessä se on vanhempi joka määrää ei lapsi. Lapsi viime kädessä joko tottelee tai itkee ja tottelee.
 
vierailija
Virhe on tehty aikaisemmin. Tuo todellakin kuulostaa kurin puuteelta ja ettei asioita ole käsitelty lapsen kanssa puhumalla. Kotiin ei pidä linnotautua vaan ne uhmakohtaukset on hyvä ottaa eri paikoissa vastaan, näin lapsi oppii ettei sen sana ole laki eikä se saa kiukalla tahtoaan läpi.
Mun lapsi jos sanoo kakkapääksi niin tulee rankkua. Ei mennyt kauan, kun oppi heti pyytämään möläytystään anteeksi.
Meillä myös selitetään miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Eli jos ei suostu kylpyyn niin kerrotaan kuinka ikävää on olla haisevana ja sillä tavalla muut saattavat alkaa kiusaamaan. Jos hampaite ei pese niin kerrotaan mitä hammaslääkäri tekee reikäisille hampaille jne.
Nopeasti noi oppii ja vaikka välillä huutaa niin kyllä asiat nopeasti aina sovitaan ja elämä jatkuu.
Lapsi oppi nopeasti ettei saa tahtoaan läpi huonolla käytöksellä, päinvastoin sillon menetää asioita.
 
vierailija
Virhe on tehty aikaisemmin. Tuo todellakin kuulostaa kurin puuteelta ja ettei asioita ole käsitelty lapsen kanssa puhumalla. Kotiin ei pidä linnotautua vaan ne uhmakohtaukset on hyvä ottaa eri paikoissa vastaan, näin lapsi oppii ettei sen sana ole laki eikä se saa kiukalla tahtoaan läpi.
Mun lapsi jos sanoo kakkapääksi niin tulee rankkua. Ei mennyt kauan, kun oppi heti pyytämään möläytystään anteeksi.
Meillä myös selitetään miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. Eli jos ei suostu kylpyyn niin kerrotaan kuinka ikävää on olla haisevana ja sillä tavalla muut saattavat alkaa kiusaamaan. Jos hampaite ei pese niin kerrotaan mitä hammaslääkäri tekee reikäisille hampaille jne.
Nopeasti noi oppii ja vaikka välillä huutaa niin kyllä asiat nopeasti aina sovitaan ja elämä jatkuu.
Lapsi oppi nopeasti ettei saa tahtoaan läpi huonolla käytöksellä, päinvastoin sillon menetää asioita.
 
vierailija
Hei, älä välitä näistä joiden mielestä lapsesi käytös muuttuisi jos vaan sanoisit sille että kuule nyt loppu. Eivät he tiedä, millaista sinun lapsesi kanssa eläminen on, tietävät vaan sen oman arkensa.
Uhma loppuu jossain vaiheessa, tai ainakin se muuttaa muotoaan kun lapsen hermosto kehittyy. On ihan vaan järkevää mennä siitä mistä aita on matalin, jos vaihtoehtona on äidin jatkuva pettymys lapseen ja hermojen kiristyminen. Se, että asiat sujuvat, on tärkeämpää kuin se, että tehdään kaikki kuten tehtäisiin helpon lapsen kanssa.
Minulla on hankala lapsi, jonka kohdalla uhma ei ollut kurin puutetta, vaan päin vastoin lapsen hermosto on normaali helpommin kuormittuva. Uhma helpotti ja yhteys lapseen löytyi, kun lapsen elämää helpotettiin, eli päiväkotipäiviä voitiin vähentää ja kaikenlaista menemistä ja tulemista vähentää myös. Mut aikansa siinäkin meni.
 
vierailija
Lapsen uhmaikä on kestänyt jo melkein pari vuotta, ja itse alan olla ihan loppu siihen, että lapsi jatkuvasti kiukuttelee, itkee, huutaa, läpsii, heittää tavaroita, kieltäytyy asioista... Se ettei mikään päivä suju normaalisti ilman kauheaa vääntöä. Ja lopulta alan itse huutaa että saan asiat perille. Lapsi on kohta 4-vuotias. Onko mitään keinoa, miten uhmaiän saisi menemään ohi vähän nopeammin? Ja mitä keinoja olette itse käyttäneet, että olette itse jaksaneet ja toisaalta saaneet tilanteet menemään ohi?

Meillä on nyt tilanne, että jätän asioita (matkoja, huvipuistokäyntejä, kyläilyjä) väliin kun en vaan jaksa sitä, että joka paikassa alkaa aina kauhea uhma, kiukku, huuto ja asioista vääntäminen. Kotona ne sentään jaksaa vähän paremmin, mutta kodin ulkopuolella ja muiden ihmisten keskellä se on ihan sietämätöntä. Tuntuu, että lapsi vastaa joka asiaan huutamalla tai jollain "äiti on tyhmä kakka" jutulla ja hermostuu pienimmästäkin asiasta. Tämä on tosi raskasta, olen täysin kyllästynyt.
Vaadin jo 2-vuotiaalta tiettyä käytöstä eri tilanteissa. Edes ulkona ei huudeta kurkun täydeltä, ruokapöydässä ei pelleillä, kun saadaan jotain, sanotaan kiitos jne. Jos tahallista kiusaamista, repimistä, tavaroiden heittelyä, tavaroiden rikkomista tapahtuu, puutun siihen HETI lujasti. Rangaistuksia meillä ei ole käytössä, paitsi sellaisia, että jos käyttäytyy huonosti ei saa vaikka kaupasta aiemmin lupaamaani pillimehua jne.

Meillä on kaksi lasta, toinen on 3 ja toinen 4. Kumpikin osaa käyttäytyä tosi hyvin, että joka paikkaan heidän kanssa voi mennä. Välillä toki kummaltakin tulee jotain tilanteita joihin joutuu puuttumaan, esim. museossa juoksemista tms. Näihin taas puututaan heti painavalla äänensävyllä kieltäen.

Kaverini 5- vuotias taas käyttäytyy todella huonosti koko ajan. Heittelee lattialle ruokaa ruokapöydässä, heittelee tavaroita, tönii lapsiamme, vie kädestä leluja, heittää ulkona hiekkaa ja kiviä äitinsä toistuvista kielloista huolimatta nurmikolle, rikkoo leluja,...lista on loputon. Lapsi on ihan normaali, mutta äitinsä ei saa häneen mitään otetta. Kieltää kyllä jonkinlaisella hennolla kiellolla, mutta kielloista ei lapselle koskaan toteudu niissä annettuja uhkauksia. Minua uskoo kyllä ihan helpostikin, mutta äitinsä on ihan hukassa tuon lapsen kanssa. Lapsen isä on kasvatuksessa yhtä epäjohdonmukainen ja ns. nössö. Edelleen he pitävät lastaan 2-vuotiaan tasolla ymmärryksessä. Äiti esim. selittää lapselle vaikka että: "kuules, on tosi tuhmaa rikkoa muiden lasten leikit". Lapsi tietää sen todella hyvin, mutta äiti ei vaan tajua miten ja mihin pitäisi puuttua kun lapsi käyttäytyy huonosti (aivan koko ajan). Eipä tee mieli pyytää heitä usein kylään.
 
vierailija
Ai niin, jatkoa edelliseen, että lapsen äiti on n. 4 vuotta selittänyt että lapsella on joku uhma kausi meneillään miksi käyttäytyy noin huonosti. Itse en ole koskaan nähnyt parempaa kautta, vaikka tapaamme kyllä n. kerran kuukaudessa. Pyrin tapaamaan heitä muualla kuin kenenkään kotona, jolloin vähemmän asioita liittyy meihin (ei ole meidän lasten leluja joita rikkoo jne).

Meillä siis kielletään aina ja heti kun lapsi käyttäytyy niin kuin ei saisi. Uhmaa ja kiukkua saa olla, esim. jos lapsi on väsynyt ja kiljuu kurkku suorana kun tullaan kaupasta kotiin, otan lapsen syliin ja lohdutan pois tuosta tilasta. Mutta sellaista emme katso yhtään, että rikotaan jotain, heitellään tavaroita, aiheutetaan tahallista vahinkoa ihmisille tai tavaroille jne. Anteeksi pitää pyytää. Normaalit asiat on tehtävä: käsien pesut, hampaiden pesut, suihkut, nukkumaan meno yms. kiltisti. Tai sellaisiin siis aletaan opetettamaan hyvin määrätietoisesti heti kun lapsi oppii kävelemään.
 
vierailija
Ja keskustelemme lastemme kanssa, emme pidä heitä vähä-älyisinä. Kun nuorimmainen oli n.2-vuotias, oli vaihe jolloin hän huusi itsensä uneen siinä vaiheessa kun ei saanut enää illalla pullomaitoa, se siis lopetettiin häneltä. Aloin sitten ennen nukkumaan menoa puhumaan hänelle, että sängyssä ei muuten sitten saa huutaa, ja siellä pitää olla hiljaa. Itsekin olin vähän ihmeissäni että lapsi ns. uskoi, ja sen jälkeen on mennyt nukkumaan ilman huutoja. Välillä pölötti vähän itsekseen ensin, mutta siitäkin sitten keskustelimme, ja nyt on pölötyskin jäänyt pois.

Älkää aliarvoiko lapsianne.
 
vierailija
Joopa joo. Kuri ja kasvatus totta kai - mutta ei lapset robotteja ole tai pieniä aikuisia. Ja joillain lapsilla vaan pää on umpipuuta tai jos kauniimmin sanoo niin erittäin vahva tahto. Minulla monta lasta, kaikki älykkäitä ja normaaleja. Silti kahden kohdalla on tosiaan saanut vääntää väsyksiin asti, muiden kanssa helpompaa. Koita ap vaan jaksaa ja jaksaa kasvattaa...
 
vierailija
Joopa joo. Kuri ja kasvatus totta kai - mutta ei lapset robotteja ole tai pieniä aikuisia. Ja joillain lapsilla vaan pää on umpipuuta tai jos kauniimmin sanoo niin erittäin vahva tahto. Minulla monta lasta, kaikki älykkäitä ja normaaleja. Silti kahden kohdalla on tosiaan saanut vääntää väsyksiin asti, muiden kanssa helpompaa. Koita ap vaan jaksaa ja jaksaa kasvattaa...
No ihan nyt ensiksikin, että meillä ei menisi läpi: äiti on tyhmä kakka- jutut. Emme hyväksy sitä että lapsemme haukkuu meitä. On vanhempi sitä yrittänyt nimitellä minua, mutta se ollaan lopetettu sitten siihen paikkaan. Edelleen, ilman rangaistuksia. Mutta todella todella painavalla ja selväksi tekevällä äänellä. Mitään muuta ei tehdä kunnes tuo asia on lapselle selvä. Lapsi pysäytetään heti!, katsotaan lasta silmiin, (ollaan lapsen tasolla siis), ja erittäin tiukalla ja lujalla äänensävyllä kerrotaan että lapsi ei nimittele!

Mistä tuli mieleen, että tuolla nössöperheellä lapsi nimittelee heitä, eivätkä saa sitäkään loppumaan. Huh huijaa. Todella helposti olisi sekin hoidettavissa, mutta kaikki vaan eivät osaa olla auktoriteetteja lapsilleen, eikä kaikilla ole mitään otetta lapsiinsa. Pieni hento piipitys ei suurimmalle osalle lapsista riitä. Jopa päiväkodeissa puututaan lujasti.

Toki on erityislapsia, mutta itse väitän kiven kovaan, että suurimmalle osalle lapsista riittää normaali kasvatus. Väkivalta: kaikki selkäsaunat, eristämiset, luunapit, tukistamiset vain pahentaa lapsia.
 
vierailija
No ihan nyt ensiksikin, että meillä ei menisi läpi: äiti on tyhmä kakka- jutut. Emme hyväksy sitä että lapsemme haukkuu meitä. On vanhempi sitä yrittänyt nimitellä minua, mutta se ollaan lopetettu sitten siihen paikkaan. Edelleen, ilman rangaistuksia. Mutta todella todella painavalla ja selväksi tekevällä äänellä. Mitään muuta ei tehdä kunnes tuo asia on lapselle selvä. Lapsi pysäytetään heti!, katsotaan lasta silmiin, (ollaan lapsen tasolla siis), ja erittäin tiukalla ja lujalla äänensävyllä kerrotaan että lapsi ei nimittele!

Mistä tuli mieleen, että tuolla nössöperheellä lapsi nimittelee heitä, eivätkä saa sitäkään loppumaan. Huh huijaa. Todella helposti olisi sekin hoidettavissa, mutta kaikki vaan eivät osaa olla auktoriteetteja lapsilleen, eikä kaikilla ole mitään otetta lapsiinsa. Pieni hento piipitys ei suurimmalle osalle lapsista riitä. Jopa päiväkodeissa puututaan lujasti.

Toki on erityislapsia, mutta itse väitän kiven kovaan, että suurimmalle osalle lapsista riittää normaali kasvatus. Väkivalta: kaikki selkäsaunat, eristämiset, luunapit, tukistamiset vain pahentaa lapsia.
Väittäisin, että sinulla on hyvin helpot lapset. Useimmat lapset tarvitsevat sen rangaistusten uhan totellakseen kunnolla. Ihan niin kuin useimmat aikuisetkin tarvitsevat rangaistusten uhan noudattaakseen kunnolla lakia ja muita sääntöjä.

Sääntöjen noudattaminen ja auktoriteetin (kuten vanhemman) totteleminen on hyvin usein vastoin lapsen/ihmisen omaa etua ja mielipidettä. Tämä johtaa siihen, että useimmat lapset kokeilevat jossain vaiheessa mitä tapahtuu jos päättääkin olla noudattamatta käskyjä, ja jos vastaus on, että mitään mainittavaa negatiivista ei seuraa, niin vanhemman auktoriteetti on käytännössä mennyttä.
 
vierailija
Väittäisin, että sinulla on hyvin helpot lapset. Useimmat lapset tarvitsevat sen rangaistusten uhan totellakseen kunnolla. Ihan niin kuin useimmat aikuisetkin tarvitsevat rangaistusten uhan noudattaakseen kunnolla lakia ja muita sääntöjä.

Sääntöjen noudattaminen ja auktoriteetin (kuten vanhemman) totteleminen on hyvin usein vastoin lapsen/ihmisen omaa etua ja mielipidettä. Tämä johtaa siihen, että useimmat lapset kokeilevat jossain vaiheessa mitä tapahtuu jos päättääkin olla noudattamatta käskyjä, ja jos vastaus on, että mitään mainittavaa negatiivista ei seuraa, niin vanhemman auktoriteetti on käytännössä mennyttä.
Itse taas väitän että ihminen on lapsesta asti pohjimmiltaan hyvä ja kiltti. Päiväkodissakin saadaan lapset kuriin helposti. Erityislapset on asia erikseen, mutta ns. tavalliset lapset tottelee kyllä yleensä ilman rangaistuksiakin.
 
Selkeät rajat ja seuraamukset käytöksen mukaan. Itselläni on todella kovapäinen tapaus jonka kanssa ollaan tehty töitä lujasti. Käytöksellä on aina seuraus, hyvä tai huono. Lapsi tarvitsee paljon palautetta ja huomiointia senkin suhteen kun hän käyttäytyy hyvin ja toimii toivotusti.
Tuntui että ensimmäiset 5v oli yhtä rajojen hakemista häneltä ja kokeilua josko tänään saisi periksi. Hoidossa oli sama juttu että testasi aikuisia kokoajan. Nyt sälli on 8v ja tietää kyllä rajansa. Normaalisti riittää huomautus että...Olen ollut itsekin meistä sisaruksista se ärjy ja kovakallo, kasvoin silti ihmiseksi vaikka se aikaa otti siskoja enemmän.
Kannattaa ap nyt tehdä teille hyvin selvät rajat ja seuraamukset. Huomaa sekin kun lapsi osaa olla hyvin, helposti jää päälle se negatiivinen vaihde. Kotiin ei kannata jäädä, silleen lapsi ei opi olemaan maailmalla. Olen tuota omaani jäähyttänyt julkisillakin paikoilla ja antanut seuraamuksia, myös palkinnut. Välittämättä ympäristön reaktioista. Etukäteen jo keskustellut minne mennään ja miten siellä ollaan ja jos ei niin mitä ja jos niin mitä. Paljon muutenkin perustellut ja keskustellut ja rakastanut kaikesta huolimatta. Palkintotaulu oli käytössä ja sekin motivoi lasta.
 
vierailija
Kylläpä taas sädekehät kiiltelee.

Mulla on neljä lasta ja vielä kolmannen jälkeen olisin voinu itekki olla näitten sädekehän kiillottajien joukossa. Neljäs muutti kuviot sitte täysin...

Nyt en vaan kerkee enempää kirjottaa ku pitää lähtee töihin. Mut ap:lle tsemppiä ja jaksamista, kyllä niitä parempia kausiakin välillä tulee.
 
vierailija
Itse taas väitän että ihminen on lapsesta asti pohjimmiltaan hyvä ja kiltti. Päiväkodissakin saadaan lapset kuriin helposti. Erityislapset on asia erikseen, mutta ns. tavalliset lapset tottelee kyllä yleensä ilman rangaistuksiakin.
Ihmisten luonteeseen kuuluvat toisten miellyttämishalun ja kiltteyden ohella myös mm. omaneduntavoittelu, vallanhimo ja vahingonilo. Pienillä lapsilla korostuu jälkimmäisistä erityisesti vallanhimo, joka näkyy vanhempien tai muiden hoitavien aikuisten toistuvana "testaamisena", jossa lapsi pyrkii laajentamaan oman vaikutusvaltansa rajoja mahdollisimman pitkälle. Lapsilla myöskään omatunto ei ole samalla lailla kehittynyt kuin aikuisilla, vaan on ok vaikkapa nimitellä omaa vanhempaa kakkapääksi heti kun vähänkin suututtaa, jos vanhempi ei tätä estä. Hyvin moni lapsi ei juurikaan kaihda keinoja mitä tulee oman tahdon läpiajamiseen, vaan käytössä ovat kaikki painostusmenetelmät mitä lapsi suinkin keksii.

Ja päiväkodeissakaan lapsia ei muuten saada (joitain poikkeustapausryhmiä lukuunottamatta) kuriin mitenkään helposti. Osa lapsista toki tottelee hyvin, mutta isoin osa on sellaisia, joita pitää jäähyttää tms. rangaista ainakin joskus, ja tietty osa on sitten niitä, joiden kanssa joudutaan "hakkaamaan päätä seinään" melkein tauotta. Jälkimmäiset ovat joskus niitä erityislapsia, mutta useimmiten ei kylläkään. Vuosikymmenten kuluessa tilanne on tässä suhteessa mennyt selvästi huonompaan suuntaan, nykylapset ovat selkeästi kurittomampia kuin vaikkapa 80/90-luvun lapset. Syynä tähän on kasvatuskulttuurin muutos, eli yhä useampi vanhempi on valmis neuvottelemaan/jäkättämään lapsensa kanssa loputtomiin, eikä sitä hetkeä jolloin "mitta on täysi", ja lapsi rangaistuksen tai fyysisen pakottamisen kautta pakotetaan tottelemaan, välttämättä koskaan tule.
 
vierailija
Kylläpä taas sädekehät kiiltelee.

Mulla on neljä lasta ja vielä kolmannen jälkeen olisin voinu itekki olla näitten sädekehän kiillottajien joukossa. Neljäs muutti kuviot sitte täysin...

Nyt en vaan kerkee enempää kirjottaa ku pitää lähtee töihin. Mut ap:lle tsemppiä ja jaksamista, kyllä niitä parempia kausiakin välillä tulee.
Mitäs sädekehien kiillotelua se muka on, kun kerrotaan, että kovapäisille lapsille on annettu käytöksen mukaiset rangaistukset?

Meillä kaksi keskenään täysin erilaista lasta. Toinen mukautuvainen ja kiltti. Tottelee parista huomautuksesta viimeistään. Toinen taas kovakalloinen, eikä tunnu mikään menevän jakeluun. Rangaistuksen tasoa kiristetään kovakalloiselle sitä mukaa, kun hän laittaa vastaan. Kyllä se raja sieltä lopulta aina löytyy, missä lapsi antaa periksi ja antaa vallan vanhemmille.
 
vierailija
Mitäs sädekehien kiillotelua se muka on, kun kerrotaan, että kovapäisille lapsille on annettu käytöksen mukaiset rangaistukset?

Meillä kaksi keskenään täysin erilaista lasta. Toinen mukautuvainen ja kiltti. Tottelee parista huomautuksesta viimeistään. Toinen taas kovakalloinen, eikä tunnu mikään menevän jakeluun. Rangaistuksen tasoa kiristetään kovakalloiselle sitä mukaa, kun hän laittaa vastaan. Kyllä se raja sieltä lopulta aina löytyy, missä lapsi antaa periksi ja antaa vallan vanhemmille.
Epäilen, etä ylläoleva tarkoitti sädekehän kiillottamisella sitä, että ajatellaan kaikkien tai lähes kaikkien lasten tottelevan ongelmitta kunhan vaan tiukasti komentaa. Kunnes sitten omalle kohdalle osuu voimakastahtoisempi lapsi, jonka kanssa elämä ei niin helppoa olekaan.
 
vierailija
Itse taas väitän että ihminen on lapsesta asti pohjimmiltaan hyvä ja kiltti. Päiväkodissakin saadaan lapset kuriin helposti. Erityislapset on asia erikseen, mutta ns. tavalliset lapset tottelee kyllä yleensä ilman rangaistuksiakin.
Joo, vielä muutama vuosi sitten minäkin olisin sanonut noin. Sitten sain lapsen jonka luotainen halua miellyttää on noin suurinpiirtein nollaluokkaa. Se toisten miellyttäminen ei vaan motivoi häntä yhtään mitenkään.
Tässä on vuosien mittaan sädekehän päässyt kummasti kolhiintumaan. Nykyään en ihan niin hanakasti jaa kasvatuneuvoja, sitä ymmärtää että lapsia on erilaisia.
 
vierailija
Joo, vielä muutama vuosi sitten minäkin olisin sanonut noin. Sitten sain lapsen jonka luotainen halua miellyttää on noin suurinpiirtein nollaluokkaa. Se toisten miellyttäminen ei vaan motivoi häntä yhtään mitenkään.
Tässä on vuosien mittaan sädekehän päässyt kummasti kolhiintumaan. Nykyään en ihan niin hanakasti jaa kasvatuneuvoja, sitä ymmärtää että lapsia on erilaisia.
Juuri näin. Tämä yksi aiempi kirjoittelija ei sitä tuntunut ymmärtävän. Lapset todellakin ovat erilaisia ja kaikkiin ei samat konstit päde. Tämän olen todennut äitinä ja "ammattikasvattajana" (tarkemmin en erittele) . Osaan todellakin puhua napakalla äänellä selkeästi artikuloiden, säilyttäen samalla tiukan katsekontaktin lapsen tasolla. Aina se ei ihan riitä. Ihmisen persoona, historia ja tilanne voi tulla väliin monilla eri tavoilla.
 
vierailija
Joo, vielä muutama vuosi sitten minäkin olisin sanonut noin. Sitten sain lapsen jonka luotainen halua miellyttää on noin suurinpiirtein nollaluokkaa. Se toisten miellyttäminen ei vaan motivoi häntä yhtään mitenkään.
Tässä on vuosien mittaan sädekehän päässyt kummasti kolhiintumaan. Nykyään en ihan niin hanakasti jaa kasvatuneuvoja, sitä ymmärtää että lapsia on erilaisia.
Kukaan ei ole väittänyt tässä ketjussa etteikö lasten kasvatus vaadi työtä. Joskus (usein) se vaatii kovaakin työtä, mutta aina ja kaikilla työn pitäisi olla jatkuvaa. Kovapäisille lapsille kovemmat otteet, tietenkin.
 

Yhteistyössä