Kuinka kauan olit lastesi kanssa kotona? MIkä on mielestäsi liian lyhyt kotona oloaika ja mikä liian pitkä?

^
Itse ollut jo 8-9v.
Ja koen etten ole mikään määrittelemään toisten kotona oloaikoja omien mielipiteitteni mukaan. Jos vain perhe pärjää taloudellisesti ja se on perheen yhteinen ratkaisu.

 

Esikoisen kanssa olin kotona 2,5v. Toisen lapsen kanssa täydet 3v. Eli yhteensä melkeen 6-vuotta en kuitenkaan yhteen menoon, välissä opiskelin ja töissä. 3v on mielestäni juuri sopiva aika, harmi vain että se menee yllättävän nopeaan.

 

Tällä hetkellä olen ollut 1,5vuotta kotona, kohta kait pakon sanelemana töihin menossa.. Haluaisin olla sen 3 ainakin, mutta ei mene kaikki nallekarkit tasan

 

yhteensä 5 vuotta, nuorempi oli 2,5v kun aloittivat päiväkodissa. Onneksi oli kaksi ammattia jo opiskeltuna ja 10 vuotta työkokemusta alla. Äitiysrahat oli hyvät eikä pelottanut olla viittä vuotta kotona kun tiesi että töitä saa varmasti ja nopeasti.

 

Olen molempien lasten kanssa ollut kotona n. 2 vuotta.
Mies on ollut myös hoitovapaalla.
Muuten olemme olleet molemmat kokoaikatyössä.

Erilaisista tilanteista ja järjestelyistä johtuen esikoinen ei ole ollut päiväkodissa ollenkaan, vain eskarissa.
Kuopus meni päiväkotiin kun oli 3v9kk.

Jokainen olkoon oman tilanteensa, halunsa ja kykynsä mukana kotona vaikka koko elämänsä, kunhan ei elä pelkästään yhteiskunnan tuella. Ugh!

 

Yhdeksän lasta ja viisi lastenlasta ja yhteensä vähän vajaa neljä vuotta olen ollut äitiyslomalla tai päätoimisena kotiäitinä.

 

Olin 2 v 7 kk kotona lapsen kanssa. Tai olin tavallaan 3 1/2 vuotta, silloin laitoin lapsen päiväkotiin osa-aikaisesti. Kun lapsi oli 2 v 7 kk, aloitin tekemään iltaisin töitä ja mies oli lapsen kanssa vuorostaan illat. En osaa sanoa, mikä on liian lyhyt aika, mutta en kovin pientä lasta raaskisi laittaa päiväkotiin.

 

3 vuotta. Ennen sitä olin töissä, sen jälkeen opiskelin, ja menin töihin. Ja takuulla olen maksanut velkani yhteiskunnalle.

 

Mielestäni karkeasti arvioituna lapsi on liian pieni päiväkotiin niin kauan kun hän ei osaa puhua ja käyttää vaippoja.
Itse olin kotona lasten kanssa reilut 7- vuotta.

 

Neljä lasta ja lähes 10 vuotta kotiäitinä. Samaan aikaan yrittäjänä töitä lähes koko ajan ja äitiyslomia ei käytännössä lainkaan.

 

Olen molempien lasten kanssa ollut kotona n. 2 vuotta.
Mies on ollut myös hoitovapaalla.
Muuten olemme olleet molemmat kokoaikatyössä.

Erilaisista tilanteista ja järjestelyistä johtuen esikoinen ei ole ollut päiväkodissa ollenkaan, vain eskarissa.
Kuopus meni päiväkotiin kun oli 3v9kk.

Jokainen olkoon oman tilanteensa, halunsa ja kykynsä mukana kotona vaikka koko elämänsä, kunhan ei elä pelkästään yhteiskunnan tuella. Ugh!

Yhteiskunnantuilla? Eli olen syntinen, jokaisesta lapsesta nostanut äippärahan ja kotihoidontuen. Vai onko hyväksyttävää olla kotona vain yhdestä tai kahdesta lapsesta maksimi aika. Ongelmallisuuteni kumpuaa tuosta.. toisesta.. ketjusta.

 

Olin kotona esikoisen kanssa 10 kk ja kuopuksen 1v 2kk.

Itse halusin, että lapsi on yli 1-vuotias ennen kuin hoitoon menee. Esikoinen meni hoitoon 1v 4kk iässä ja kuopus 1v 2kk.

Muut ihmiset tehkööt omat valintansa.

 

Mää olin pisimmilläni yhtäjaksoisesti kotona 2 vuotta ja nyt oon ollu 3kk töissä ja olen nauttinut suunnattomasti töissä olosta.. En jäisi missään nimessä enää kotio..

 

Esikoinen nyt 4v 9kk ja nuorempi 2v 5kk ja juuri aloittivat hoidossa. Mutta kotona mä en ole vallan ollut, uudelleen järjestelin työkuviot ja lapset ovat kotihoidossa olleet, vuorovedoilla vanhemmat ja isovanhemmat heitä hoitaneet. En ois jaksanut olla ns. ainut vastuuhenkilö arjen pyörityksessä, kaipaan työtä. Siis kodin ulkopuolista työtä.

 

miks mummeliisa vetää kaikkeen myös lapsenlapset... ethän sä niille ole ollut äitiyslomalla tms...

 

Mun äiti oli mun kanssa kotona 9 kk ja on liian lyhyt aika. Liian pitkää aikaa ei varmaan olekaan jos on taloudellisesti mahdollista olla. Itse haluaisin olla ainakin pari vuotta kotona.

 

Ekan kanssa 1,5v.
Tokan kanssa 4kk
Kolmannen kanssa 11kk kokonaan, 2v. osittain.
Neljännen kanssa 2kk

Mulla ei ole asiaan mitään painavaa, mustavalkoista mielipidettä. Jokainen perhe toimikoon omalla kohdallaan, kuten heille ja heidän tilanteeseensa sopii. Ja se on jokaisen perheen itse arvioitava, sitä ei mielestäni kukaan ulkopuolinen voi mennä sormella osoittamaan, mikä on sopiva aika, mikä liian vähän, mikä liikaa.