Tunteeko sitä koskaan edes itseään? Toisaalta mie ajattelen, että tuntemiseksi voidaan laskea luottamus toiseen. Se oli heti olemassa, ei tarvinnut jahkailla tai epäillä mitään. Ihminen on kaleidoskooppi; eri asennoissa näkyy uusia kuvioita ja väriyhdistelmiä. Silti ihminen pysyy pohjimmiltaan samana. Uutta opittavaa on silti koko ajan.
not nice
Hmm.. me ollaan nyt asuttu yhdessä vuoden ja voin sanoa että todellinen kuva ja totuus miehestäni alkaa paljastumaan vasta nyt.. Vaikka meillä onkin yhteisiä vuosia takana 6.
toinen vieras
[QUOTE="vieras";26756864]Mulla meni 15 vuotta. Luulen että olen vasta nyt nähnyt koko totuuden ja eri puolet. 
[/QUOTE]
Höpsis, et ole nähnyt puoliakaan. Minkä ikäisestä ihmisestä puhut? 90+?
Vielä 30 vuoden yhdessäolon jälkeenkin toisesta löytyy yllätyksellisiä puolia. Ja itsestä myös, tietysti. Ihmisen persoona mukautuu koko elämän ajan aika paljon olosuhteiden mukaan. Ja erilaiset henkiset kasvuprosessit tekevät tehtävänsä iän myötä.
[/QUOTE]Höpsis, et ole nähnyt puoliakaan. Minkä ikäisestä ihmisestä puhut? 90+?
Vielä 30 vuoden yhdessäolon jälkeenkin toisesta löytyy yllätyksellisiä puolia. Ja itsestä myös, tietysti. Ihmisen persoona mukautuu koko elämän ajan aika paljon olosuhteiden mukaan. Ja erilaiset henkiset kasvuprosessit tekevät tehtävänsä iän myötä.
........
Tuskin sitä koskaan oppii toista täydellisesti tuntemaan mutta voin sanoa että tunnen mieheni kahdeksan vuoden yhdessä olon jälkeen mutta välillä niitä yllätyksiä ja uusia asioita tulla tupsahtelee ja hyvä niin