Kuinka kauan menee ennen kuin pystyy kävelemään siedettävästi ja normaalisti nilkkamurtuman jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja bimalleolaari
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Hei

Ketjua luettu monesti tässä matkan varrella. Mursin nilkkani liukkaalla 3.1.19 molemmista kehräsluista, jalka vääntyi alleni ja suoristin virheasennon heti, mutta jalan ollessa vetelä tajusin että meni pahasti. Ulkosyrjälle tuli levy ja 7 ruuvia, sisäkehräksen irtopala laitettiin kahdella pitkällä ruuville. 2+2+2 varauksella kipsiaika meni ihan ok. Palasin töihin jo 4 viiko kipsiajan jällkeen. 6 viikon jälkeen sain kipsin pois ja jalka tuntui vieraan ihmisen jalalta. En ollut kertaakaan kipsiaika uskaltanut kävellä ilman keppejä. Mutta niin vain 2 päivää kipsinpoiston jälkeen huomasin että pystynkin kävelemään ilman keppejä. Nyt kipsin poistosta on hiukan vajaa 3 viikkoa, kävelen ulkonakin ilman keppejä mutta liukkaat kelit tekevät sen, että vain hiekoitetuilla tasaisilla väylillä kuljen ilman keppien turvaa ja visusti nastoilla varustettuna. Kelit ovat todella ikävät murtumasta kuntoutuvalle, asun taajaman ulkopuolella ja vasta parina viime päivänä olen omassa pihapiirissa pystynyt ulkoilemaan, muuten olen saanut kävelyä treenata erityisesti hyvillä matoilla varustettujen liikkeiden tiloissa, terveisiä vaan XXL:ään :D
Fyssarilla olen käynyt joka viikko nyt, jalka on todella jäykkä mutta on kuitenkin edistytty. Nyt kun on enemmän käyttänyt, on enemmän kipuja ja tuntuu tulevan takapakkia.Kaikista pahiten jumittaa jalkapöydän yläosasta, kehrästen keskivaiheilta. Kantapäät alhaalla kyykkyyn menevät liikerata tyssää heti kun polvet lähtevät koukistumaan. Mutta olen käynyt nyt vesijuoksemassa jo kerran, ja hevoseni selkään uskaltauduin viikonloppuma kun mies oli tukemassa selkäännousuvaiheessa ja alas tullessa. Ehkä tämä tästä. Kävelyni parhaana päivänä hitaalla tempolla saattaa näyttää suht normaalilta, mutta kyllä liikeradan puute tekee liikkeeseen epäsymmetriaa kovasti.
t. Koikka
 
vierailija
Kovin ollaan huolissaan autoilun vaaroista, mutta tätä ketjua lukiessa tulee mieleen se, että kävely se vasta vaarallista onkin!

Paranemisia kaikille luunsa rikkoneille.
 
Kookos1234
Kiva (kurja) lukea muistakin, joilla ei ole mennyt toipuminen ihan putkeen. Itse sain vakavan eli pahimman Weber C murtuman korkeaenergisenä vammana (ulkopuolinen voima, onnettomuus) ja sairaslomalla tuli oltua melkein vuosi. Kaikki rauta poistettiin hetki sitten ja ehdin olla töissä ennen uutta leikkausta muutaman kuukauden.

Nyt taas sairaslomalla ja jalka on kipeytynyt ihan hirveästi. Mahdollisesti liikeradan muutos metallien poiston jälkeen on jalan ärsyttänyt. Alkaa kyllästyttämään tämä ainainen kipu ja kuntoutus. Pelottaa, että ei tuosta enää jalkaa tule. Nilkkanivelessä on todettu myös vakavammat rustovauriot.

Haluaisin niin kovin pystyä vielä joskus juoksemaan ja ylipäätään liikkumaan kivuitta. Masentaa. Liikunta on ollut minulle tärkeä osa elämääni, mutta mitään takeita ei ole, että pystyn enää palaamaan normaalien harrastusteni pariin. Onneksi esimerkiksi pyöräily ja uinti onnistuvat ja toki kuntosalilla käyminen jalan rajoitteet huomioiden.
 
vierailija
Kiva (kurja) lukea muistakin, joilla ei ole mennyt toipuminen ihan putkeen. Itse sain vakavan eli pahimman Weber C murtuman korkeaenergisenä vammana (ulkopuolinen voima, onnettomuus) ja sairaslomalla tuli oltua melkein vuosi. Kaikki rauta poistettiin hetki sitten ja ehdin olla töissä ennen uutta leikkausta muutaman kuukauden.

Nyt taas sairaslomalla ja jalka on kipeytynyt ihan hirveästi. Mahdollisesti liikeradan muutos metallien poiston jälkeen on jalan ärsyttänyt. Alkaa kyllästyttämään tämä ainainen kipu ja kuntoutus. Pelottaa, että ei tuosta enää jalkaa tule. Nilkkanivelessä on todettu myös vakavammat rustovauriot.

Haluaisin niin kovin pystyä vielä joskus juoksemaan ja ylipäätään liikkumaan kivuitta. Masentaa. Liikunta on ollut minulle tärkeä osa elämääni, mutta mitään takeita ei ole, että pystyn enää palaamaan normaalien harrastusteni pariin. Onneksi esimerkiksi pyöräily ja uinti onnistuvat ja toki kuntosalilla käyminen jalan rajoitteet huomioiden.
Voimi sinulle paranemiseen.
 
vierailija
Minulla meni kipsin poiston jälkeen muutama viikkositrn, että nilkka oli vielä melko kipeä ja kun se talvella murtui, niin kesällä yhä oli hiukan kipua kun seisoi kävelin pitempään. Kovin tarkkaan en enää muista, koska siitä tuli viime talvena 25 vuotta. Nykyään nilkka on hiukan kipeä iltaisin mutta toisaalta minä olen niin lihava, että se el ole mikään ihme, että se kuormittuu sen ylipainon tähden.
 
Toipilas
Lomamatkalla Weber B luokiteltu nilkkamurtuma, ehti olla myös sijoiltaan puoli tuntia. Leikkaukseen 1vrk kuluttua jossa asennettiin lopuksi lastakipsi. Sääriluun murtunut mediaali malleoli kahdella ruuvilla kiinni, sääriluun takakolmion murtumalle ei tehty mitään, pohjeluun siirtymättömälle viistomurtumalle ei tehty myös mitään. Nilkkanivelen välistä telaluun päältä poistettiin kaksi pientä irtofragmenttia. Leikkauksessa testattu liikeradat jotka ok ja todettu nivelhaarukka muutoin ehjäksi.
Sairaalassa 3vrk. Lääkäriä tapasin koko aikana n.3min. Juuri mitään ei kerrottu mitä on meneillään ja tulossa joka oli ahdistavaa. Itse olen kaikki em. asiat selvittänyt kun pyysin potilasaineistot itselleni. Hakeudun nyt yksityiselle puolelle hoitoon jos kommunikointiin olisi enemmän siellä aikaa.

Leikkauskertomuksessa lukee että syndesmoosi ehjä. Tarkoittaako tämä että kaikki nivelsiteet ehjiä ?

Miten muille on tehty kontrolliröntgeneitä ?

Lastakipsi pois 2vk päästä ja sitten ortoosi 4vk. Varaukset 2+2+2vk.
 
vierailija
Minulla tehtiin 30.6. Oikeaan polveen leikkaus jossa takareidestä otettiin jännettä ja laitettiin kahdella ruuvilla kiinni sääriluuhun. Minulla siis toistuvia polvilumpion sijoiltaan menoja 15 vuoden ajalta ja jalka tästä syystä 3 cm vino. Sain kuudeksi viikoksi ortoosin,kaksi viikkoa jalka oli suora ja sitten sai taivuttaa 60 astetta. Olisi pitänyt heti saada jalkaa nostettua ja sain varata heti painoa,mutta en uskaltanut. Tikkien poistossa sain noottia fyssarilta että panostettava jumppaan ja uskallettava tehdä. Aloin tekemään taivutusharjoituksia ja viikon päästä oli jälleen fyssari ja mittasi että 15 astetta tuli.. sain paremmat ohjeet ja niiden avulla sain kotona 40 astetta taipumaan,mutta kävely ei sujunut ilman keppejä. Tällä viikolla kävin fyssarilla ja noottia tuli jälleen, koska ens viikolla olis jälkitarkastus ja ortoosin poisto ja kävelen vielä kepeillä.. fyssari sanoi että pitäisi kävellä jo ilman ja jalan taipua 60 astetta sekä jaksettava nostaa jalkaa. No sain tänää tehtyä 60 astetta, mutta kävely ei onnistu ilman keppejä, en vain uskalla kävellä ilman jotenkin pelkään että tuo polvi ei kestä vaikka ei ole ikinä pettänyt.. jalkaa en saa nostettua kuin ehkä sentin, saa nähdä miten toipuu ortoosin poiston jälkeen. Fyssari viimeksi pelotteli että jos ei ala taipumaan niin edessä on narkoosimanipulaatio eli nukutuksessa lääkäri väkisin taivuttaa jalan ja sit alkaisi vielä armottomampi jumppaaminen..
Onko vinkkiä miten uskaltaisi kävellä ilman keppejä?
 
Vaarnikka
Nukkuma vinkkejä kaivataan kipsijalan kanssa. Kolme viikkoa nyt on maannut selällä ja se alkaa tuntua selän kipuiluna. Osasyynä pidän jumppausta jota tein fysikaalisen ohjauksessa, venytin kipsijalkaa liiaksi taakse ja ilm. reväytin jotain, sillä nyt kahden päivän jälkeen en voi nukkua selälläni kuin muutamia tunteja. Panadol on ollut käytössä, Buranan jätin jo pois, mutta muistin sen olevan tulehduskipulääke niin palannut nyt siihen selän takia. Lömpötyyny on myös apuna. Kipua ei istuessa eikä seisomisasennossa, taivuttaminenkin onnistuu selän kanssa, mutta selällä nukkuminen on yhtä helvettiä
 
vierailija
Hei

Minulla nyt 1v 8kk molemminpuolisesta kehräsluiden murtumasta. Vuosi sitten poistettiin ruuvit ja levyt molemmilta puolilta ja se oli lähtölaukas selvästi paremmalle toipumiselle ja liikeradalle. Eli ne poistettiin toiveestani jo 8kk jälkeen, nilkka oli tosi jäykkä fyssarista huolimatta, ruuvien poisto oli merkittävä parannus.

Nyt nilkka tuntuu arjessa normaalilta, en enää mieti sitä päivittäin, eli liikerata on niin hyvä että pystyn juoksemaan ym. kaikkeen normaaliin. Eron huomaa esim. kyykkyyn mennessä, hiukan enemmän faskiakipuiluja tuntuu murtumanilkassa mutta se ei kipeydy sen herkemmin kuin tervekään nilkka. Olen tyytyväinen toipumiseeni.

Koikka
 
vierailija
Hei

Minulla nyt 1v 8kk molemminpuolisesta kehräsluiden murtumasta. Vuosi sitten poistettiin ruuvit ja levyt molemmilta puolilta ja se oli lähtölaukas selvästi paremmalle toipumiselle ja liikeradalle. Eli ne poistettiin toiveestani jo 8kk jälkeen, nilkka oli tosi jäykkä fyssarista huolimatta, ruuvien poisto oli merkittävä parannus.

Nyt nilkka tuntuu arjessa normaalilta, en enää mieti sitä päivittäin, eli liikerata on niin hyvä että pystyn juoksemaan ym. kaikkeen normaaliin. Eron huomaa esim. kyykkyyn mennessä, hiukan enemmän faskiakipuiluja tuntuu murtumanilkassa mutta se ei kipeydy sen herkemmin kuin tervekään nilkka. Olen tyytyväinen toipumiseeni.

Koikka
(y)
 
vierailija
Trimalleolaari nilkkamurtuma kesällä 2020. Ensimmäinen leikkaus tyrittiin ja hoidon siirryttyä toiseen sairaalaan leikattiin uudelleen kuukauden kipsausajan jälkeen. 10 viikon jälkeen kipsi pois ja ohjeet että "kävelyä vaan kyllä se siitä". Huono kävellä kun nilkka ei liiku enää kuin sentin ja astumaan ei pysty yhtään. Hoitovirheestä kysynyt jokaiselta koko ajan vaihtuvalta lääkäriltä mutta kukaan ei suostu ottamaan mitään kantaa.
Kuntoutus siis alkoi viikko sitten vasta ja toivoa ei ole menetetty vielä.
Mitens muut päässeet alkuun melkein täysin jumissa olevan nilkan kanssa?
 
Trimalleolaari nilkkamurtuma kesällä 2020. Ensimmäinen leikkaus tyrittiin ja hoidon siirryttyä toiseen sairaalaan leikattiin uudelleen kuukauden kipsausajan jälkeen. 10 viikon jälkeen kipsi pois ja ohjeet että "kävelyä vaan kyllä se siitä". Huono kävellä kun nilkka ei liiku enää kuin sentin ja astumaan ei pysty yhtään. Hoitovirheestä kysynyt jokaiselta koko ajan vaihtuvalta lääkäriltä mutta kukaan ei suostu ottamaan mitään kantaa.
Kuntoutus siis alkoi viikko sitten vasta ja toivoa ei ole menetetty vielä.
Mitens muut päässeet alkuun melkein täysin jumissa olevan nilkan kanssa?
Kannattaa käydä jäsenkorjaajalla. Voi olla vaan jäykkyyttä kipsihoidon jäljiltä.
 
vierailija
Minulla weber B-tason kehräsluun murtuma.
Leikattiin, laitettiin rautaa ja 6 ruuvia
1-2 viikko vaikeaa kunes tikit otettiin pois
3-5 viikot kävelyä noin 120 km keppien kanssa
6. viikko meneillään kipsi jalassa mutta ilman keppejä, kävely suht. normaalia
Kipsi otetaan pois vajaan viikon kuluttua, sitten paljon kävelyä ja kuntoutusta
sama, mutta x 2 kohtaa.
kepit pois jälkitarkadtuksessa. Lihasvoimattomalla jalalla kävelyä sen verran kuin jaksoi väsymättä alkaen 2 h kävelylenkeistä. 5-7 km kävelylenkkikuntoutusta useita kuukausia. Turvotusta, kipua ja ontumista lähes 8 kk. Vuoden kuluttua ok, ei vaivaa enää. Hoidettiin pelkällä kipsillä kaksi murtumaa.
 
KarjalaanTakaisin
Terve kaikki!

Kaaduin kevättalvella 2014, trimalleolaari eli kaikki kolme luuta murtuneet melko pahasti.
Laitettiin levy ja 19 ruuvia.
Yksi niistä pitkä naula, joka jo kuvissa näkyi heti tulevan muutaman millin sääriluusta läpi.
Nyt siih kohtaanon iholle tullut pieni paukama. Seuraava vaihe voi siis olla, että nahka menee siitä viel rikkikin :eek:

Välillä tuntuu niin epämiellyttävältä tuo metallimäärä, että jopa ajatellut että jalan voisi amputoida pois kiusaamasta. Se kun ei enää tunnu edes "omalta". Turvotusta on jatkuvasti.
Liikun melko paljon ja voimistan lihaksia päivittäin.

MIetin, että metallien (ortopedinen termi: implanttien) poisto rikkoo taas hermoratoja ja verisuonia. Tuleeko jalkapöydästä ja varpaista nykyistä tunnottomammat ja kylmän tuntuiset.

Poistaa vaiko ei, siinäpä pulma.
 
vierailija
Minulla jäi työssä lehdenjakajana juostessani erään valaisemattoman omakotitalon portaita alas,vasen lenkkarin kärki alarappusessa olevaan reikään kiinni. Olin kääntymässä rapulta pihatielle. Juosten,koska työtä tehtiin urakalla.
Maahan putosin. Sain soitettua yöesimiehelle,joka soitti ambulanssin. Ambulanssi ei meinannut ottaa kyytiin , sanoivat mene taksilla.
Onneksi yöesimies vaati ambulanssiin!
Töölössä sitten todettiin vaikea sirpaleinen trimalleolaarimurtuma.
Kipsi 8,5 kk, sääressä titaanilevy +8 ruuvia , sisäkehräsluussa 2 ruuvia.
Titaanilevy+8 ruuvia poistettiin 1.5 vuoden päästä . Kehräsluuruuvit edelleen paikoillaan. Niitä ei otettu pois,välillä on kuvattu ja ovat ptsyneet paikoillaan,siirtymää ei ole.
Tapaturma tapahtui
tammikuussa 1995.
Puoli vuotta olin sairaslomalla,fysioterapiassa useita jaksoja. Nilkka ei liikkunut alkuun ollenkaan.
Tein kuitenkin sen jälkeen yli 20vuotta lehdenjakotyötä, juosten rappuja /lähes100 rappua/yö ja maastoa noin 20km /yö.
Jalka toimii hyvin ja tuntuu vakaammalta kuin toinen.
Nilkka on paljon paksumpi kuin toinen,sukkien varren kireyden joutuu katsomaan tuon leikatun jalan mukaan. Varsikenkiä en voi käyttää,ne painaa ruuveja. Siitä lähtien olen kulkenut kesät talvet hyvissä lenkkareissa, ovat lämpöiset villasukkien ja säärystimien kanssa.
Tuon liikunna lisäksi harrastan koirien kanssa, liikkumista noin 10km/päivä.
Juoksemaan en pysty.
 
vierailija
Tuli tämä viestiketju nyt vastaan ja tää on ollut hyvää vertaistukea tässä ite toipuessa, joten kerrompa tänne omaa tarinaa, vaikka tänne ei oo kukaan kirjotellu pariin vuoteen. Mursin nilkkani 4 viikkoa sitten, Weber b-murtuma, joka jouduttiin leikkaamaan. Mulle ei ikinä oikeen selitetty kunnolla mitä mun nilkkaan laitettiin, yks ruuvi kai vaan? Kuviakaan mulle ei nilkasta missään kohtaa näytetty. Uskon kumminkin lääkärin tehneen ihan hyvää duunia.

Alkuun kumminkin mä ja mun iskä aateltiin ettei kyseessä olis ollu murtuma, kaaduin treeneissä ja siinä se nilkka meni. Kirosin ja linkutin itteni autoon ja ajoin sairaalaan, jossa isäni katsoi nilkkaani ja totesi et varmaan vaan nivelsiteet menny koska ei ollut mustelmaa, turpoamista, pystyin liikuttamaan nilkkaa melko normaalisti ja olin pystynyt ajamaan sairaalalle. Päätettiin että mennään seuraavana aamuna yksityiselle, jossa saisin muutenkin nopeampaa hoitoa plus urheiluvakuutus korvaisi koko lystin.

Ensimmäiset kaks viikkoa olin kipsissä ja se oli yks tuskaisimpia aikoja mun elämässä. Kolmiolääkkeet aiheutti mul pahaa pahoinvointii, mut pääsin niist eroon 1.5 viikon jälkeen. Kaikki v*tutti, mikään ei tuntunu sujuvan. Varsinkin koska oon nyt lukion abi ja harmitti se miten joutuisin jäämään pois penkkareista.

Kahden viikon jälkeen kipsi lähti ja sain ortoosin, jonka kanssa oon hipaisu varauksella, seistessä puolvarauksella. Pääsin tän ortoosin kanssa kiipeämään penkkarirekan koppiin, kuskin viereen. Olin harmitellut koko tilannetta monta päivää, mutta itse hetkessä ei tuntunut niin pahalta heitellä karkkia kuskin vierestä. Penkkarijatkot jäivät käymättä, mutta AGT:le päätin mennä. Se oli tyhmä päätös, mutta nyt oon ainakin kokemusta rikkaampana. Matkalla laitoin muutamankin kerran vahingossa painoa leikatulle jalalle, koska kepit luisti alta.

Mul on vielä kaks viikkoa edessä tän ortoosin kanssa ja sit multa otetaan röntgen kuvat ja ortopedi arvioi onks kaikki kunnossa. Olin alunperin aatellu et sit jos kaikki on sillon kunnossa ni alkaisin tyyliin suoraan kävelemään ja kaikki alkais olemaan kunnossa. Tää viestiketju on kuitenki saanu mut tajuumaan et täst tulee pitkä pitkä prosessi saada nilkka kuntoon. Toivon vaan hartaasti et nilkka on luutunu kunnolla 2 viikkoon mennessä ja pääsen alkaa harjottelemaan kävelyä taas.

Oon tällä hetkellä lukulomalla, joka sinänsä on hyvä aika olla jalka paketissa, mutta koska en pääse oikeestaan mun huoneesta ulos ja oon melkeen koko ajan neljän seinän sisällä niin mul on koko aikanen paine lukee kirjotuksiin.

Ainoot hetket kun pääsen ulos täält talosta on ku käyn salitreeneissä. Ne on ollu suuri piristys, mun valmentaja on muokannu mulle saliohjelman jossa on pelkästään käsiliikkeitä ja mun ryhmäläiset tai valmentaja on aina auttamas mua, tuomas mulle painoja jotta saan liikkeet tehtyä.

Tavoitteena mulla on tällä hetkellä, et pystyisin kävelemään normaalisti, ilman nilkkatukea tai keppejä lakkiaisiin mennessä. Siihen on tässä vielä vähän yli 3 kk aikaa niin toivon sen olevan mahollista, kun ei mun murtuma kuitenkaan oo pahimasta päästä.
 
vierailija
Paranko jalkasi ennalleen?
[QUOTE="vesku";23049065]Kipsi otettiin pois eilen.

Yllätys se ettei kävely ilman kipsiä ollutkaan enää helppoa, samalla kipua nilkan sisäsyrjällä vaikka ulkosyrjälle laitettiin titaania.

Nyt on nilkka jonkin verran turvoksissa

Kai kohtuullinen kävely on ihan ok vai....???
Antoiko lääkäri lähetteen fysioterapiaan? Luulisin, että laittoi mukaan.

Kyllähän siinä aikansa menee, jotta kävely sujuu. Multa ei muuten onnistunut ripeä kävely dementiahiihtotyylillä vielä 4kk kipsin poisoton jälkeen.

Muista edelleen antaa kylmähoitoa nilkkaan ja pidä sitä vielä kohotettuna aina kun vaan ehdit vetäytyä vaakatasoon! =)
[/QUOTE]
 

Yhteistyössä