Kuinka kauan lapsen kyselyikä kestää?

[alkuper.]

Minulla on nyt 1v9kk ikäinen taapero, jolla pari viikkoa sitten alkoi kamala kyselyikä! Mikä, miksi, miten... (On puhunut kokonaisia lauseita 1v7kkikäisestä saakka).

Tuntuu että mua oikein hengästyttää kun kysymyksiä satelee nopeammin kuin ehtii vastaamaan. Ja jos jättää vastaamatta tai koittaa kiinnittää lapsen huomion muualle niin toistaa samaa kysymystä niin kauan että saa vastauksen. (Ja useimmiten vielä vastauksen saatuaankin kysyy samaa kysymystä pari kertaa).

Olen oikeasti iltaisin itsekin ihan poikki ihan vain sen takia kun vastailen koko päivän kysymyksiin =D Miten kauan tämä vaihe kestää???

 

["vieras"]

Meidän 14 v:ltä ei ole mennyt vieläkään ohi.

Pienemmillä ei ole niin kauaa kestänyt, mutta niitä vaiheita tulee ja menee aina välillä.

 

["suski"]

Toivon mukaan se kestää ikuisesti, sillä se on älykkyyden merkki, mutta ainakin 4-vuotias hyväksyy välillä vastauksen "en tiedä" . Ja muutenkin iän myötä ymmärrys kasvaa ja voi selittää asioita ilman, että joutuu miettimään sitä, että ymmärtääkö lapsi.

 

["joo"]

Se ei lopu ikinä.

 

[aika hyvin :)]

Aika hyvin, jos tuossa iässä jo kyselee "miksi" -kysymyksiä . Mulla samanikäinen, puhunut lauseita pari-kolme kk, ja kyselee, mikä tossa on ja mikä tuolla on, ja missä kukakin asuu, mutta ei vielä tunnu ymmärtävän "miksi" -rakennetta. Teen joskus noiden kysymysten kanssa niin, että heitän kysymyksen lapselle takaisin ("no mikähän siellä mahtaa olla" tai "no missäs mummi asuu"). Usein tulee ihan oikea vastaus, joskus taas ihan viihdyttäviä versioita .

 

[alkuper.]

Aika hyvin, jos tuossa iässä jo kyselee "miksi" -kysymyksiä . Mulla samanikäinen, puhunut lauseita pari-kolme kk, ja kyselee, mikä tossa on ja mikä tuolla on, ja missä kukakin asuu, mutta ei vielä tunnu ymmärtävän "miksi" -rakennetta. Teen joskus noiden kysymysten kanssa niin, että heitän kysymyksen lapselle takaisin ("no mikähän siellä mahtaa olla" tai "no missäs mummi asuu"). Usein tulee ihan oikea vastaus, joskus taas ihan viihdyttäviä versioita .

Minäkin teen välillä samoin kuin sinä, että kysyn saman kysymyksen lapselta. Tietää kyllä vastauksen mutta ei rupea sitä sanomaan, vaan haluaa kuulla vastauksen minun suustani... Välillä kyllä tuntuu että alkaa hermot kiristyä, mutta onneksi olen (ainakin tähän mennessä) keksinyt sitten aina tavan jolla hän unohtaa kyselemisen hetkeksi. Esim. tänä aamuna nostin pöydän ääreen muovailemaan niin unohti kyselyt puoleksi tunniksi ja minä sain lepuuttaa hermojani kahvikupillisen ääressä xD

 

["vieras"]

6 ja 7v ja edelleen jatkuu joka asiasta vaikka tietäisivät tasan tarkkaan vastauksen itsekkin...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22777351]6 ja 7v ja edelleen jatkuu joka asiasta vaikka tietäisivät tasan tarkkaan vastauksen itsekkin...[/QUOTE]

Meillä just päinvastoin, alkaa tulla vaikeita kysymyksiä ja vastauksella on väliä päinvastoin kuin taaperoiässä, jolloin kysely oli tärkeämpää kuin vastaus.

Nyt kysytään kuinka monta kilometriä on maapallon ympärys, mitä sähkö on, paljon on 18 kertaa 15 200 ja mistä eka lintu syntyi jos ei ollut munaa.

Jos lapsi on utelias ja puhelias, ei kyselyikä taannu ollenkaan kuin korkeintaan pahimmiksi murkkuvuosiksi.

 

[alkuper.]

Huh huh... Täytyy kai sitten vaan tottua tähän kyselyyn ja vastailuun =) Uhmaikäkin taitaa jo vähän ilmoitella tulostaan, onneksi ei ainakaan nyt ihan vielä ole kovin pahana tässä samalla. Ehtii ensin tottua tähän uuteen vaiheeseen itsekin, ennenkuin ruvetaan uhmaamista kuuntelemaan.