Olen 25-vuotias avoliitossa elävä nainen. Olen valmistumassa ammattiin, josta olen lapsesta asti haaveillut. Työ tulee olemaan haastavaa ja vaatii panostusta, mutta tiedän, että se tulee olemaan minulle tärkeää, ja tahdon kehittää itseäni siinä. Nyttemmin olen huomannut, että lapsen hankkiminen alkaa myös tuntua ihanalta asialta. Kaikki puitteet ovat tavallaan valmiina, mutta pelko pärjäämisestä ja kaiken yhteensovittamisesta kuitenkin varjostaa halua tulla äidiksi. Kertokaa naiset kuinka olette hoitaneet kaikki nämä asiat ja miten pärjäätte?
Kuinka hoidatte kaiken???
- Viestiketjun aloittaja Minna-27
- Ensimmäinen viesti
Luulen, että moni mietiskelee tuota samaa asiaa. Jostakin niitä voimia vain sieunaantuu ja muista itse kun minulla oli lapset pieniä (kaksi vanhinta syntyneet vuoden välein ), että minusta löytyi uskomaton määrä tarrmoa ja organisointikykyä ja tuo organisointikyky on jäänyt kyllä ihan ominaispiirteeksi. Nyt lapsia kolme ja neljäs haaveissa. Rakkaus saa ihmeitä aikaan ja ainakaa minä en tiedä mitään sellaista rakkautta ja tunnetta jota voisi verrata siihen rakkauteen jota lapsia kohtaan tuntee. Nämä tietysti minun ajatuksia. Tietysti eduksi on jos on lähellä on hyviä tukihenkilöitä kuten mummeja, ukkeja ja kummeja, jotka voivat tarvittaessa autella ja tukea. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen ja ajatella, että aika aikaansa kutakin.
Kuulostaapa hienolta 
. Meillä lapset ollaan saatu molempia yritetty pitkään ennen kuin tulleet, joten siihen ainakin omasta puolestani voin sanoa että aina kaiki tapahdu niin kuin toivoisi..Ura ja lapset vaikea yhdistää, mutta mielestäni on itsestään kiinni mitä elämältään haluaa, itse olen aika vasta valmistunut ja haluan lähteä vielä lisää opiskelemaan, kodin lapset ja opiskelun yhdistäminen hieman hanklaa mutta ei mahdotonta, itse olen nin tehnyt kun esikoinen syntyi opiskellessani ammattiin ja hyvin suoriuduin kaikesta. Kuten kikkara sanoi luonto kyllä hoitaa, on se vaan jännä juttu.
Mitä suunnitelmia teillä on tai miten olete meinanneet mennä eteenpäin? :wave:
. Meillä lapset ollaan saatu molempia yritetty pitkään ennen kuin tulleet, joten siihen ainakin omasta puolestani voin sanoa että aina kaiki tapahdu niin kuin toivoisi..Ura ja lapset vaikea yhdistää, mutta mielestäni on itsestään kiinni mitä elämältään haluaa, itse olen aika vasta valmistunut ja haluan lähteä vielä lisää opiskelemaan, kodin lapset ja opiskelun yhdistäminen hieman hanklaa mutta ei mahdotonta, itse olen nin tehnyt kun esikoinen syntyi opiskellessani ammattiin ja hyvin suoriuduin kaikesta. Kuten kikkara sanoi luonto kyllä hoitaa, on se vaan jännä juttu.Mitä suunnitelmia teillä on tai miten olete meinanneet mennä eteenpäin? :wave:
kasvihuoneilmiö
Mua kanssa huolestuttaa tämä. Miten voi yhdistää kotonaolon ja opiskelun? Miten sitä pärjäisi vähillä rahoilla ja saisiko sitä ikinä opiskeltua tutkintoa kunnialla loppuun? Kun siis sitä on vielä mooonta vuotta edessä.
On oikea sana joka kuva useimpia meitä naisihmisiä tietyssä elämänvaiheessa.Minulla on 4 lasta joista vanhin 4v ja uusi haastava työ.Tai no olen vielä kotona,mutta aloittelen työtä pikkuhiljaa aina vähitellen lisäillen.Jotenkin sitä osaa jakaa aikaa työn ja kodin välille jos molemmat ovat tärkeitä asioita.Kaksi sanaa on minusta ihan mustRIORISOINTI ja ORGANISOINTI.Eli olen kyllä joutunut tietyistä asioista tietoisesti luopumaan toteuttaakseni muita.Lapset ja parisuhde tulee aina ykkösenä ja sitten muut asiat.Jos kaikki saa loksahtamaan kohdalleen käy usein niin,että tösitä saa voimaa kotonaoloon ja päinvastoin!Sen voin kyllä kokemuksesta sanoa,että ei sitä lasten hankkimista(yrittämistä/saamista) kannata kovin pitkälle lykätä.Nuorempana jaksaa yllättävän paljon enemmän!
Voimia unelmienne toteuttamiseen!
RIORISOINTI ja ORGANISOINTI.Eli olen kyllä joutunut tietyistä asioista tietoisesti luopumaan toteuttaakseni muita.Lapset ja parisuhde tulee aina ykkösenä ja sitten muut asiat.Jos kaikki saa loksahtamaan kohdalleen käy usein niin,että tösitä saa voimaa kotonaoloon ja päinvastoin!Sen voin kyllä kokemuksesta sanoa,että ei sitä lasten hankkimista(yrittämistä/saamista) kannata kovin pitkälle lykätä.Nuorempana jaksaa yllättävän paljon enemmän!Voimia unelmienne toteuttamiseen!