Kriisi ennen lapsen syntymää, miten tästä selvitään

Miehellä on rankkaa, hän kokee että työ jota tekee on merkityksetöntä ja jumissa urallaan. Samaan aikaan hän yrittää elämäntapa muutosta liikunnan ja syömisen suhteen mm painonpudotusta, mikä on hänelle arka ja herkkä asia ja jossa hän tarvitsee paljon tukea.
Lisäksi raskausaikaani on varjostanut koko ajan pelko ennenaikaisuudesta joten olen itsekin ollut herkillä, tarvinnut tukea. Ja mies on kuluttanut tuhottomasti aikaa ja ajatusta minun hyvinvointiin ja laittanut omansa edelle. Miehelläni ei ole oma isä ollut läsnä lapsuudessa ja sekin varjostaa hänen mieltä. Hän haluaa olla hyvä isä pojallemme.

Voin itse henkisesti huonosti kun olen niin surullinen, etten tiedä miten voisin häntä auttaa. Tiedän että olen itse unohtanut kaiken keskellä olla olemassa häntä varten.
Helpottaako asiat lapsen synnyttyä vai tuleeko kaikesta vielä haastavampaa?
Mies haluaisi jossain vaiheessa jäädä lapsemme kanssa koti-isäksi.

Kuinka yleistä on että tälläinen kriisi puhkeaa? Välillä tuntuu että olisi helpompi sitten lähteä vauvan kanssa ja antaa miehen löytää suunta elämässä, kuin elää tässä myrskyssä.
Olemme olleet 7 vuotta yhdessä onnellisesti ja vuoden naimisissa.

Antakaahan vinkkejä, koska päiväni kuluvat itkien odottaen vauvan syntymää joka pelottaa jos syntyy tämän sotkun keskelle. :'(

 

no ei kyllä ainakaan helpota lapsen synnyttyä! Valitettavasti....silloin teidän pitää ensimmäisenä ottaa huomioon se pieni ihminen, sen jälkeen toisenne ja itsennekin. Tulee ikäänkuin yks palikka lisää teijän peliin...

 

no ei kyllä ainakaan helpota lapsen synnyttyä! Valitettavasti....silloin teidän pitää ensimmäisenä ottaa huomioon se pieni ihminen, sen jälkeen toisenne ja itsennekin. Tulee ikäänkuin yks palikka lisää teijän peliin...

Näin vähän ajattelinkin, enkä nyt tiedä yhtään mitä tehdä tässä tilanteessa.

 

Juttelepa neuvolassa asiasta taI soita perheneuvolaan. Hae apua nyt, älä odota!

 

Ohjaa miehesi ammattilaisen pakeille. Lapsen syntymä saattaa lisätä miehesi ahdistusta jos on lapsuudessa ollut ongelmia. Nähty ja koettu.

 

Puhukaa neuvolassa tai käykää terapiassa. Yrittäkää saada ulkopuolista apua. Vauvan synnyttyä on niin paljon kaikkea muuta tunnemyllerrystä muutenkin. Voimia ja tsemppiä teille!

 

Asiat voi mennä myös parempaan kun vauva tulee. Muut asiat voi tuntua pieniltä vauvan rinnalla. Vauva tuo uutta arkeen, voi vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja tuo tunteen ehkä siitä, että teillä on enemmän yhteistä kuin aikaisemmin. Pikkukaveri menee monen asian edelle, myös turhien murheiden. Itseenne keskittyminen tulee muuttumaan, tuntumaan vähäpätöisemmältä.

On toki tietty tärkeää että pidetään huolta myös omista tarpeista. Mutta vauva tuo ihan tervettäkin perspektiiviä. Odotatte myös ekaa lasta. Epävarmuus, raskausajan huolet, hormoonit, talouden suhdanteet jne painaa. Kun uusi arki käynnistyy, alkaa löytyä taas luottoa asioiden etenemiseen ja siihen, että hyvinjän te pärjäätte.

Meillä odotetaan nyt kolmatta syntyväksi. Ei oo koskaan ollu mummoloita arjessa apuna. Ja aina vaan on hyvin pärjätty. Perhe on yhteinen projekti. Pärjäämme hyvin omalla kokoonpanollamme.

 

Sinäpä herttaisesti ajattelet. Mies auttanut sua ja sinä palkaksi mietit, että helpompi olisi lähteä sitten vauvan kanssa pois. Mietipä itse mitä kirjotat. Miehellesi olisi varmasti se jo valtava shokki että sinä lähtisit, niin sitten vielä veisit hänen lapsen pois, juuri kun hänestä on tullut isä ja mieskin voisi alkaa rakentaa suhdetta vauvaan ja tutustua vauvaan.

 

Sinäpä herttaisesti ajattelet. Mies auttanut sua ja sinä palkaksi mietit, että helpompi olisi lähteä sitten vauvan kanssa pois. Mietipä itse mitä kirjotat. Miehellesi olisi varmasti se jo valtava shokki että sinä lähtisit, niin sitten vielä veisit hänen lapsen pois, juuri kun hänestä on tullut isä ja mieskin voisi alkaa rakentaa suhdetta vauvaan ja tutustua vauvaan.

Paniikki ajattelua! Itken joka päivä silmät päästäni ei varmasti tee vauvallekkaan hyvää. Miehen pitäisi mennä terapiaan tai järjestää asiansa jotenkin, koska minä en voi häntä valitettavasti auttaa. Uskon että hän tarvitsee ammattiapua. Näinkään ei voi tämä jatkua?
Aivan kamala tilanne.

 

Noi on sellasia ongelmia ettei niitä voi vaan lakaista maton alle. Eikä se lapsen syntymä niitä yhtäkkiä poista minnekkään. Tehkää niille jotain vielä kun ne ei oo paisunut liian suuriksi.

Puhukaa tunteistanne. Yrittäkää ymmärtää toisianne. Muistakaa kuunnella. Ja jos se ei riitä hakekaa apua. Kun omat voimat ei riitä aina on joku joka pystyy auttaa eteenpäin.

 

Siis anteeksi mää en nyt ollenkaan hahmota mikä kriisi miehellä muka on...?
Kuulostaa mun mielestä hyvinkin tasapainoiselta ja fiksulta mieheltä; on halunnut ja kyennyt tukemaan sinua raskauden aikana, haluaa kohentaa ja on kohentanutkin omaa fyysistä terveyttään, haluaa olla isä lapselleen, haluaa jäädä hoitamaan kotia ja perhettä, haluaa edetä urallaan-ei tyydy huonoon.

Sinä, sen sijaan. Itket silmät päästäs joka päivä??? Olet joka päivä surullinen?? Pelkäät jo nyt paniikin partaalla mitä elämänne(elämäsi) on vauvan synnyttyä.
-Kyll nyt äkkiseltään kuulostaa siltä, että sinulla ne asiat nyt on hukassa, ja tarttisit vaikka ihan osastohoidon apua tai ensikodin turvaa viimeistään sitten kun vauva syntyy

 

Sano miehelle, että irtisanoutuu ja ottaa vaikka vuoden hermoloman töistä. Silloin jää enemmän aikaa huolehtia omasta hyvinhoinnistakin. Ja sitten voi miettiä, haluaako jatkaa samalla alalla, vai vaihtaa alaa. Ei huonossa työpaikassa kannata roikkua, se tuhoaa terveyden. Se noihin kaikkiin ongelmiin on todennäköisesti syynä.
Ja kun lapsi syntyy, voitte nauttia pikkuvauva-ajasta yhdessä, se kun on niin nopeasti ohi.

 

Et voi olla ammattiauttaja miehelle, se on totta. Hyvä jos olet muuten tukena. Sinnikäs mies, täytyy ihailla, työongelmia, lapsuudes ikävää ja vielä jaksaa ajatella painonpudotusta. Muista että jos eroatte, miehellä on oikeus olla vauvan kanssa ihan samalla tavalla kuin sullakin. Vauva ei kuulu äidilleen yhtään sen enempää. Mutta toivotaan että ratkaisu löytyy ja tilanne helpottaa.

 

Enempi olen äidin jaksamisesta huolissani. jos saat oman olosi paremmaksi, niin miehelläsikin on helpompaa. Keskity enemmän itseesi ja vauvaan äläkä huolehdi niin paljoa miehestäsi, koska et pysty muuttamaan hänen työtään, ylipainoaan etkä isättömyyttä. Mies kyllä pärjää, jos sinä pärjäät. Puhu neuvolassa.

 

Joo kyllä mäkin sanoisin että enemmän vaikuttaa siltä että SINULLA on niitä ongelmia- ei miehellä.
Eihän tuo ole mikään kriisi, että mies tekee elämäntaparemonttia ja miettii alan vaihtoa/irtisanoutumista?
Ihan normaaleja elämän tapahtumia, otat ne oudon raskaasti.
Sanoit vielä että olet itkenyt päiviä, oikeesti MITÄ,MIKSI?!
Hanki nyt omalle mielenterveydellesi apua!

 

Minunkin mielestäni ap:llä on tässä enempi ongelmaa kuin miehellä, joka jaksaa esim. keskittyä painonpudotukseen. Tällainen voi enteillä synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamista. Menkää perheneuvolaan.

 

Joo, minustakin aplla on nyt mittasuhteet kadoksissa. Mulla on apn miehen kaltainen tilanne työn suhteen ja voin kyllä siitä huolimatta ihan hyvin. Ap, juttele neuvolassa pahasta olostasi.

 

Hanki ap itsellesi apua pian. Taidat olla masentunut? Kokeeko mies, että haluaisi puhua ajatuksistaan jollekin ulkopuoliselle, oletko ehdottanut? Miehesi on kasvamassa isäksi ja samalla käy läpi omaa lapsuuttaan, uskallan väittää että kaikki käy jossakin välissä, ja hyvin usein sillon kun alkaa itselle tulla jälkipolvea. Ihmettelen sinun paniikkia?! Miehesi pitää sinusta, itsestänsä ja syntymättömästä vauvasta huolta. Miettii työpaikan vaihtoa, mikä hienoa jos kokee että työ ei mieluisaa, kuntoilee, pudottaa painoa, haluaa osallistua arkeen enemmän ja jäädä kotiin lapsen kanssa. Nostan hattua, yhä on enemmistö miehiä jotka mielummin on töissä. Mikä tuossa on niin kamalaa, että päivät pitää itkeä? Kuinka ihmeen helppoa ja tasaista teidän elämä on tähän asti ollut?! Uskaltaisin veikata että olet masentunut. Raskausaikana voi myös masentua, ihan kuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tsemppiä ap teille kummallekin! Hankkikaa apua jos tarvitsette.