Köyhyydestä. Köyhät voivat saada merkkitavaa ilmaiseksi, eikä sen perusteella kannata tehdä päätelmiä

["Linda"]

Olen lahjoittanut meidän vanhan 32-tuumaisen taulutelkkarin eräälle puolitutulle köyhälle perheelle. Ostimme uuden isomman ja eipä tuollaisen pari vuotta vanhan perustöllön hinta enää päätä huimaava ole edes. Menipä taulutelkkari uuteen käyttöön, jossa ollaan iloisia siitä. Minulla on myös rahaa ja omaisuutta, joten en kokenut tarpeelliseksi myydä sitä kirpparilla.
Sama perhe oli niin onnekas, että voitti paikallisen marketin jouluarpajaisista 1300e arvoisen suurinäyttöisen läppärin.

Olen antanut säkkikaupalla vaatteita ja petivaatteita tuolle perheelle. Heidän lapsillaan on siis ihan hyväkuntoista småfolkia, lassien gtechiä, ticketiä, meandia yms, koska ovat saaneet niitä ilmaiseksi.

Paikallisen helluntaiseurakunnan kirpputorilta saa hakea ilmaiseksi tavaraa vain sanomalla, ettei ole varaa maksaa. Eli jos tavaraa haluaa hamstrata, sitä saa ilmaiseksikin. Köyhähän voi napsia myös ilmaistavaroita kasapäin, koska on kiva saada jotakin.


Moni antaa uudehko ja hyväkuntoisiakin huonekaluja ilmaiseksi pois tai myyvät todella edullisesti. Kirppareilla saattaa olla iso säkki pikkuatoja parilla eurolla tai siistit nukenrattaat parilla eurolla.

Lähinnä siis pointtini on se, että aina täällä syytellään sossupummeiksi ja hyväksikäyttäjiksi perhettä, jotka hakevat toimeentulotukea "mutta niiden tytöllä oli taaskin popin haalarit päällä " "joo ne mitää köyhiä ole ja apua tarvi, kun niillä taulutelkkarikin oli".

Eli eivät ne köyhät niitä välttämättä ole itse ostaneet..

 

["Kerttuli"]

Jep. Mun vanhemmat jakavat aika innokkaasti ilmaiseksi tavaroita pois, joita eivät enää käytä. Ihan uudehkoa ja laadukastakin siis.

 

["vieras"]

Suht pienituloisena opiskelijana kyllä lähinnä vitutti, kun sukulaiset ja puolitutukin pitivät mua kierrätyskeskuksena. Kaikenlaista mulle tarpeetonta tuputettiin yhtenään ja sitten loukkaannuttiin, kun en huolinut vaikkapa kymmenen vuotta vanhaa kahvinkeitintä (mulla oli jo ihan hyvä keitin, kiitos vain) tai rokokoojäljitelmäpuhelinpöytää (no ei kiitos) tai mitä milloinkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26002966]Suht pienituloisena opiskelijana kyllä lähinnä vitutti, kun sukulaiset ja puolitutukin pitivät mua kierrätyskeskuksena. Kaikenlaista mulle tarpeetonta tuputettiin yhtenään ja sitten loukkaannuttiin, kun en huolinut vaikkapa kymmenen vuotta vanhaa kahvinkeitintä (mulla oli jo ihan hyvä keitin, kiitos vain) tai rokokoojäljitelmäpuhelinpöytää (no ei kiitos) tai mitä milloinkin.[/QUOTE]

Mikä kermaperse.
Mulle kelpasi enemmän kuin hyvin opiskeluaikoina käytetyt huonekalut, ei olisi millään ollut varaa ostaa uutena kaikkia.
Miten joku voi loukkaantua siitä että toinen kysyy ennen roskiin laittoa, olisiko sulle käyttöä sille?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26002995]Mikä kermaperse.
Mulle kelpasi enemmän kuin hyvin opiskeluaikoina käytetyt huonekalut, ei olisi millään ollut varaa ostaa uutena kaikkia.
Miten joku voi loukkaantua siitä että toinen kysyy ennen roskiin laittoa, olisiko sulle käyttöä sille?[/QUOTE]

No mulla oli kaikki tarvittava. Minä en loukkaantunut, minua ärsytti. Ne romunsa tarjoajat loukkaantuivat.

 

["Maru"]

Tämä on totta! Kun olimme todellakin köyhiä poikamme syntyessä, ei meillä ollut rahaa ostaa itsellemme tai pojallemme vaatteita, ei poltettu, juotu alkoholia tms. ja pöytään katettiin itsellemme pelkkää perunaa ja kaurapuuroa. Pojalle saatiin nipin napin ostettua kalliit erikoismaidot, possunlihaa, riisiä, luumua, maissia ja mustikkaa (oli allerginen kaikelle muulle). Silti kuljimme merkkivaatteissa kaikki. Lapsemme sai hyvätuloisesta perheestä kaikki vaatteet jotka olivat heidän pojalleen pieneksi jääneet. Löytyi reimaa, benettonia yms. upeita vaatteita villakangastakkeja myöten. Minä ja mieheni ostimme vaatteet kirpputorilta jos oli rahaa ja saimme tuttavilta kalliita upeita vaatteita. Meillä oli kaksi telkkaria ja tietokone (jota silloin ei joka talossa ollut) koska saimme ne tuttaviltamme. Oli siis näennäisesti rikasta elämää ja meillä oli paljon tavaraa mitä ei raaskinut heittää pois jos vaikka joku päivä sitä tarvitsisimme. Ylimääräistä ei ollut myydä, koska kaikki oli niin huonokuntoista tai lainattua. Eli kirpputorikaan ei meille lisätienistiä antanut. Eli yhdyn tuohon, että köyhälläkin voi olla hienoja vaatteita ja paljon tavaraa.

Tänä päivänä olemme kuitenkin kohtuullisesti toimeentulevia, eikä lapsilla merkkivaatteita näy. Nyt meillä on varaa ostaa vaatteet itse, joten kehotan tuttaviamme lahjoittamaan vaatteet huono-osaisemmille. Myös itse lahjoitan paljon tavaraa, vaikka rahkin tekisi hyvää meidän taloudessa. Mutta muistan todella hyvin ne köyhät niukat ajat.