Kouvola?!? :d

TYLSÄÄ!! Ei löytys juttukaveria vaikka Skypeen lähistöltä? Mielellään mukavaa ihmistä jolla ois suunnilleen saman ikäset lapset Meil on tuleva eskarilainen poika ja 2 v. tyttö.

 

ei oo kaveripalsta tää.

Mitä mielenkiintosta mun pitäs kertoo ittestäni että löytys kavereita? Lasten kaa on elämä menny niin lentoa että on kaverit karisseet matkasta tai muuttaneet liian kauaks, ja ois kiva löytää joitain samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

Vähän päivitin tota profiilianikin.

 

Kouvolalaiset on ihmisarkoja. Saatat olla jostain muualta muuttanut. Ei siis voi tutustua.

 

[QUOTE="vierastus";27962326]Kouvolalaiset on ihmisarkoja. Saatat olla jostain muualta muuttanut. Ei siis voi tutustua.[/QUOTE]

No se voi olla, että ne haistaa vieraan veren.. Olen ihan muualta muuttanut ja maalle muuttajanakin sellanen kaupungista muuttanut downshiftaaja, eli varmaan tosi omituinen

 

täällä ens kuussa kouvolaan muuttava kahden lapsen äiti. Kolmatta odotan

 

No se voi olla, että ne haistaa vieraan veren.. Olen ihan muualta muuttanut ja maalle muuttajanakin sellanen kaupungista muuttanut downshiftaaja, eli varmaan tosi omituinen

Kyllä ne haistaa omituisuudet. Koska sulla ei ole kavereita paikkakunnalla, kukaan ei tunne sun sukujuuria tai työhistoriaa niin eihän sua kukaan voi suositella tai noin vain kaveriksi ottaa! Herranjestas! Mitä sä muualta muutanut, varmaan ihan vihreä otökkä, oletat. Marsilainen tai mikä lie Helsinkiläinen.

 

olisin 60 km päässä...

 

Hitto kun kevät tulee niin tulee energiaa ja kun ei oo enää vauvaakaan perheessä niin taas jaksais höpötellä ja puuhastellakin enemmän perheen ulkopuolellakin. Mut en osaa löytää tyttökavereita ittelleni Sosiaalivammanen.

 

Katos sieltä niitä MLHn perhekahviloita... kirjaston satutunteja... ym ym kyllä sellainen joka osaa suunsa avata saa kavereita.

 

[QUOTE="isosisko";27973228]Katos sieltä niitä MLHn perhekahviloita... kirjaston satutunteja... ym ym kyllä sellainen joka osaa suunsa avata saa kavereita.[/QUOTE]

Oon niin surkee avaamaan suutani tuntemattomien keskellä, ja noissa kun tuli joskus käytyä niin tutustuminen jäi siihen että lapset tunsi toisensa, mut mä en edes nimiä oppinut äideiltä. En itse viihdy noissa perhekahviloissa tms. kun... en oo yhtään äiti-ihminen :ashamed: ja sieltä löytyy vaan niitä superäidillisen tuntuisia kotiäitejä jotka neuloo ja ompelee lapsilleen kaiken, ja puhutaan vaan lapsista ja reimateceistä jne. Haluisin ystäviä joiden kaa jutella jostain ihan muusta kuin lapsista, mutta lapset ois sillai bonus että ihminen tietäis vähän missä elämäntilanteessa mennään ja vois tehä asioita myös lasten ehdoilla yhessä jos sinne saakka pääsee ystävyys kehittyyn.

Olikohan tää ihan mahoton ymmärtää tää mun sepustus...