Toggle sidebar

Koululainen hölmöilee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Tokaluokkalainen joutuu olemaan koulupäivien jälkeen monta tuntia yksin kotona ja tänä aika ehtii tehdä hölmöyksiä. Kaapeista tongitaan herkkuja eikä voi säilyttää mitään tai ostaa etukäteen. Sotkee paikkoja, esim kaakaopurkki kaatuu ja jää siivoamatta tai juustopaketti pöydälle. Pahimpia ovat kuitenkin esim hajuvesipullon ruiskiminen huoneeseensa, siis koko pullon ja iPadin rikkominen puolivahingossa. Jos yhtään on rahaa, se käytetään kaikkiin. On alkanut pelottaa tulla kotiin töiden jälkeen kun ei tiedä mikä kaaos siellä odottaa. Pelkään myös että lapsi onnistuu satuttamaan itseään päivän aikana kiipeillessään. iPadin rikkoutumisesta tajusi kertoa heti ja siitä annettiin positiivista palautetta, mutta yleensä koittaa peitellä, vastaa ettei tiedä mitä on tapahtunut tai jopa valehtelee.

Vanhempien läsnäollessa saa uhmakohtauksia, kiukuttelee ja kieltäytyy suurella huudolla esim kotitöistä, epämielyisasta ruoasta yms.

Kyseessä fiksu lapsi jolla paljon kavereita ja koulussa käyttäytyy hyvin ja koulumenestys on loistava. Myös harrastuksissa on osoittanut kovaa sitoutumista ja lahjakkuutta. Tämän takia kotikäyttöytyminen ihmetyttää tosi paljon.
 
No kohta on kesäloma, ja syksyllä kolmannen luokan myötä koulupäivät pitenee ja ongelma saattaa sitä myötä helpottaa. Mutta koittaisin keksiä jonkin ratkaisun niille päiville, kun pääsee koulusta aikaisin. Voisiko mennä kaverille/mummolle/pyytää kaverin seuraksi tai jotain, ettei tarvisi olla yksin?
 
Tokaluokkalainen on vielä pieni. Kerran koulussa ja harrastuksissa käyttäytyy ja malttaa ja "tikistää" parhaansa, niin missäs muualla hellittää otettaan ja hakee huomiota ja näyttää tunteensa ja väsymyksensä kuin kotona?

Antakaa aikaa ja runsasta läsnäoloa päivän jälkeen, läheisyyttä ja rakkautta sekä rajoja. Ja miettikää voisiko yksinolemisen aikaa millään kutistaa.
 
Täällä ei kakkosluokkakaisille järjestetä iltapäiväkerhoa mutta koulu loppuu joka päivä klo 12. Vähintään kolme tuntia tulee yksinoloa joka päivä eikä voida mitään. Kavereilla on aina välillä mutta ei voi joka päivä olla ja nämä surkeat säät ei mahdollista puistoiluakaan kuin hetken koulun jälkeen. Kesäloma hankaloittaa tilannetta entisestään kun päiväleirit ei kestä kolmea tuntia pidempään. Syliä ja huomiota kyllä annetaan päivittäin eikä harrastuksia ole kuin kahtena iltana. Jotain turhautumista tuo selvästi on mutta keinot on aika vähissä. Olen miettinyt jotain "ohjelmalistaa" (tyyliin tee läksyt, syö välipalaa, soita pianoa, leiki yms) iltapäiville, joka ohjaisi toimintaa ja helpottaisi ajankulua, mutta en tiedä toimisiko se paria päivää pidempään.
 
No eikö kannattaisi huolehtia siitä, että tahallisella typeryyksien tekemisellä, kotitöistä kieltäytymisellä jne. on seurauksensa. Eli teette lapselle selväksi, että tottelemattomuudesta ja sääntöjen rikkomisesta tulee tuntuva rangaistus.

Ei se aikuisellakaan ole mikään oikeutus lähteä esim. laittamaan paikkoja rikki ja rikkomaan sääntöjä jos jokin asia potuttaa. Kuri se on kaikilla oltava (myös lapsilla).
 
Paikkojen sotkemiseen ei auta muu kuin se, että laitat lapsen siivoamaan sotkunsa. Meilläkin 8-vuotias heitteli karkkipaperit lattialle omassa huoneessaan, vaikka roskis oli vieressä. Sanomiset eivät auttanneet, mutta kun laitettiin lapsi siivoamaan itse joka ikinen kerta ja vahdittiin kunnes työ oli tehty, niin roskaaminen loppui. Kyseessä oli erityislapsi, jolta roskien kerääminen ei käynyt niin näppärästi kuin tavalliselta lapselta. Mutta varmasti tämä tepsii tavislapseenkin, kun vanhempi vain jaksaa olla määrätietoinen eikä jousta sääntöjen noudattamisessa.
 
Valitettavan tyypillistä käytöstä nykypäivän lapsilla tuo tuollainen. :rolleyes: Johtuu pohjimmiltaan siitä, etteivät vanhemmat enää halua tai uskalla pitää lapsilleen kunnon kuria, kun pelkäävät aiheuttavansa näille traumat. Nykyään hyvin suuressa osassa perheistä lapsille seuraa pahanteosta kurituksen sijaan lähinnä päänsilitystä.

Sitä vaan harva tuntuu miettivän, että kaikkein pahimmat traumat lapselle tulee siitä, jos tämä joutuu toistuvasti toteamaan vanhempiensa olevan voimattomia hänen käytöksensä edessä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa