Koulukypsyys testien tulokset

Meillä eskarilainen poika on ollu koulukypsyys testeissä ja huomenna mennään miehen kanssa kuulemaan tuloksia. Poika osaa lukea vähäsen, kirjoittaa jopa vähäsen enemmän, laskee mielestäni aika vaikeita laskuja tuon ikäiselle eikä näissä taidoissa ole eskari openkaan mielestä mitään ongelmaa. Ongelma on keskittyminen ryhmässä ja hienomotoriikka, esim askartelut ei oikein suju.

Ensi syksynä ekaluokkalaisia olisi tulossa vain 13, joten senkin puoleen tekisi kyllä mieli laittaa poika kouluun, sanovat sitten kasvatusneuvolassa huomenna mitä tahansa. Eikös se koulun aloituksen lykkääminen ole kuitenkin vanhempien päätös? Mieheni on opettaja ja on sitä mieltä, että ehdottomasti poika kouluun vaan.

Itse mietin miten pärjää, osaako huolehtia itsestään ym. Onko ketään jolla lapsi olisi käyny eskarin kahdesti, mistä tilanteesta aloititte ja oliko eskarin uusimisesta hyötyä?
 
Ystävän lapsi tod näköisesti tuplaa eskarin -keskustelevat vielä. Osaa lukea ja kirjoittaa, mutta ei kommunikoi aikuisten kanssa (mielellään) ja hakeutuu helposti vuotta nuorempien seuraan leikkimään. Konttaa lattioilla ja elää vielä täysillä mielikuvitusmaailmassa... Iloinen valloittava lapsi, mutta kypsyy sitten koulumaailmaan vielä vuoden ajan, ajattelivat vanhemmat. Minusta on hienoa, että huomioidaan lapsen tahti, mikäs kiire tässä maailmassa on. Niin, eskarissa siis suosittelevat tuplamista, juuri tuon vahvan leikkimaailmassa elämisen vuoksi.
 
opeäiti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 15.02.2006 klo 23:02 Tiitelistuutelis kirjoitti:
Meillä eskarilainen poika on ollu koulukypsyys testeissä ja huomenna mennään miehen kanssa kuulemaan tuloksia. Poika osaa lukea vähäsen, kirjoittaa jopa vähäsen enemmän, laskee mielestäni aika vaikeita laskuja tuon ikäiselle eikä näissä taidoissa ole eskari openkaan mielestä mitään ongelmaa. Ongelma on keskittyminen ryhmässä ja hienomotoriikka, esim askartelut ei oikein suju.

Ensi syksynä ekaluokkalaisia olisi tulossa vain 13, joten senkin puoleen tekisi kyllä mieli laittaa poika kouluun, sanovat sitten kasvatusneuvolassa huomenna mitä tahansa. Eikös se koulun aloituksen lykkääminen ole kuitenkin vanhempien päätös? Mieheni on opettaja ja on sitä mieltä, että ehdottomasti poika kouluun vaan.

Itse mietin miten pärjää, osaako huolehtia itsestään ym. Onko ketään jolla lapsi olisi käyny eskarin kahdesti, mistä tilanteesta aloititte ja oliko eskarin uusimisesta hyötyä?
On totta, että koulun aloituksen lykkääminen on vanhempien päätös. Jos sitä kuitenkin suositellaan, siihen on varmasti syynsä. Ihan kevyin perustein tuskin tällaista ehdotetaan.

Mainitset, että miehesi on opettaja. Monille meille ammattikasvattajille on vaikea paikka, jos omalle lapselle suositellaan jotain "erityistoimenpiteitä". Sitä haluaa kieltää ongelman.

Jos lapsenne saa tukea tässä kohdassa, kun ryhmässä työskentely on vielä vaikeata, ja hienomotoriset taidotkin kaipaavat kehittymistä, koulun alku vuoden kuluttua sujuu todennäköisesti helpommin kuin nykyisistä lähtökohdista.

Suomalainen koulusysteemi on niin rankka, että mieluusti antaisin lapsen aloittaa vasta sitten, kun hän on siihen kypsä. Silloin ongelmia tulee todennäköisesti vähemmän, ja kaikki sujuu muutenkin juohevasti.
 
Meillä tyttö kävi vuosi sitten koulukypsyystesteissä.
Sanoivat,että ongelmia tulee lukemisen ja kirjoittamisen kanssa.
Psykologin kanssa kävimme juttelemassa muutaman kerran.
No tyttö meni kouluun ja mitään ongelmia ei ole ollut.
Reipas koululainen ja osaa lukea ja kirjoittaa :)
 
hieno systeemi
Olen itse loppuvuonna syntynyt ja siihen aikaan ei mitään koulukypsyys testejä ollut. Kouluun mentiin omana ikäkautena, minä siis aloitin koulun 6-vuotiaana ja loppuvuodesta täytin 7 v.

Opin lukemaan ja kirjoittamaan ihan ajallaan, hienomotoriikka ja askartelu sujuivat. Ongelmia tuli siinä etten ollut sosiaalisesti kypsä. Olin arka ja ujo. Jäin jalkoihin. Minulla oli vielä aivan leikki kesken. Olisin vain halunnut olla kotona ja leikkiä. Koululäksyt ei kiinnostaneet, eikä äiti saanut minua innostumaan niistä - koko kouluaikana!
Lopputuloksena oli, että olin koulukiusattu ja huono oppilas. Käsitys itsestä tuli, että olen tyhmä, minussa on vika. Ja jo varhain, ihan alaluokilla, olin sitä mieltä että minun kuuluisi tuplata joku luokka, siirtyä ikävuotta nuorempien pariin. Kuitenkin opettajat päästi aina nippa-nappa seuraavalle vuosikuokalle...

Edelleenkin lopputulos on, etten ole kovin korkealle opiskellut, kiitos koulukiusaamisen, opettajien. En jaksa koulumaailmaa ja itsetunto-ongelmat (minä olen huono, en osaa, en opi, olen tyhmä) ovat koko ajan, vaikka jossain vaiheessa minut onkin kuulemma testattu keskitasoa älykkäämmäksi (tätä vain ei minulle lapsena sanottu!!!) ja opiskelut sujuivat muuten hyvin, mutta luokkaryhmässä olo tuottaa vaikeuksia. Kiitos teille koulukiusaajat - on vaikea olla nyt aikuisenakaan naisryhmissä, kun ei ole ikinä päässyt mihinkään ryhmään mukaan...

Onnekseni omat lapseni ovat alkuvuodesta syntyneitä ja senkin puolesta olleet koulukypsiä , tarkoitan,e ttei ole tarvinnut miettiä tätä asiaa. Jos lapseni olisivat syntyneet loppuvuodesta tai jos olisi pitänyt miettiä koulun aloittamista siirtoa vuodella, olisin taatusti hyväksynyt ajatuksen omien kokemusteni perusteella.
 
Käytiin tuloksia kuulemassa ja olen kulkenu suu korvissa koko illan! Eli kouluun vaan, sanoi psykologi!

Poika on kuulemma kognitiivisissa taidoissa ikäisiään lahjakkaampi, heikkoja alueita on hienomotoriikassa mut oli sitä mieltä, et vahvuudet auttaa heikompien alueiden kanssa ja vaikka esim käsityöt saattaa olla vaikeita niin pärjää koulussa.

Olen todella helpottunu!!!
 
Meillä tyttö myös loppuvuodesta syntynyt.
Koulussa on juuri nyt virkkaamista ja voi ei :headwall: ...ei ole käsityöihmisiä vissiin :whistle: sai kotiläksyksi sitä sitten...nyhräsi samaa kohtaa niin että lanka katkesi ja sanoi vain,että kyllä minä osaan.
Poika kun virkkaa,kuin vanha tekijä :) (ovat samalla luokalla)
Ei kaikessa voi olla hyvä.
Meillä tyttö kasvoi kesän aikana henkisesti tosi paljon. Ennen koulun alkua.
Koulussa puhuttiin opettajalle kypsyystesteistä (kun koulu alkoi) ja mitä olivat sanoneet.
Tietää sitten opettaja tarkkailla ja antaa tukiopetusta jos on tarvis.
 
Siis täh
Hyvä että on testejä siihen, onko koulukypsä, mutta pitääkö ennen kouluun menoa jo osata lukea ja kirjoittaa!!!???

Eikös ne siellä koulussa sitten opeta moiset, vai onkohan tämä maailma muuttunut kovasti sitten siitä kun itse 27 vuotta sitten aloitin koulun...??? Sen henkisen puolen kypsyyden/kypsymättömyyden kyllä hyväksyn, mutta tuo kirjoittaminen ja lukeminen... toivottavasti se ei ainakaan (jos lapsi jo osaa) ole se pääkriteeri siihen onko kypsä kouluun vai ei. Ja eiköhän vanhemmat sen parhaiten tiedä, milloin lapsi on valmis kouluun. Ja kuunnelkaa hyvät ihmiset myös lasta, kyllä hänenkin mielipiteensä kannattaa ottaa huomioon.
 
keiju harmaana
Koulukypsyys....
Ei lapsen tarvitse kouluun mennessä osata lukea eikä kirjoittaa. Kirjaimet ja numerot pitäisi kuitenkin toisistaan erottaa, ja suurin osa ainakin eskarin käyneistä tunnistaa kirjaimet.
Koulukypsyys pn paljon muutakin, se on sosiaalisia taitoja, keskittymistä, tehtävien loppuun saattamista, kuullun ymmärtämistä,... Taitoja mitä koulussa tarvitaan opiskeluun.

Itse olen työskennellyt ekaluokkalaisten parissa ja nähnyt niitä lapsia, jotka ovat "läpäisseet" koulukypsyystestit, mutta joiden paikka kuitenkin olisi ollut vielä vuoden päiväkodissa. Lapsia, joille se leikki on edelleen se ykkösasia; lapsia jotka eivät jaksa keskittyä opetukseen vaan olisivat mieluummin leikkimässä, ulkona,... eivät ne lapset välttämättä häiriköi, ovat vaan tunnin "muualla" ja opetus menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kaikki tunnilla tehdyt tehtävät jäävät tekemättä ja siirtyvät kotiin tehtäviksi läksyjen lisäksi.
Ei ole häävinen alku koulutielle, jos se tärkeä ekavuosi jää pimennon peittoon.

Jos vanhempi on yhtään epävarma ja varsinkin jos päivähoidosta tmv tulee palautetta kouluasiasta, kannattaa asiaa miettiä ihan oikeasti! Lapsi ei ole sen huonompi tai parempi aloittaako hän koulun 7- vuotiaana tai 8-vuotiaana, pääasia on että lapsi saa hyvän alun koulutielle! Itse tiedän vanhempia, jotka ovat asiasta keskustelleet myös lapsen itsensä kanssa; kertoneet mitä on koulu ja verranneet sitä päiväkotiin ja antaneet lapsen sanoa mielipiteensä. Tuttvan lapsi halusi mennä vielä päiväkotiin ja menikin, ja kun sitten 8-v meni kouluun, oli tosi reipas ekaluokkalainen, otteet olivat ihan erilaiset kuin vuotta aikaisemmin.

Itsellä on loppuvuoden lapsi ja vielä keskonen, joten mietinnässä tulee olemaan meilläkin tuo kouluasia. Tiedollisesti tai taidollisesti tuskin ongelmia tulee, mutta tuo leikkipuoli... no, meillä on vielä aikaa miettiä. Mutta jos vähänkään epäilyttää, en lastani kouluun laita, koska olen nähnyt sen toisenpuolen ja sitä en omalle lapselleni halua!
 

Yhteistyössä