Kouluikäisten lasten pidemmistä matkoista

[Mummeliisa]

Tuossa toisessa ketjussa joku kettuili Jonseredille siitä että tämän kouluikäiset (?) lapset olivat lähdössä reissuun kuukaudeksi.

Jäin miettimään asiaa. Onko teidän mielestänne koulu aina se "kaikkein tärkein"?
Jos olisi mahdollisuus muuttaa muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille aivan toisiin oloihin (johonkin mitä teitä ja puolisoanne kiehtoisi) niin lähtisittekö kouluikäisten(kin) lasten kanssa?
Vai uskoisitteko että lapsi oppii enemmän kotimaassa kuin kotiopetuksessa jossain muualla?
Koetteko että keskeytyksetön läsnäolo koulussa antaa lapselle enemmän kuin matkat tai asuminen toisissa kulttuureissa tms?

 

["vieras"]

En lähtisi. Meillä lapset eivät halua olla koulusta pois edes viikkoa. Yksi lapsi on tosin poikkeus ja hän olisi varmasti mielellään pois koulusta vaikka koko vuoden. Itse en kuitenkaan jaksaisi opettaa hänelle niitä asioita, jotka muut ehtivät oppimaan koulussa. Mieluummin jätän loman ja reissun väliin. Matkailla voi koulujen lomien aikana.

 

["ruu"]

ei koulussa kovin paljon opi. Lapsi on nyt käynyt muutaman kuukaudne koulua ja on oppinut kuulemma siellä tavuttamaan. onhan sekin jotain toki.

suurin osa ajasta menee itsekkäiden röyhkimysten meuhkaamisen kuunteluun. Ketään ei kasvateta ottamaan huomioon muita.

 

["vieras"]

Tottakait lähtisin. Siis ei tietenkään vois jatkuvasti tehdä mutta jos kerran (tai ehkä kahdesti) koko peruskoulun aikana. Eiköhän tuo lapsi opi reissussa aika paljon sellaisia asioita mitä ei koulussa opi. Plus tietenkin että ite pitää sit opettaa ne koulussa opetettavatkin jutut..

 

[Rapanhapakko]

[QUOTE="vieras";22376328]Tottakait lähtisin. Siis ei tietenkään vois jatkuvasti tehdä mutta jos kerran (tai ehkä kahdesti) koko peruskoulun aikana. Eiköhän tuo lapsi opi reissussa aika paljon sellaisia asioita mitä ei koulussa opi. Plus tietenkin että ite pitää sit opettaa ne koulussa opetettavatkin jutut..[/QUOTE]

Nimenomaan näin, eli kyllä lähtisin.

 

[Mummeliisa]

Minä lähtisin ilman muuta, ellei sitten olisi jokin erityisvaihe lasten koulussa tyyliin ylioppilaskirjoitukset meneillään tms.

Uskoisin että ainakin ala-asteikäiselle pystyisimme kyllä kotiopetuskessa muutaman kuukauden ajan opettamaan samat kuin koulukin ja toisaalta asuminen toisessa kulttuurissa jo se itsessään antaisi lapselle arvokasta kokemusta ja perspektiiviä.

En myöskään oikein niele sitä argumenttia että lapsi pitää "opettaa siihen, ettei kouluajoista luisteta". päinavstoin , uskon että tärkeämpää kuin läsnäolo on oppia se (ja enemmän) mitä opetussuunnitelmassa on. Työmaailmakin muuttumassa: yhä useammalla työpaikalla arvostetaan enemmän sitä, mitä työntekijä saa aikaan kuin sitä, montako tuntia hän läsnäon.

 

["vieras"]

[QUOTE="ruu";22376307]ei koulussa kovin paljon opi. Lapsi on nyt käynyt muutaman kuukaudne koulua ja on oppinut kuulemma siellä tavuttamaan. onhan sekin jotain toki.

suurin osa ajasta menee itsekkäiden röyhkimysten meuhkaamisen kuunteluun. Ketään ei kasvateta ottamaan huomioon muita.[/QUOTE]
Koulussa oppii olemaan yhdessä itsekkäiden röyhkimysten kanssa. Erittäin tärkeä taito työelämää ajatellen. Niiden, joilta tämä oppi jää saamatta (yksityisopetus kotona tms) , on vaikea sopeutua työelämään.

 

[creme b]

Minä lähtisin, jos vaan minusta olisi kiinni. Siis että lapsille asia ei ois ihan kauhea tms.. Mut en ehkä heti eka-tokaluokan aikana, jolloin koulurutiinit vasta muodostuvat. Uskon, että lapsi kerkee olla koulussa vuosikausia, ulkomaalla asumista vastaavia elämyksiä tulee harvemmin eteen.

 

["ruu"]

[QUOTE="vieras";22376357]Koulussa oppii olemaan yhdessä itsekkäiden röyhkimysten kanssa. Erittäin tärkeä taito työelämää ajatellen. Niiden, joilta tämä oppi jää saamatta (yksityisopetus kotona tms) , on vaikea sopeutua työelämään. [/QUOTE]

no mutta työelämä saattaa kyllä muuttua paljon. ei niitä töitä ole kuin pienelle osalle ihmisistä. oikeita palkallisia töitä. parempi siirtyä keräilyyn. /omavaraistalouteen.

 

[vv]

Minulla ei ole lapset vielä koulussa, joten en ihan suoraan voi vastata, mutta riippuisi paljolti tilanteesta. Ystävälleni oli lapsipsykologi sanonut, ettei suosittele ulkomaille lähtöä (olivat muuttamassa ulkomaille pariksi vuodeksi töiden perässä), koska se voisi häiritä lapsen kehitystä. Heillä on erityislapsi, joka vaatii hieman normaalia enemmän panostusta koulunkäyntiin ja vieraan kielen pelättiin vaikeuttavan oppimista pysyvästi, kun kyseessä oli vasta ekaluokkalainen. Itse ajattelisin, että kuukauden lomalle pitäisi kyllä olla aika panavat syyt, jotta järjestäisin kouluaikana, mutta töiden takia varmaan lähdettäisiin. Tietysti kohdekin vaikuttaa, mutta nykyaikana pystyy melkein missä vain opiskelemaan verkkokoulussa tai jos pidemmäksi ajaksi mentäisiin (yli puoli vuotta) niin sitten johonkin paikalliseen kouluun.

 

[Anatolia]

Koulussa oppii minusta paljon kaikenlaista. Jos ei opi, on vika oppijan asenteessa ja joskus hyvin hyvin harvoin itse opetuksessa. Näin minä ajattelen.

Mutta koulusta voi hyvinkin olla pari kolme kuukautta pois, ei se oppimista pilaa. Maailmalla oppii ja näkee kaikenlaista sellaista, mitä ei kotimaassa ja koulunpenkillä oppisi. Me lähdettäisiin kyllä ehdottomasti reissuun, jos sellainen tilaisuus eteen tulisi

 

["vieras"]

[QUOTE="ruu";22376405]no mutta työelämä saattaa kyllä muuttua paljon. ei niitä töitä ole kuin pienelle osalle ihmisistä. oikeita palkallisia töitä. parempi siirtyä keräilyyn. /omavaraistalouteen.[/QUOTE]
Eksoottisempi reissu ulkomaille voisikin olla hyvä koulu erilaisen tulevaisuussuunnitelman luomiseen. Muutama kuukausi taitaa on vain turhan lyhyt aika uusien asenteiden ja tottumusten saamiseen. Lapset kyllä oppivat nopeasti.

 

[Rieputarallaa]

Näin opettajan näkökulmasta nuo omat lomat on todella vittumaisia, ja niitä on koko ajan enemmän ja enemmän. Teettää ihan hirveästi lisätyötä, josta kukaan ei maksa pennin latia.

 

["poikia3"]

Omien lasteni kanssa en voisi lähteä. Tai tällä hetkellä lähinnä keskimmäisen, tarvitsee erityisopetusta, ja omat taitoni eivät riittäisi takaamaan sitä, että poika oppisi tarvittavat asiat. Lisäksi jos on poissa koulusta ei ole oikeutettu myöskään tukiopetukseen.

Esikoisen kohdalla tilanne on niin hyvä, että hänen kanssaan voisi nyt mennä, aiemmin ei olisi tullut kysymykseenkään.

Arvostan kyllä oleskelua ulkomailla, jos siellä oikeasti oppii jotakin, eikä vain oleskele lomailemassa jossain turistikohteessa.

Omien lasten kouluissa ei kyllä kuukauden lomaa edes myönnettäisi.

 

["vieras"]

[QUOTE="poikia3";22376502]Omien lasteni kanssa en voisi lähteä. Tai tällä hetkellä lähinnä keskimmäisen, tarvitsee erityisopetusta, ja omat taitoni eivät riittäisi takaamaan sitä, että poika oppisi tarvittavat asiat. Lisäksi jos on poissa koulusta ei ole oikeutettu myöskään tukiopetukseen.

Esikoisen kohdalla tilanne on niin hyvä, että hänen kanssaan voisi nyt mennä, aiemmin ei olisi tullut kysymykseenkään.

Arvostan kyllä oleskelua ulkomailla, jos siellä oikeasti oppii jotakin, eikä vain oleskele lomailemassa jossain turistikohteessa.

Omien lasten kouluissa ei kyllä kuukauden lomaa edes myönnettäisi.[/QUOTE]

No tuskinpa koulu voi estää jos vanhemmat ovat päättäneet lähteä kuukaudeksi ulkomaille lapsen kanssa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Matkan voi ajoittaa esim. niin, että on viikon poissa ennen joulua ja tulee pari päivää koulun alun jälkeen takaisin. Ja a vot: kuukauden reissu onnistuu n. 7 pvän poissaoloilla, riippuu tietenkin siitä, milloin koulu jälleen vuoden vaihteen jälkeen alkaa. Jos tehtävät saa mukaan, ei ongelmaa ole.

Joskus on perusteltua pitää "omaalomaa".

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Näin opettajan näkökulmasta nuo omat lomat on todella vittumaisia, ja niitä on koko ajan enemmän ja enemmän. Teettää ihan hirveästi lisätyötä, josta kukaan ei maksa pennin latia.

Tuo on kyllä totta. Mutta jos vanhemmat hoitavat opetuksen niin, että esim. tukiopetusta tms ei tarvita, ei liene aivan mahdoton homma. Silloin riittänee, että opettaja kertoo mihin saakka on tarkoitus edetä missäkin aineessa.

 

[Logotar]

ehdottomasti lähdettäisiin.

tässä maassa on koululle asetettu joku hemmetin korkea arvo, josta ei voi olla pois ei ikinä eikä millään syyllä. Opettajilta pitää suunnilleen anoa/rukoilla ja kerjätä lupaa että saako lapsi olla viikon pois koulusta.

Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakko.