Kotitöiden rakastamisen vaikeus

[voimariini]

Menee hermot! Huolimatta siitä, että kotona asustaa sisäsiisti siisteyttä rakastava mies, olen huomannut että kaikessa hiljaisuudessa kotityöt lopulta aina lankeavat minulle. Minä laitan ruokaa, täytän ja tyhjennän tiski- ja pyykkikoneet, mankeloin, silitän, pyyhin pölyt ja siivoan vessat... Toki mieskin kiltisti ja ihan mielelläänkin näitä tekee, mutta niistä pitää erikseen mainita ja kehottaa ja sitten vielä lähestulkoon kiittää! Vaan eipä kuulu kiitosta mulle koskaan, moitteita vain jos vahingossa sotken jotain jonka mies on siivonnut/järjestänyt (kuten vaikkapa mies puhdistanut lieden, joka ruokaalaittaessani sotkuu huolimatta siitä, että itsekin sitä puhdistan ja pesen).

Mikä perkele siinä on, että jos mies tekee kotona jotain kodinaskareita, niistä pitäisi olla ihan erityisen kiitollinen ja ylpeä?

Nyt olen päättänyt, että pestyt verhot saavat lojua kodinhoitohuoneen pöydällä vaikka hamaan loppuun asti ja mankeloitavat lakanat samoin. Imuriin en koske, ennen kuin mies itse ehdottaa, että siivottaisiinko.

Ärsyttää, kun ukko mainoo olevansa minuakin siistimpi, mutta sitten kun minä olen kotona niin ei tee tikkua ristiin. Yksin hääräilen vaan. Kun lähden työmatkalle tai pois kotoa, niin sitten kyllä joskus yksin siivoileekin...

Ehkä tässä pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön...

 

[Rillipiru]

Vanha keino: puhukaa. Meillä oli vähän sama ongelma, mutta kerroin tyynesti ja ystävällisesti että minusta ei tunnu hyvältä ja reilulta se että pitää erikseen patistella ja sitten vielä kiitellä, kiitellä voin ihan mielelläänkin mutta vaadin samaa kohtelua siinä tapauksessa myös itselleni. Pyysin myös kiinnittämään huomiota ensimmäiseksi positiivisiin asioihin mielummin kuin negatiivisiin, etenkin jos kyseessä ei ole mikään todella tärkeä asia, esimerkiksi jos olen vienyt roskat mutta unohtanut laittaa uuden roskapussin, niin sen sijaan että mies moittisi "on jäänyt roskapussi laittamatta" ottaisi positiivisen asenteen ja huomaisi sen mitä ON tehty "kiva kun olet vienyt roskat"! Nykyään kiitellään puolin ja toisin tehdystä työstä, ja homma toimii paljon mukavammin! Patistellakaan ei enää tarvi läheskään niin paljon kun kodinhoidosta jää molemmille mukavampi maku suuhun!

 

[piika]

Meillä on sama juttu, jos mies siivoaa joskus
jotakin, minun pitää lennellä yli että en vain
sotke. Lisäksi puhuu päiväkaupalla miten tuli
pyyhittyä pöytä.
Ei hänellä tule mieleen, että olen töissä ja sen
ohella olen hoitanut, lapset ja kodin.
Nyt kun hän ei ole enää töissä kaikki on niin
suurta mitä hän tekee.
ELI LAISKA TÖITÄNSÄ LASKEE

 

[Parran paras kaveri]

Minun miestäni pitää kehua, jos hän on ihan oma-aloitteisesti ajanut parran. Jos en huomaa ja sano sitä ääneen, olen välinpitämätön. Toisaalta jos uskallan mainita ajamattoman parran, olen joka asiaan puuttuva akka, jolle ei mikään kelpaa.

Sama on kotitöitten kanssa.

 

[Meillä näin]

Minä en saa tehdä tarpeeksi kotitöitä. Mies tekee ruuan, kattaa ja korjaa pöydän, laittaa tiskit tiskikoneeseen, tyhjentää tiskikoneen, vie koirat ulos, vie roskat, vie pyykit pesutupaan ja pesee ne, imuroi.

Minulle jää pölyjen pyyhkiminen ja kylppärin siivous. Tungen usein kauppaan mukaan, kun mies ostaa aina vain juuri sen välttämättömimmän (kauppalapussa lukevan) ja minä haluan ostaa vähän ex tempore.

Tekisin mielelläni kotitöitä ihan hyötyliikunnan vuoksi, mutta ei.

 

[kajar]

Hauska juttu, mulla on vähän samanlainen mies. Enpä muista, koska minua olisi kehuttu, kun olen siivonnut, laittanut ruoan, pessyt pyykit, silittänyt jne. Ne ovat itsestäänselvästi minun tehtäviäni ja ne näkyvät vain, jos en ole niitä tehnyt.

Jostain syystä kun minä laitan ruuan, itsestäänselvästi myös siistin jälkeni keittiössä. Kun mies on laittanut ruuan, likaiset astiat useimmiten jäävät keittiöön seisoskelemaan ja hellan hän jättää AINA pesemättä.

WC:n puhtaus on miehelle tärkeää ja silloin harvoin, kun hän katsoo aiheelliseksi pestä WC-pöntön, hän tekee sen todella perusteellisesti ja hartaasti ja sitten työhönsä tyytyväisenä ilmoittaa, että täällä ei kyllä vielä ikinä ole ollut näin puhdasta. Ihan kuin se vessa nyt sitten pysyisi normaalia kauemmin puhtaana. Eikä hän kuitenkaan koskaan tajua pestä myös lavuaaria.

Sama juttu on lastenhoidossa. Olen huomannut, että naisten automaattisesti oletetaan hoitavan lapset, mutta kun mies tekee saman, sitä kehutaan ja ihastellaan, kuinka mies osaakin hoitaa hyvin lapset. Ihan laittaa niille omatoimisesti ruokaakin ja leikkii!

 

[Geek girl]

Minä olen taas ratkaissut asian niin, että meillä tehdään minimaalisen vähän kotitöitä. Silittämistä ja mankelointia ei lainkaan, imuroidaan kerran-pari kuussa, isompi siivous (lähinnä luutuaminen) muutaman kerran vuodessa, vessa pestään ehkä kerran kuussa, pyykätään parin viikon välein, astioita ei tiskata jatkuvaan vaan ne huuhdellaan käytön jälkeen ja käytetään uudestaan, paitsi tietenkin kattilat ja paistinpannut. Tosin meillä myös kokataan todella harvoin.

Inhoan itse kotitöitä äärettömästi, kun parempaakin tekemistä on (kumpikin meistä on yökukkujanörttiopiskelija), joten mitä vähemmällä vaivalla selviää, sen parempi. Lapsia ei ole eikä tule. Totesin jo aikoinaan omaa äitiäni katsellessani, että tuohon kotityörumbaan en kyllä lähde mukaan, kunhan pääsen omilleni asumaan.

Koska pakkopullatöitä on meillä niin harvoin, mies osallistuu niihin omatoimisesti ja nurisematta. Olemme molemmat sitä mieltä, että on ihan turhaa olla jatkuvasti puunaamassa paikkoja, etenkin, jos talo muuten pidetään järjestyksessä, eli tavarat pysyvät omilla paikoillaan automaattisesti.