tämäkin myös vuonna 2002
VASTALAUSE 3
Perustelut
Eduskunta edellytti, että hallitus antaa selon-teon yhteiskunnassa ja arvomaailmassa tapahtuvista lasten ja nuorten hyvinvointia uhkaavista muutoksista, lastensuojelun tasausrahaston toimivuudesta, valtionavusta kunnille lasten ja nuorten psykiatrian palveluihin sekä esittää toimenpiteet kotien hoivatyön, vanhemmuuden ja lähiyhteisöjen kasvatusvastuun tukemisesta. Selonteko on monelta osin onnistunut täyttämään annetun tehtävän, mutta arvomaailman muutosten arviointi on jäänyt puutteelliseksi. Yhteiskuntaa rakentavien ja lasten kehitystä tukevien arvojen murtuminen on tehnyt kasvatustyöstä entistä vaativamman. Tähän selonteossa olisi tullut ehdottomasti perusteellisemmin puuttua. Koska arvoilmapiiriin ei ole kylliksi perehdytty, myös toimenpide-ehdotukset kotien hoivatyön, vanhemmuuden ja lähiyhteisöjen kasvatusvastuun tukemiselle ovat jääneet vajavaisiksi.
Valiokunnan mietinnössä terävöitetään lapsipoliittista linjaa oikeaan suuntaan, mutta eräiltä osin se jäi puutteelliseksi.
Kotien kasvatus- ja hoivatyö
Perhepoliittiset etuudet on Lipposen hallitusten toimesta yhä voimakkaammin kohdennettu niin, että ne eivät tue vanhemmuutta ja kotien hoivatyötä. Perhetukijärjestelmä onkin etenkin päivähoitokustannusten osalta pohjoismaisestikin vertaillen yhteiskunnalle kallis, mutta lasten hyvinvointia arvioiden tuloksiltaan heikko ja tehoton.
Perhetukijärjestelmää on kehitetty ennen muuta työelämän ehdoilla, eikä niinkään lasten etuja palvelemaan. Lähes kaikista muista Euroopan maista poiketen Suomessa ei verotuksessa huomioida elatusvastuuta tai kotona tehtävää hoivatyötä. Kristillisdemokraattien mielestä on väärin, että verotus on paljon raskaampaa sellaisessa perheessä, jossa tulonsaajia on vain yksi verrattuna perheeseen, jossa samansuuruiset tulot ansaitsevat molemmat huoltajat.
Lapsiperheet ovat erilaisista perhepoliittisista etuuksista tyytymättömimpiä kotihoidon tuen heikkoon tasoon. Kotihoidon tuki on leikattu niin alhaiseksi, että lapsen hoito kotona ei ole kaikille perheille taloudellisesti mahdollista. Väestöliiton perhebarometrin mukaan yli 40 prosenttia päiväkotilasten vanhemmista haluaisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan, jos se olisi taloudellisesti mahdollista.
Lasten päivähoidon järjestämisen lähtökohtana tulisi olla lasten etu. Lasten mielenterveyden häiriöillä on todettu yhteys liian varhain aloitettuun ja toisaalta etenkin henkilöstöpulan vuoksi heikkotasoiseen päiväkotihoitoon. Lastenlääkärit ovat toistuvasti muistuttaneet kotihoidon vähentävän pienten lasten infektiotautiriskiä. Alle 3-vuotiaiden lasten sairastavuus on selkeästi suurempi kunnallisessa päivähoidossa kotihoitoon verrattuna. Yksinomaan korvatulehdusten hoito maksaa yhteiskunnalle vuosittain yli 100 miljoonaa euroa. Kotihoito on nykyistä tehokkaamman tukemisen arvoinen hoitomuoto lapsen kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisesti julkisen talouden ja työn jakamisen kannalta.
Perheille tulee taata todellinen mahdollisuus valita omaan elämäntilanteeseensa sopiva tapa hoitaa lastaan. Kotihoidon tuen nykyinen taso ei tarjoa tätä mahdollisuutta. Voimassa oleva järjestelmä asettaa kunnallisen päivähoidon muiden hoitojärjestelyjen edelle. Julkiselle taloudelle kunnallinen päivähoitopaikka maksaa vähintään kolminkertaisesti kotihoidon tukeen verrattuna. Kotihoitoa ja kunnallista päivähoitoa tulisi tukea tasavertaisesti esikouluikään asti. Nyt kotihoidon tukea myönnetään vain alle kolmevuo-tiaiden lasten vanhemmille. Kotihoidon tuki tulisi tehdä tasavertaiseksi vaihtoehdoksi kunnalliselle päivähoidolle korottamalla sen tasoa ja pidentämällä tukiaikaa.
Tuoreissa tutkimuksissa on todettu vanhem-pien, etenkin äidin, työuupumuksen ennakoivan lapsen psyykkistä pahoinvointia, erityisesti masennusta ja itsemurha-alttiutta. On hälyttävää, että nuoret, alle 35-vuotiaat työssä käyvät naiset kärsivät selvästi aikaisempaa enemmän stressistä ja uupumuksesta. Tähän ikäryhmään sijoittuu valtaosa pienten lasten äideistä. Työelämä vaatii vanhemmilta eniten juuri silloin, kun lapset tarvitsisivat kipeimmin vanhempiensa aikaa. Lapsiperheiden vanhempien keskimääräinen yhteenlaskettu viikkotyöaika on selvästi suurempi (64 t/vk) kuin työikäisten lapsettomien parien (48 t/vk). Muissa Pohjoismaissa on selvästi yleisempää, että pienten lasten vanhemmat tekevät osapäivätyötä.
Stakesin tutkimuksesta "Mikä lapsiamme uhkaa?" ilmenee, että noin 250 000 lapsen vanhemmat tekevät ylipitkää työviikkoa ja joka viidennen lapsen molemmat vanhemmat työskentelevät epätyypillisinä aikoina. Työsuojelupiirien tuoreen selvityksen mukaan työpaikoilla rikotaan edelleen suhteellisen yleisesti työaikalainsäädäntöä työnantajan vaatimuksesta, työn vaativuudesta tai lisäansioiden tarpeesta johtuen. Lasten näkökulmasta tämä merkitsee selkeää elintason laskua, sillä merkittävä osa heidän elintasostaan muodostuu mahdollisuudesta viettää aikaa oman vanhemman kanssa omassa kodissa. Lasten hyvinvoinnin kannalta nykyistä työn jakautumista voidaan pitää merkittävänä epäkohtana.
Vanhemmat tekevät varsin vähän järjestelyjä työaikoihinsa varatakseen aikaa lasten hoitoon ja perheelle. Isät eivät käytä mahdollisuutta osa-aikaisuuteen juuri lainkaan, sen sijaan heidän työnteossaan on nähtävissä muutos toiseen suuntaan. Isien keskimääräinen työpanos on selkeästi suurempi kuin muiden työikäisten miesten. Äidit työskentelevät osa-aikaisesti jonkin verran yleisemmin kuin muut naiset, mutta yleisempää on jättäytyä pienen lapsen vuoksi kokonaan pois työmarkkinoilta.
Työajan lyhentäminen on mahdollista alle kolmivuotiaiden vanhemmille osittaisen hoitorahan avulla, mutta mahdollisuutta käyttää vain alle kaksituhatta perhettä vuosittain. Työajan lyhentämiseen ovat oikeutettuja lasten vanhemmat siihen saakka, kun heidän lapsensa ensimmäisen kouluvuoden syyslukukausi on päättynyt. Sekä osittaisen hoitorahan saaminen että työajan lyhentämisen mahdollisuus tulisi ulottaa myös isompien peruskoululaisten vanhemmille. Vanhemmilla tulisi olla mahdollisuuksia ajan antamiseen lapsille silloin, kun se perheen omasta näkökulmasta tuntuu tarpeelliselta.
Vanhempien mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen tulee laajentaa. Osa-aikatyön edistämisellä parannetaan vanhempien mahdollisuuksia huolehtia itse lapsistaan siten, että he samalla voisivat säilyttää yhteytensä työelämään. Jos vanhempi saisi taloudellisen mahdollisuuden jakaa aikaansa työlle ja lapsilleen, parannettaisiin sekä lapsen että vanhemman hyvinvointia, ja myös työnantaja hyötyisi lisääntyneestä työtehosta. Lisäksi lapsen syntymästä saakka kotona olleen vanhemman paluu täysipäiväiseen työelämään tulisi helpommaksi. Osa-aikatyöskentely vapauttaa myös vanhempien aikaa pienten koululaisten iltapäivähoitoon sekä vahvempaan kasvatusvastuuseen isommista koululaisista.
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/stvm_23_2002_p.shtml
