Ä
"äiti-ihminen"
Vieras
Otsikosta tuli hassu joo..
Meillä on sellanen tilanne että hoidan 2,5v lasta kotona ja mies on päivät töissä (fyysisesti rankka työ) ja illat ja viikonloput rakentemassa meille uutta kotia.
Lapsi on pääosin "normaali ja helppo" ja nukkuu parintunnin päikkärit. Hoidan kaikki kotityöt ja ruokahommat. Käydään myös paljon kylässä ja "huvittelemassa" kirppareilla aina kun saadaan seuraa mukaan. Omaa aikaa mulla ei juurikaan ole tuon päikkäri ajan lisäksi.
Epäilen et vastaavassa tilanteessa olevia perheitä on melko paljon, osuuko kuulolle yhtään?
Mulla on jonkin verran "syyllinen" olo jos välitan et olen illalla aivan poikki, ja se "poikki" ei useinkaan oo sellasta väsymystä johon auttaa uni vaan enemmän henkistä. Oman ajan kaipuuta, ettei tarttis olla joka hetki saatavilla.
Mies kun tulee kotiin ja sanoo että on aivan poikki ni tarkoittaa OIKEAA väsymystä ja monien asioiden jäjestelystä johtuvaa "stressiä".
Miten muilla? Onko kotona olevalla äidillä "oikeus" olla poikki tai podetteko huonoa oma tuntoa siitä?
Meillä on sellanen tilanne että hoidan 2,5v lasta kotona ja mies on päivät töissä (fyysisesti rankka työ) ja illat ja viikonloput rakentemassa meille uutta kotia.
Lapsi on pääosin "normaali ja helppo" ja nukkuu parintunnin päikkärit. Hoidan kaikki kotityöt ja ruokahommat. Käydään myös paljon kylässä ja "huvittelemassa" kirppareilla aina kun saadaan seuraa mukaan. Omaa aikaa mulla ei juurikaan ole tuon päikkäri ajan lisäksi.
Epäilen et vastaavassa tilanteessa olevia perheitä on melko paljon, osuuko kuulolle yhtään?
Mulla on jonkin verran "syyllinen" olo jos välitan et olen illalla aivan poikki, ja se "poikki" ei useinkaan oo sellasta väsymystä johon auttaa uni vaan enemmän henkistä. Oman ajan kaipuuta, ettei tarttis olla joka hetki saatavilla.
Mies kun tulee kotiin ja sanoo että on aivan poikki ni tarkoittaa OIKEAA väsymystä ja monien asioiden jäjestelystä johtuvaa "stressiä".
Miten muilla? Onko kotona olevalla äidillä "oikeus" olla poikki tai podetteko huonoa oma tuntoa siitä?